Olen huomannut olevani paljon yksin. Pienenä käskettiin tulla suoraan koulusta kotiin, enkä paljon kavereilla ollut, ehkä juuri synttäreillä jne. Kaverini ovat aina olleet kaukana usean kilometrin päässä. Kun en ollut heidän kanssaan, he kai luulivat että minulla muka olisi täällä kodin lähellä jotain kavereita. Yleensä kuitenkin tulin suoraan kotiin, tein läksyt ja lopun päivää ihmettelin.
Sittemmin on harrastus tullut kuvioihin, eikä minulla edes jää hirveästi aikaa. Kuitenkin minua harmittaa, kun juuri kukaan ei minulle paljon soittele ja kutsu mihinkään. En tiedä johtuuko se välimatkasta vai siitä että minusta ei pidetä. Olen aina ollut hyvä koulussa, ja minua on pidetty jonkun sortin nörttinä. Olen ollut aina vähiten pidettyjen joukossa, minua on pidetty outona, ja aina yläasteellakin alkoi ärsyttämäään, kun kaverini saivat esim. tytöiltä jotain, minulle sanottiin, että et saa, vaikka olin samassa porukassa. Välitunnillakin sanottiin, että suljetaanpas tuo pois. Siinä sitten yritin tunkea johokin ympyrään. Minusta tietyt ihmiset ovat minun kavereitani, mutta heille en tunnu olevan mitään.
Itsetuntoni aina laskee kun näen kun ihmiset ovat kavereidensa kanssa ja lähettelevät txt-viestejä ja niin edelleen. Puhelinlaskuni on aina ollut muutaman euron luokkaa.
Kun olen koulussakin, olen yleensä hiljaa. Ihmettelen, mistä ihmiset keksivät kaikkia juttuja, mitä selittävät ja nauravat. Johtunee siitä, etten koskaan juuri juttele ihmisten kanssa. Ei kai minulla sitten mitään asiaakaan ole.
Kaikille tunnun olevani joku kaikentiejäjä-tietopankki, jolta voi kysyä jotain, jos tarvitsee tietoa, mutta juuri kenellekään en ole sellainen, että voisin puhua mistä vain.
Seurustellut en ole koskaan, koska en ole juurikaan ollut kavereiden kanssa, niin empä hirveästi ole heidän ystäviinsä jne tyttöihin tutustunut. Ja jos pitäisikin jutella, en minä keksi mitään puheenaiheita. Hölmöä kai se on hiljaakin möllöttää. Mitä yleensä puhutte tyttöjen kanssa?
Kuinka usein yleensä olette kavereiden kanssa? Mitä teette? Itse en oikeen koskaan keksi mitään syytä miksi soittaisin kaverille, koska en oikein tiedä, mitä tämmöiset 16-18-vuotiaat pojat yleensä tekevät keskenään.
Sittemmin on harrastus tullut kuvioihin, eikä minulla edes jää hirveästi aikaa. Kuitenkin minua harmittaa, kun juuri kukaan ei minulle paljon soittele ja kutsu mihinkään. En tiedä johtuuko se välimatkasta vai siitä että minusta ei pidetä. Olen aina ollut hyvä koulussa, ja minua on pidetty jonkun sortin nörttinä. Olen ollut aina vähiten pidettyjen joukossa, minua on pidetty outona, ja aina yläasteellakin alkoi ärsyttämäään, kun kaverini saivat esim. tytöiltä jotain, minulle sanottiin, että et saa, vaikka olin samassa porukassa. Välitunnillakin sanottiin, että suljetaanpas tuo pois. Siinä sitten yritin tunkea johokin ympyrään. Minusta tietyt ihmiset ovat minun kavereitani, mutta heille en tunnu olevan mitään.
Itsetuntoni aina laskee kun näen kun ihmiset ovat kavereidensa kanssa ja lähettelevät txt-viestejä ja niin edelleen. Puhelinlaskuni on aina ollut muutaman euron luokkaa.
Kun olen koulussakin, olen yleensä hiljaa. Ihmettelen, mistä ihmiset keksivät kaikkia juttuja, mitä selittävät ja nauravat. Johtunee siitä, etten koskaan juuri juttele ihmisten kanssa. Ei kai minulla sitten mitään asiaakaan ole.
Kaikille tunnun olevani joku kaikentiejäjä-tietopankki, jolta voi kysyä jotain, jos tarvitsee tietoa, mutta juuri kenellekään en ole sellainen, että voisin puhua mistä vain.
Seurustellut en ole koskaan, koska en ole juurikaan ollut kavereiden kanssa, niin empä hirveästi ole heidän ystäviinsä jne tyttöihin tutustunut. Ja jos pitäisikin jutella, en minä keksi mitään puheenaiheita. Hölmöä kai se on hiljaakin möllöttää. Mitä yleensä puhutte tyttöjen kanssa?
Kuinka usein yleensä olette kavereiden kanssa? Mitä teette? Itse en oikeen koskaan keksi mitään syytä miksi soittaisin kaverille, koska en oikein tiedä, mitä tämmöiset 16-18-vuotiaat pojat yleensä tekevät keskenään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tämä on varmasti kipeä asia sinulle ja uskon,että tiedän miltä sinusta tuntuu. Perheessämme on 15-vuotias poika joka enemmän kuin tarpeeksi yksin. Tietää tietokoneista kaiken mahdollisen ja harrastuksia riittää, mutta sitä yhtä ja oikeaa kaveria ei vaan löydy.
Vapaa illat viettää yksin kotona koneella, pelaten, sosiaalinen heppu, mutta kaveripiirin ei kelpaa. Lähtisi mielellään viikonloppuisin ulos ja koulukaverit jopa lupaavat soittaa, mutta soittoa ei koskaan kuulu. Sydäntä särkee toisen yksinäisyys, mutta ei sinne kaupungille oikein voi äidinkään kanssa lähteä. Vertaisten ihmisten puute on se mikä syö nuoren ihmisen itsetuntoa, siinä olet oikeassa, miten siinä sitten kasvat tasapainoiseksi aikuiseksi. Kun katselee nuorisojoukkoa ulkona ohimennessään tulee väkisinkin miettineeksi miksi yksi nuori lisää ei sinne mahdu ????
Koita jaksaa ja tsemppiä elämääsi, et ole yksin tässä asiassa, mutta miten teidät kaikki mukavat pojat saisi vaan yhteen :)
Toivottavasti omakin äitini ajattelisi noin..
Oon 19v sälli ja suurin osa vapaa ajasta menee juuri koneella tai töissä... tai sitten koulussa. Kavereita ei juurikaan ole. Minään nörttinäkään en itseäni pidä.. niitä harvoja kavereita mä sitten näen keskimäärin muutaman viikon välein.. täytyy sanoa, ettei oo mukava olla näin paljoa yksin.
Täällä meilläkin on nuori tyttö (16), joka istuu kaiket illat koneella.Kavereita on kyllä koulussa, mutta vapaa-ajalla ei ole ketään kenen kanssa tehdä jotain.Bailaamaankaan ei pääse kun kaveripiirissä on vain tyttöjä jotka eivät halua käydä missään bailaamassa.On sydäntäsärkevää katsella sivusta kun toinen hiljaa kärsii mutta ei valita.Tekstareita kyllä lähetellään ja mesessä roikutaan mutta miksei kukaan halua tehdä mitään konkreettista?Entiset ystävät bilettävät senkun kerkeävät, mutta pudottivat porukasta meidän neidin, jonka uudet ystävät taas ovat haluttomia käymään missään.Uusia ystäviä tuntuu olevan vaikea saada oikeassa elämässä, mesessä niitä on useita, poikiakin.Mutta kun sitä elämää ei voi elää vain siellä netissä, muu elämä kulkee ohi.....
Haha! Onko tosiaan joku vanhempi/vanhemmat, jotka haluis alaikäisen
"pikku kullannuppunsa"naimaan joka ikistä kundia bileis, polttaan blunttii ja vetämään övereit putkakuntoon tai jotain pahempaa?
Sotii yleisiä tuon ikäisten vanhempien periaatteita vastaan melko radikaalisti :D
Voin sanoo omasta kokemuksesta, et ne varsinaiset "bileet"/tapahtumat kaupungil ei oo pentujen paikkoja, vaikka olen itsekkin alaikäinen.
euron luokkaa. Ja olen onnellinen.
3€ laskun niin se on jo aikamoinen ihme.
noo yleensä vaa chillaillaa ulkona, ollaan siellä täällä, ei mitää järkevää siis:D puhutaan asioista ja kävellään. ja oon siis 16 vuotias tyttö, frendejä on iha tarpeeksi.
jos haluat, voisit vaikka kysyä, menisittekö syömään, pelaamaan jonnekin fudista, korista tms tai lenkille tai vaa tulee ulos? jos sul on mopoo, ni pyydä ajelee:D seki on aika turhaa, mut ainaki saa olla ulkon frendien kaa(:
mäkää en oo ikin seurustellu, tilaisuuksii kyl ois ollu, mut en halua! joten se ei oo "noloa", ettet oo seurustellu. anna ajan mennä rauhas. kyl sä jonku mukavan muijan löydät sit ku on aika(: koulussa vaa mee johonkin porukkaan, ei sun oo pakko puhua jos sul ei oo mtn sanottavaa, mut onha se mukavampaa olla joittenki kanssa ku yksin. kyllä sul jtn yhteistä on muitten jätkien kaa, josta voitte keskustella.
tyttöjen kaa ie oo sen vaikeempaa puhuu ku jätkien. oon ite aina tullu molempien kaa tosi hyvin toimee. ala vaa moikkailemaan luokkalaisiasi ja vaihtamaan kuulumiset ja siit se sit lähtee(:
jos joku lähettää tekstiviesti kun on yksin ni älä oo kateellinen sille. mäkin usein leikin kännyn kaa ku olin yksin, siis ennen ku mun itseluottamus oli pohjassa. eli jotkut valetekstaa koska ei osaa olla yksin:D
mistäs päin sä oot, ja minkä ikänen?
kaakkois-suomesta ja 17.
Itselläni on koko peruskoulun ajan ollut vain yksi hyvä ystävä jonka luona olen kyläillyt, mutta lukioon mentyäni tiet erkanivat ja yhteydenpito päättyi. Koulussa on kyllä muutama kaveri hengata välitunneilla, mutta en tunne kuuluvani siihen ryhmään vaikka hauskaa meillä onkin. En voi puhua omista asioistani koskaan, puhumme vain heidän asioistaan tai heitämme läppää. Koulun ulkopuolella ei ole minkäänlaista yhteydenpitoa.
Olisi mukavaa jos olisi muutama paras ystävä (tyttöjä tai poikia) jonka kanssa tehdä asioita yhdessä: käydä kaupungilla (ei nuorisohengailu tyylisesti vaan normaalisti), lenkillä, yms. Tuntuu ettei minunlaisiani ole muita.