Rakkaus on kuin
pakkanen;
se tunkeutuu
läpi jokaisesta
hiivatin solusta
ja saa värisemään
kuin horkkaisen
haavanlehden.
Rakkaus on kuin
aurinko;
se kutittelee
läpi jokaikisen
suloisen tuntosolun
ja saa lämpenemään
kuin kuivapihkaisen
puunrungon.
Rakkaus on kuin
vitsaus;
se porautuu
läpi yksinäisen
ankean tajunnan
ja saa hehkumaan
kuin sepän ahjossa
raudan.
Rakkaus on kuin
kutsumus;
se houkuttelee
läpi ikävuosien
aina uudestaan
ja saa höppänäksi
kuin tytönheitukan
ensilemmellään.
pakkanen;
se tunkeutuu
läpi jokaisesta
hiivatin solusta
ja saa värisemään
kuin horkkaisen
haavanlehden.
Rakkaus on kuin
aurinko;
se kutittelee
läpi jokaikisen
suloisen tuntosolun
ja saa lämpenemään
kuin kuivapihkaisen
puunrungon.
Rakkaus on kuin
vitsaus;
se porautuu
läpi yksinäisen
ankean tajunnan
ja saa hehkumaan
kuin sepän ahjossa
raudan.
Rakkaus on kuin
kutsumus;
se houkuttelee
läpi ikävuosien
aina uudestaan
ja saa höppänäksi
kuin tytönheitukan
ensilemmellään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
... ottaa kenet vain haluaa,
ulottaa voimansa vaikka kiikkustuoliin
vieden mennessään
ja siltä ei säästy kukaan.
kerrassaan loistavia sikermiä rakkaudesta,
varsinkin ensimmäisen : 'hiivatin ... '
sai hymyn tulemaan kasvoille.
no kokemuksesta se pappikin saarnaa ...
taitaa olevan hyvien ajatusten paikka
se kivi jolla istut
joten hyvä upea kivellä istuja !!!
hyvä että hyväksyit kiveni ja mukavaa että runoni läpäisi tiensä vaikka onkin enemmän kuivahkoa, ihmettelevää pohdiskelua tuon kumman 'rakkauden' tiimoilta kuin hehkuvaa lemmenluritusta.
mikä se muuten on
se rakkaus
joku kihelmöivä kivireki
ja raskas vielä
mutta joka aamu se vain
on mukaan otettava
kyllä me olemme hulluja
pojan viikaritkin
saati tytönheitukat
ja kun se tekee vielä
kevyeksi olonkin
heittää nenäliinaa
kosteille silmille
se rakkaus
älä muuta sano
sinulle palautteestasi ja omastakin runopohdinnasta. Rakkaus pitää ihmiset liikkeellä ja vyöryttää joskus laijasta laitaan, monella tasolla. Toisaalta se laittaa pähkäilemään outoja ja yllättää yllyttäen vaikka mihin ;-)
Kummallista vaikka kulkisi tuhat kertaa
samaan kohtaan, taivas sama niillä main
ja tunteet kuin yhtä matkaa ja kuitenkin
aina sama alkuräjähdys, mielen liikutus.
Aurinko, sade ja pouta, merkiski Rakkaudesta
sateenkaari, meissä tunteet, kosketus ja
kuumuus ja tulee Rakkaus kuin sateenkaari
ja me sen alla kuin olisimme ensi kertaa.
Joka kerta kuin ensi kertaa, suudelmasi
kuin olisimme tavanneet vasta, hyväilysi niin
tuore, makusi, se minuun herännyt juuri,
Mies minussa pinnalla vuoksesi vaeltanut.
Ja sinä kuin tuuli joka minuun puhallat,
auringon kehrä joa kaukaa tulet ja kosketat,
säteet ihoni pintaan, sormin kuin minua
koskisit, kummallista, vaikka olisi tuhannes..
silti sinussa kuin ensi kerta.
http://www.youtube.com/view_play_list?p=09D463338362437E&playnext=1&playnext_from=PL&v=6nWUyotYBEM
Kiitos Runostasi.
Mikään ei varmaan kulje ihmisessä niin
näkymättömästi, syvälle, jätä niin paljon vain
kuiskauksella kuin Rakkaus.
Ja kun Rakastaa, on pinta ehyt, vaikka
sisällä on tuli ja kuohut.
Ei, ei mikään muu...
vain Rakkaus.
Rakkausrunoissasi on persoonallista
omaleimaisuutta ja olen iloinen, että olet tullut palstalle.
Tekstisi on luettavaa, siinä on särmää ja
pintaa, tunnetta ja tunteilua.
Tavaton kokemus lukea ja maistaa tekstisi
makua, kokea se.
Tämäkin oli valmis ja hieno Runo.
Iloa ja positiivista höppänänä oloa
päivääsi.
ja kiitos kauniista palautteestasi. Runosi on hyvin teemoittunut ja olit löytänyt tosi viisassanaisen laulunkin lisukkeeksi. Aion kyllä pysyä asialinjalla ja positiivisuuden koen ehkä nyt enemmän elämääkannattelevana voimana jonka kasvua ei mikään voi estää koska; kaiken takana on rakkaus, kaiken edessä on rakkaus, kaiken mukana on rakkaus ja rakkaus pitää myös kädestä kiinni.
ai että minä pidin tämän runon ajatuksista,
ihania vertauskuvia ja sanarikasta runoa
alusta loppuun.
Kiva että sinäkin pidit. Rakkaus on sellainen elementti näissä meidän ihmisten sielunenergioissamme että sen kanssa on mukava painiskella. Kaikkein mukavinta se on silloin kun on vuorovaikutuksellisessa konkretiassa, mutta riittää siinä ainesta tälläisille yksinäisille joutohetkillekin.
Rakkaus on kaikkialla
se täytyy vain huomata.
Pahaa rakkautta ei ole
ne ovat sitten ihmisen
tunnevääristymiä.
Sitähän meistä löytyy jokaisesta
tavallaan.
Runosi oli rikasta luettavaa
erittäin hyvine vertauskuvineen.
Kiitos lukuhetkestä.
Valoa päiviisi.
ja on meidän ihmisten pelastus, että rakkaus on niin sinnikkäästi kaikessa mukana. Silloin kun rakkauden olemassaolo lävistää tajunnan varjot ja alitajunnan portinvartijoiden estot niin olemme saapuneet ikuisuudenlähteelle, josta voi ammentaa pimeinä öinä , tuskan ja murheen salamoiden leiskuessa, voimaa seuraavan auringonsäteen aavistukseen.