Oi miksi nää elämän kyyneleet
on ihmisen poluille luotu?
Niin monet on tieltänsä eksyneet
on varjoja valossa tuotu.
Ei tuulikaan hellien puissa soi
kun sadetta myrsky ajaa,
ei ihminen yksin paljon voi
kun kohtalo rakentaa majaa.
Me rukoillen apua pyydetään
kun elämä kolhuja antaa,
kohta jo kiroja syydetään
kun taakka on helpompi kantaa.
Huonosti muistamme päällä maan
mikä on Luojamme luomaa?
Vain tuskissa aina se huomataan
kun etsimme tuulelta suojaa.
Vuodet nuo tuhannet tervehtää
hetkistä Golgatan ajan,
jälkeen ei meistä paljon jää
kun tuuli vie savisen majan.
Siksi on turvaisaa tietää sen
kun elämä kyynelin maksaa,
Golgatan tie oli tuskien
Hän silti kanssamme jaksaa.
Pyyntösi kuulee kun rukoilet
seuraa katseellaan lasta arkaa,
yksin sä koskaan ole et
vaikka monta on tuulista sarkaa.
on ihmisen poluille luotu?
Niin monet on tieltänsä eksyneet
on varjoja valossa tuotu.
Ei tuulikaan hellien puissa soi
kun sadetta myrsky ajaa,
ei ihminen yksin paljon voi
kun kohtalo rakentaa majaa.
Me rukoillen apua pyydetään
kun elämä kolhuja antaa,
kohta jo kiroja syydetään
kun taakka on helpompi kantaa.
Huonosti muistamme päällä maan
mikä on Luojamme luomaa?
Vain tuskissa aina se huomataan
kun etsimme tuulelta suojaa.
Vuodet nuo tuhannet tervehtää
hetkistä Golgatan ajan,
jälkeen ei meistä paljon jää
kun tuuli vie savisen majan.
Siksi on turvaisaa tietää sen
kun elämä kyynelin maksaa,
Golgatan tie oli tuskien
Hän silti kanssamme jaksaa.
Pyyntösi kuulee kun rukoilet
seuraa katseellaan lasta arkaa,
yksin sä koskaan ole et
vaikka monta on tuulista sarkaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pidän tosiaan runoistasi ja tavasta, jolla runoratsusi laukkaa. Tasaisesti
ja varmasti. Lämmin KIITOS!
Tuli mieleen tämä:
Elämän kyyneleet
opettavat meitä
kulkemaan kohtalon
kivisiä teitä
Joskus kompastus
kaatumaan vie
ylös kun pääsee
niin jatkuu tie
Ilosta kyynel myös
virrata voi
se sydämeen
onnen suuren toi
Ovat elomme polut
mäkistä maata
oppimaan niistä
emme koskaan
voi laata
On turvaisaa
tietää
että auttaja on
silloin kun olo
on turvaton
laukkaa tosi hyvin Sinunkin runossasi. KIITOS !
Kun runo tulee vapaasti ilman miettimistä
niin jälki on kaikkein parhain.
Lukija on se suurin tuomari jonka
mielipidettä pitää arvostaa.
Joten kauneimmat Kiitokset Sinulle.
T: J
on kummankin puolen runosi,
mutta taitavasti kuljetat kuitenkin tekstiä
niin kuin aina.
On vain yksi, joka näkee meidät kaikki.
On yksi, joka varmuudella kuulee meille
näkymättömin korvin rukouksemme.
Harrasta, liikuttavaa ja hyvin tunnepitoista
runoa Sinulta tämä.
olemme niin paljon mollivoittoisia ja
silmäluomet silmien päällä kulkijoita,
joten meiltä jää paljon näkemättä
elämän kauneutta ja Luojan Suuruutta.
Kiitän ja kumarran Sinua palautteestasi.
J
yritän heittää runosi 'sekaan':
Luonto on niin hiljaa,
se valmistautuu tulevaan.
Ei syksyä voi kevääseen
vaihtaa.
On vain odotettava.
Uusi kevät koittaa. Taas
luonto saa riemulauluansa
täysin rinnoin soittaa.
On uusi kevät. Se harmauden
voittaa.
Sitä odottaen. Ei kuitenkaan
elämäänsä kadottaen.
On uusi kevät.
Ei toi ollut vain jotakin"
Vaan erittäin hyvin kirjoitettu runo
jonka joka sana on elettävää elämää.
Kiitos!
juttu, jota en todeksi olisi kuunaan uskonut, mutta erään/jonkun lausuma jossain toisaalla laittoi oikeasti miettimään 'mielenterveyttäni'.
Mutta innoituksesi voimalla esitän vielä jotain:
Joskus on parempi hiljetä,
vaieta. On parempi vain
kuunnella. On aika ajatella.
Joskus sanat sivustalta
sivaltaa. Ilman varoituksen
sanaakaan.
On aika pohtia ongelmaa,
kaikkea uudestaan. Ja taasen
kaikki alkupisteeseensä palajaa.
On Elämä, muttei elämää
ilman jumalaa.
Sanat sivustalta ei uhkaa. On
elämä, on ihmiset. Saa moittia,
saa kyseenalaistaa.
On joskus aika korvillensa saada.
On aika pohtia. On aika nousta
aina uudestaan.
On aika havaita, alati uudestaan.
Ei jumalaa voi pois lakaista, ei
koskaan.
Hän Elämäämme ohjaa. Ilman
moitteen sanaakaan.
On ihmiselle paljon annettu.