Miten on etävanhemmat; yrittääkö lähi ohjeistaa teitä lasten hoidossa?
Mua alkoi huvittaa, kun taas kerran lasten äiti lähetti tekstarin.
Tällä kertaa ohjeena oli, että pizzeriassa syöminen ei ole lapsille hyväksi.
Edellisen kerran tuli jotain ihan joutavaa ohjeistusta, kun olin kotona sairaan lapsen kanssa.
Onko tämä kovinkin yleistä, että lähin mielestä vain hän tietää mikä on lapsille parhaaksi ja oikein?
Mua alkoi huvittaa, kun taas kerran lasten äiti lähetti tekstarin.
Tällä kertaa ohjeena oli, että pizzeriassa syöminen ei ole lapsille hyväksi.
Edellisen kerran tuli jotain ihan joutavaa ohjeistusta, kun olin kotona sairaan lapsen kanssa.
Onko tämä kovinkin yleistä, että lähin mielestä vain hän tietää mikä on lapsille parhaaksi ja oikein?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lähille ei kuulu pennin vertaa, mitä teet lastesi kanssa tapaamisten aikana, jos lapset ovat hyvinvoivia. Sinuna kirjoittaisin tekstarien pohjiin vakiviestin, jonka lähetät joka kerta vastaukseksi näihin ohjeistuksiin. Jotain tyyliin; "Minun ja lasten tapaaminen on meidän keskeistä aikaa, johon sinulla ei ole vaikutusmahdollisuutta. Jos olet huolissasi, soita lastenvalvojalle ja esitä huolesi heille."
Voin vakuuttaa, että jos exäsi soittaa lv:lle pizzeriareissustanne, hän saa kokkareita ja herättää huvittuneisuutta roppakaupalla. ja tekstiviestipiruilun jälkeen yhteydenotot loppuvat pikkuhiljaa.
lasten kanssa ilman ex vaimoa. Hän on huolissaan pärjäämisestä lasten kanssa. JOs olisit aikanasi enemmän ottanut vastuuta, niin ex vaimo olisi varmasti luottavaisempi. Luulen, että jonkun ajan päästä, hän luottaa sinuun enemmän, kun osoitat että osaat. Ole onnellinen, että ex vaimo on noin huolissaan ja välittää lapsistaan.
Silloinhan isä olisi kontrollifriikki narsisti. Niinkö? Puhalla pilluusi.
Sitä on liikkeellä. Ex-vaimosi on joko kontrollifriikki tai osoittaa tuolla tavoin yhä olevansa läheisriippuvaisuus suhteessa sinuun.
Olisko asia niin että olet sellainen uusavuton joka ei osaa ruokaa tehdä ja ruokkii muksut pizzalla ja hampurilaisilla?
olen lähi,ja valitettavasti joutunut ihan systemaattisesti itseäni muistuttamaan siitä,ettei siellä etän päässä tapahtuvat asiat kuulu minulle.
Kun on tottunut tiettyihin rutiineihin itse,on helppo uskoa niiden olevan ne oikeat tavat.
Kyllä minä taas perjantaina ohjeistin sen verran,ettei 7 vuotiaan tarvitse valvoa puoleen yöhön,kun taas on ongelmia maanantai aamuna kouluun lähtiessä..
Aloittajan tapaus menee hieman huvittavan puolelle..Kaikkihan tietävät että pitsa on epäterveellistä,mutta ei se kuitenkaan kohtuullisesti nautittuna ketään tapa,tai traumoja aiheuta..
Meillä taas päinvastoin eli etä ohjeistaa minua eli lähivanhempaa ja kantelee joka asiasta vieläpä lastenvalvojalle asti, selittele siinä sitten vaikka pitsan syömiset.
tuolla isien palstalla, niin veikkaan, että ainakin puolet iseistä valittaisi vaimojensa ohjeistavan jatkuvasti isää kaikissa asioissa, vaikka asuvat saman katon alla. Eli on se yleistä, että äitien mielestä vain he osaavat tehdä asiat kunnolla. Tai oikeastaan eivät hekään ja kokevat siitä suurta stressiä ja syyllisyyttä kaiken aikaa.
että molempia lapsia olen hoitanut vielä yhdessä asuessamme varmaan samanverran kuin lasten äitikin.
Tuossa joku epäili ruoanlaittotaitojani.
En ole mikään Michelin kokki, mutta muutamat keitot, kastikkeet ja uuniruoat ovat hanskassa.
Ulkona lasten kanssa syöminen ei ole tosiaan jokapäiväistä, mutta tuo mukavaa vaihtelua arkeen.
Yhdessä asuessamme ajattelin, että kun yhdessä ollaan niin yhdessä myös hoidetaan sekä kotia että lapsia.
Lisäbonuksena seurasi sitten se, että erotessamme sain arjen pyörimään jopa lasten äitiä paremmin, kun pystyin sekä "naisten"- että "miestentöihin".
Vähän menee hännän nosteluksi, mutta menköön.
Että sait ihan arjen pyörimään lastesi äitiä paremmin? Vautsi. Ihan mielenkiinnosta kysäisisin jotta miten se määritellään että kenellä se arki pyörii paremmin kuin jollakin toisella?
Teetkö myös parempia hiekkakakkuja kuin naapurin Jesse ja onko pyörässäsi kiiltävämmät vanteet kuin kuutosluokan Jannella?
Olet kelpo isä. Ja kun vielä osoitat tunneherkkyyttäkin kysymällä josko muiden etä-isien harmina on yhä vain lähi-äidin jatkuva puuttuminen lasten ja sinun yhteiseen aikaan epäolennaisuuksilla teitä pommittaen, niin siitä herkkyydestä saat kyllä vielä ison plussan lisää.
Osoittaa nimittäin että olet empatiakykyinen kaveri muutenkin. Valtaosa asemassasi sivuuttaa lähin jäkätykset olan kohautuksella tai ohjaa hänet vaikkapa sinne lastensuojeluun pitsoineen päivineen, kuten tuolla eräs kommentoi.
Jos toinen vanhemmista ohjeistaa usein ja toistuvasti toista tapaamisen kulusta, vaikka tietää toisen vanhemman pärjäävän mainiosti lasten kanssa, ohjeistaminen on itsensä tehostamista ja tärkeilyä.
Egonsa pönkittämiseen ei kannata reagoida millään tavalla vaan kohauttaa olkiaan tai korkeintaan laittaa neutraali teksiviesti takaisin, jossa pyytää epäilijää asioimaan lastenvalvojan kanssa, jos tämä epäilee lasten hyvinvoinnin olevan vaarassa. Yleensä tällainen suhtautuminen häirikkövanhempaan lopettaa tekstailun, eikä yhteydenottoa lv:aankaan tule. On parempi näyttää kaapin paikka, kuin lähteä leikkiin mukaan, jolla on tapana kasvaa kuin lumipallo ajan kuluessa.
Empatiasta ei tässä aloittajan viestissä käsittääkseni ollut kyse (mikäli oikein tulkitsin) vaan ihmetyksestä siitä, jolla toinen vanhemmista kontrolloi toisen tapaa kasvattaa ja olla lastensa kanssa.
Kontrollointi ja ohjeistaminen on yleensä äidin tapa nostaa itsensä paremmaksi ja osaavammaksi vanhemmaksi kuin isä, ja unohtaa ettei lapsi ole lasista.
ap:n empatiakyvystä emme voi tietää mutta varsin pitkää pinnaa ja kärsivällista mielen laatua osoittaa että ei ole heti osoittanut tiukasti kaapin paikkaa lähivanhemmalle joka haluaa häiritä isän ja lasten yhteistä aikaa.
Lapseni käy joka toinen viikonloppu etä-isällään. Isällä on ollut ongelmia arjen pyörittämisessä ja elämänhallinnassa noin muutenkin viimeisen vuoden ajan. On esim. ollut tilanteita että lapsen on pitänyt mennä isälleen, mutta hän poteenkin sängyssä kovaa krapulaa eikä ole jaksanut hoitaa lastaan. Lisäksi minun on muutaman kerran pitänyt exän huonon rahatilanteen vuoksi varmistaa että hänellä on rahaa millä ruokkia lapsi. Muutenkin isällä oleminen on ollut monesti sitä että lapsi pelaa pleikkaa monta tuntia päivässä -- mikäs lapsesta sen mukavampaa. Minun mielestäni lapseni ansaitsee tulla huomioiduksi ja kokea itsensä tärkeäksi isänsä puolelta ja siksi yritän kannustaa ex-miestäni tekemään ja touhuilemaan lapsen kanssa paljon muutakin kuin sitä että hän lupaa lapselle pelkkää pelaamista. Eli syitä on, miksi haluan varmistaa että kyläikyt sujuvat hyvin ja että lapsen perustarpeisiin vastataan. Yhdessä ollessamme lapsen ja kodin hoito oli lähinnä minun vastuullani, joten en ihan ole vakuuttunut siitä että exä osaisi hoitaa kaikki asiat. Tietysti sitä oppii harjoittelemalla ja ajan kuluessa.
Koulujen alettua olen muistuttanut exää nukkumaanmenoajoista ja itse toivoisin, että tietyt periaatteet toimisivat molemmissa kodeissa. Esim. juuri nukkumaanmenoajat, ruoan syömisestä huolehtiminen, ei karkkeja ennen ruokailua, pesuilla käynnit, pleikan käytön rajoittaminen, päivittäinen ulkoilu jne. Muuten se mitä lapsi isän luona tekee ei mulle kuulu, ellei lapsi itse jotenkin tuotyytymättömyyttään esille. Silloin otan asian puheeksi etän kanssa. En tiedä kuulostaako nämä ohjeistukselta vai miltä, lähinnä haluaisin että yhteisistä sopimuksista puhuttaisiin ja pidettäisiin kiinni, lapsen parasta ajatellen.
Myönnän, että itse en todellakaan ole mikään täydellinen äiti, mutta yritän olla paras äiti lapselleni. Niin kai me kaikki vanhemmat yritämme :)
Meillä minun PITI ohjeistaa tapaavaa vanhempaa useamman vuoden ajan ruokailu- ja nukkumaanmenoajoista, sallituista ja kielletyistä elokuvista ja konsolipeleistä, hygieniasta huolehtimisesta jne.. Ja mikään ei mennyt jakeluun.
Lapset nukkui kun huvitti, söi kun saivat tapaavan vanhemman kerran päivässä laittamaan edes vähän ruokaa, suihkua eivät kertaakaan siellä käyttäneet saati pesseet hampaitaan, katsoivat liian raakoja elokuvia (resident evil, hitman, matrix jne) ja pelasivat esim. GTA- pelisarjaa (K18).
Lopulta kun totuus paljastui minulle, tietenkin nostin metelin ja minä olinkin yhtäkkiä se paha ihminen. Onneksi asiat lopulta menivät kuten piti.
Tapaavaa ei kiinnosta lasten näkeminen enää ollenkaan, kun pitäisi valvottuun paikkaan mennä ruokakassin kanssa ja ihan ensimmäiseksi puhaltaa alkometriin.
Jos välit on hyvät ja kummallakin vanhemmalla aidosti lasten hyvinvointi etusijalla, niin mä en näe mitään syytä ohjeistaa paitsi ehkä lääkkeiden antamisessa ja jos on jotain muuta poikkeavaa. Ihan sama vaika toinen vie huvipuistoon, sen vastuullahan ne lapset on siellä.
Sitä paitsi, miksi eronneita aina kiinnostaa eksänsä tekemiset lasten kanssa tai muulloinkaan. Antakaa hyvät ihmiset toisen elää omaa elämäänsä älkääkä enää puuttuko. Kyllä se toinenkin osaa lapset hoitaa, pikkusen pitää olla tuota luottamusta jookos kookos? :D
kirjoittamalta? Provo taitaa taas olla...
Ehkä se on mun feminiininen puoleni sitten joka aloitushetkellä pukkasi esiin.
-pitää ostaa telkkari että lapset saa virikkeitä (oon luopunu telkasta 5v sitten)
-lapset haluaa uimaan, kylpylään, Flamingo, Vesihelmi tms, tavalliset uimahallit on tylsiä
-pitää käydä mummolassa, serkkulassa jne
-ei pidä käydä mummolassa, serkkulassa jne
-lapsilla pitää olla tarpeeksi vaatetta päällä allakan mukaan
-ei saa laittaa liikaa vaatetta, kesällä ollaan sortseissa allakan mukaan
-pitää komentaa ja kieltää, mutta ei saa turhaan kieltää vaikka tappelusta, koska pojat on poikia