Olen ollut jo kauan ihastunut erääseen poikaan. Välillä hän on osoittanut aivan selviä ihastumisen merkkejä (punastuu, tuijottaa, käyttääytyy oudosti yms.) ja välillä hän ei ole huomaavinaankaan. Tähän saattaa vaikuttaa myös se että hän on lestadiolainen.
Tämä poika esim tuli synttäreilleni, mutta sen jälkeen ei ole tapahtunut suurta edistystä.
Olen välillä jo melkein vaipunut epätoivoon tämän pojan takia, koska todella rakastan häntä, mutta en haluaisi pilata mitään. On nimittäin entuudestaan hieman huonoja kokemuksia tunteiden kertomisesta. Ehkä pelkään riskin ottamista, mutta haluaisin varmuuden tilanteeseen. On tuskallista vain odottaa ja etsiä pieniäkin merkkejä toisen käytöksestä, jotka vois kertoa sen tunteista. AUTTAKAA!!! Pyydän...
Tämä poika esim tuli synttäreilleni, mutta sen jälkeen ei ole tapahtunut suurta edistystä.
Olen välillä jo melkein vaipunut epätoivoon tämän pojan takia, koska todella rakastan häntä, mutta en haluaisi pilata mitään. On nimittäin entuudestaan hieman huonoja kokemuksia tunteiden kertomisesta. Ehkä pelkään riskin ottamista, mutta haluaisin varmuuden tilanteeseen. On tuskallista vain odottaa ja etsiä pieniäkin merkkejä toisen käytöksestä, jotka vois kertoa sen tunteista. AUTTAKAA!!! Pyydän...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ettei sillä pojalla vain ole ollut paha astma/epilepsiakohtaus?!Myös narkolepsia on mahdollinen syy kuvailemillesi oireille.
Toisaalta kaiken voi selittää se että hän on lestadiolainen.Ehkä hän pitää sinua pirun tyttärenä ja saastaisena sodoman porttona joka pitäisi kivittää.
mulla on kanssa vähän sama juttu...
oon ihastunut mun hyvään frendiin...Ja kyll sekin näyttää välillä selvästi et se on musta kiinnostunu...
esim.kattelee mun suuntaan tosi pitkään,kun oon pihalla kauempana siitä,hymyilee mulle aina,kun me jutellaan tulee aina kosketus etäisyydelle...
Sitten kun se kuulee,et mä kehun sitä,se nolostuu ja menee aina ihan punaseks...
Mäkään en uskalla ottaa riskiä,ja kertoo sille mitä mä tunnen sitä kohtaan...On se ainakin huomannu,et mä oon kiinnostunu siitä,ja tietää että mä rakastan sitä ainakin ystävänä....Mäkään en jaksais ettii ja odottaa merkkejä kiinnostumisesta sen suunnalta...
Ja pelottaa muutenkin kysyy siltä,et alkaaks se oleen,kun ei sitten tiedä,et meneeks meidän ystävyys siinä..
Joten mites tässä sitten edetään???
mullakin on sama juttu mä ihastuin ylä asteelle mentyäni yhteen 8 luokkalaiseen..
meillä synkkas alus ihan hyvin mä tuijottelin sitä ja se takas..
mut mitä sit ku se kuuli terkut multa! jeesus sit juostiin ympäri kouluu ja punasteltiin..
mun kamun kamu on sen kans samall luokall.. ja voihh.. ne sopi meille treffei ja kaikkee.. linkku pysäkillä huudeltiin heii! tuolla tulee puna tyttö (=meinaa punastelija tyttöä..) yks päivä mä sain sen vanhan bilsan kirjan käteen ja otin nimen ylös.. hain numeron ja me alettiin tekstailla.. puoli vuootta kului.. mä kysyin sitä.. ei mitään.. tutustutaan.. seuraavan kerran mä kysyin sitä.. noh.. okei yritetään.. silloin itkin onnesta.. mut vähän yli kolme viikkoo meni japoika jätti mut kun mun kamu oli kertonut sen yli puolelle koululle! ja meistä kohuttiin.. tilanne on raauhoittunut..
mut mä en voi unohtaa sitä!
ja se sanoi et se on niin ujo ja ei viel haluis ns. suhteeseen.. mitä tehdä.. odottaa vaai venata sitä maailman loppuun asti!?!?!
nyt sattui vaan pieni kämmi.. mä kerkesin ns. ihastuu johonkin jota en ees tunne!
lukekaa mun juttu.. siit poijast mun keskustelusta...