On se kumma että isovanhemmat palstalla kirjoittelevat niin negatiiviset ihmiset ja niin surullisista asioista, ettei täällä voi edes vierailla. Joka kerta kun olen täällä käväissyt olen vain pahoittanut mieleni. On hyvin surullista lukea näitä juttuja.
Itse olen mummi joka hoitaa paljon lapsenlapsiaan ja heidän kotiaan koska lapseni on yksinhuoltaja ja heittiö isä ei halua ottaa vastuuta. Asumme ihan viereisissä taloissa. Olen hyvin iloinen kun saan olla avuksi ja yritän auttaa niin paljon kuin jaksan ja pystyn. Tottakai toivoisin, että he pärjäisivät omillaan ja perhe olisi onnellinen. Mutta tämä meidän elämä on tällaista.
Olen tyytyväinen ja iloinen terveistä kauniista lapsista ja suurta iloa tuottaa minulle myös se asia, että kaikilla meillä, minulla, miehelläni ja tyttärellä on mukavat työpaikat joissa viihdymme ja palkat ovat kohtuulliset. On niin ihana laittaa kotia ja lapsenlapsien kotia, siivoilla ja ostaa aina jotain uutta.
Lastenlasteni kanssa käyn uimahallissa usein ja se on harrastuksemme. Mitä te isovanhemmat harrastatte lasten lastenne kanssa? Ja mistä asioista olette tänään erityisesti onnellisia? Joko olette alkaneet suunnitella joululahjoja?
Itse olen mummi joka hoitaa paljon lapsenlapsiaan ja heidän kotiaan koska lapseni on yksinhuoltaja ja heittiö isä ei halua ottaa vastuuta. Asumme ihan viereisissä taloissa. Olen hyvin iloinen kun saan olla avuksi ja yritän auttaa niin paljon kuin jaksan ja pystyn. Tottakai toivoisin, että he pärjäisivät omillaan ja perhe olisi onnellinen. Mutta tämä meidän elämä on tällaista.
Olen tyytyväinen ja iloinen terveistä kauniista lapsista ja suurta iloa tuottaa minulle myös se asia, että kaikilla meillä, minulla, miehelläni ja tyttärellä on mukavat työpaikat joissa viihdymme ja palkat ovat kohtuulliset. On niin ihana laittaa kotia ja lapsenlapsien kotia, siivoilla ja ostaa aina jotain uutta.
Lastenlasteni kanssa käyn uimahallissa usein ja se on harrastuksemme. Mitä te isovanhemmat harrastatte lasten lastenne kanssa? Ja mistä asioista olette tänään erityisesti onnellisia? Joko olette alkaneet suunnitella joululahjoja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minäkään en useinkaan koe voivani osallistua täällä keskusteluihin, kun aiheet ovat niin kaukana "todellisuudesta" (ja tällä nimenomaan tarkoitan omaa todellisuuttani).
Usimmille mummoille ja ukeille lapsenlapset taitavat kuitenkin olla suuri ilo enemmän kuin mikään stressinaihe. Ja vastaavasti usiemmat vanhemmat taitavat mieltää lastensa isovanhemmat arkea helpottavaksi ja rikastuttavaksi asiaksi eikä taakaksi niin kiun täällä usein vaikuttaa.
Itselläni lapsenlapsia on kaksi (kolmas on enkelinä mummonkin elämässä) ja olen ilolla aktiivisesti läsnä kummankin elämässä. Yhdessä touhutaan vaikka mitä; uimassa, ratsastamassa, askartelua ja niin edelleen. Kerran viikossa pidän pieniä luonani yön yli, jotta vanhempansa saavat kahdenkeskistäkin aikaa.
Vastaavasti arvostan myös paljon omien lasteni isovanhempien panosta perheen elämässä. On lapsille hienoa, kun on monta rakastavaa läsnäolevaa aikuista monessa sukupolvessa.
Joululahjoja en ole vielä suunnitellut, mutta joulua kylläkin. Luultavasti vuokraamme mökin jonne mahdumme "koko porukalla" eli minä, puolisoni, lapset, lasten puolisot, lapsenlapset, appivanhempani ja adoptoitu täti. Teimme niin viime jouluna ja siltä jäi paljon onnellisia muistoja itse kullekin.
Toi on hyvä idea ja siinä se joululahja onkin. Me teemme joka kesä lomamatkan syntymäpaikkakunnalleni. Vuokraamme pikkubussin ja menemme porukalla perikunnan mökille. Ihania reissuja on kiva odottaa taas ensi kesää. Nyt talven aikana suunnittelimme askarrella esiliinoja ja pöytäliinan mökin kesäkeittiöön. Nyt voi suunnitella kivoja kuvia netin avulla ja tulostaa ne silitysraudalla painettaviksi kuviksi ihan kotikonstein. Samoin aloin tehdä kansallispukua itselle ja lapsille. Nyt on oma harjoituspusero jo valmis. Tein sen puuvillaisesta liina kankaasta, jotta sain itselle sopivat kaavat ja se virallinen tulee sitten puolipellavasta.
Teen tällaiset Keski-Suomen puvut. Nämä ovat mielestäni kauniit ja käytännöllisemmät kun ei ole essua ja tykkään eritoten tosta liivistä.
http://kauppa.vuorelma.net/PublishedService?file=&pageID=3&action=view&groupID=616&OpenGroups=616
käsitöitä sinulla tekeillä.
*ihailee*
Minun mummonelämäni on aika järjestyksessä ja taloudellisestikin ihan kohtuullista. Olen terve ja suht'koht' terve ja positiivisesti elämään suhtautuva.
Elämäni on aika onnellista ja yhtenä syynä siihen kuuluu myös omat lapseni ja heidän lapsensa. - tietysti minulla on myös omia ystäviä, harrastuksia ja muitakin lähisukulaisia jotka tuovat iloa elämääni.
Tapaan säännöllisesti lapsiani ja hoidan mielelläni välillä myös yökylässä lastenlapsiani (2 suloista taaperoista). Mummolassa teemme tavallisia arkijuttuja: jopa leivomme, piirrämme, mummollassakin on lelukori askartelu- ja 'taiteilutarvikkeita', kuvakirjoja ja ulkoleluja muita 'urheilutarvikkeita'.
Olemme hiekkalaatikolla, retkillä eväiden kanssa, näin kesällä uimarannalla (meillä on lähellä matala lasten uimaranta) ja käymme kauppakeskuksessakin muissa lapsiystävällisissä paikoissa. Sitten joskus on ihan lapsiperheille soveltuvia tapahtumia ja niihin voin mummona olla mukana lastenlasten kanssa tai vielä yhdessä vanhempienkin kanssa.
Olen tietenkin joskus väsy lasten hoitamisesta, mutta vastaavasti saan todellakin iloa, hymyä ja pirteyttä lisää - jopa elämäniloa rakkaista kultamuruistanikin. Ja tietenkin juttu olisi liian siirappia, jos lastenlapset aina olisivatkin aurinkoisia, mutta nämä kullanmurut osaavat olla aika diktaattoreita. Kyllä mummon diplomaattitaidot ja neuvottelukyvyt saavat päivityksen ajan tasalle näiden pikku uhmailijoiden kanssa.
Jutusta tulee liian pitkä, jos rupean vielä joulusta kertomaan. Pääasiassa kuitenkin meillä on ollut tapana viettää jouluakin jossain muodossa yhdessä ja joulupukkikin tuo ainakin jonkin paketin.
Lisään vielä tuohon m u m m o-juttuuni, että en enää määräile lasteni elämää. He ovat muodostaneet omat perheensä ja kasvattavat vastuullisesti lapsensa. Mutta haluan olla vapaaehtoisesti jatkamassa sitä sukujen ketjua, jossa minulla itsellään oli hyvä isoäiti ja äiti. He olivat elämänmyönteisiä ja minulla on mukavat muistot heistä. Sitä samaa rakkautta haluan jakaa edelleen lapsilleni ja heidän lapsilleen.
Elämä on, sitä mitä se on, ihan tavallista arkea. Mattoja on vielä kertakeikka pesemättä ja kylpyhuone remontti pukkaa päälle. Olen suunnitellut uudet parveke istutukset talveksi, niitä sitten toteutan, kun saan aikaiseksi.
Meillä on ensikuun ensimmäisenä sunnuntaina Kastejuhla.
“Isoveli” on ollut mummo vieraana kahdesti viikossa, me vain nautimme toistemme seurasta. En harrasta mitään lapsenlapsen kanssa.
Me etupäässä ihan vain leikimme.
Kesän kävimme rannalla.
Matka rannalle on 1, 6 km pikkupolkua metsän läpi.
Meillä on vesipullot ja äidin laittamat välipala eväät repussa. Huilaamme istumalla kivillä ja juomme taikajuomia. Mummulla on Neitoperhon kutsuhuutoa ja Juniorilla turkinpippuritulijuomaa.
(SIIS VETTÄ! olen alkoholi allerginen)
Turkinpippuritulijuoma tekee Juniorista pahan makuisen, jotta ötökät eivät tulisi pureskelemaan. :D Mummu taas yrittää lumota Neitoperhoa, että se tulisi näyttämään itsensä Juniorille. Juomille nimet keksi Juniori.
Kävellen pitkä matka sujuu leikin varjolla; olemme prätkäpartio, (Juniorin itse keksimä juttu) leikimme piilosta polun varsilla jne. Tutkimme polunpielien kiipeilykivet, ötökät, kasviston, nuuskittelemme
kukkivat kukat ja pensaat ja ihastelimme kukkien kasvamista / muuttumista marjoiksi.
Odotamme Tilhien tuloa ja vartiomme Pihlajanmarjojen kypsymistä niille ja Punatulkuille ruoaksi.
Ulkona ollessamme tutustumme puihin ja kukkiin niiden nimillä. Erotamme jo havinapuun, ihan tuulen äänestä sen lehdissä, sekä männyn ja koivun niiden rungon oksien näöstä, esim. kuusi on laulun
Mörri-Möykky
Korpikuusen kannon alla on Mörri-möykyn kolo.
:,:Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.:,:
Tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla.
:,: pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. :,:
Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla.
:,: Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla. :,:
Tiu tau tiu tau.....
Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin
:,: pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin :,:
Tiu tau tiu tau.....
Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa,
:,: eipä se edes usko että Mörri-Möykky on totta. :,:
Tiu tau tiu tau...
paikka ja muistelimme, se on Joulunkoristepuu. Laulu kuusemme alla on isokivi, sillä istutaan huilaamassa matkan aikana.
Hämähäkkejä muurahaisia ja muita maassa liikkuvia ötököitä katsellessamme, Palokärki joka kolaa puita etsiessään hevosmuurahaisia, löysi paikkansa Helmipöllön kodin kolottajana, kun näimme hevosmuurahaisen.
Lintuja olemme kuunnelleet jo vauvasta asti mummun laulavasta lintukirjasta. Monia lintuja tunnistamme niiden äänistä, niin rannalla kuin metsäpolulla. hauskaa on ollut myös lintujen äänien matkimis yrityksemme..(Eläinten kieli on ensimmäinen opittu, Miniän opetuksena)
Mummolassa katselemme kuvia lintukirjasta kun sopii juttuihin, jolloin ääni löytää näköisensä lähteen.
Perhoset ja siivekkäät erilaiset ötökät ovat niin nopeita, että niitä katselemme kirjasta nähtyämme ulkona. Yksi kokonaisuus on selvitetty Nokkonen > munapesye > Neitoperhon toukka > Neitoperho.
Tänä vuonna oli kait vähän Neitoperhoja, koska jouduimme katsomaan kirjasta kehityksen > munasta > toukaksi >koteloksi ja perhoseksi.
Tästä tuli aiheellinen, koska nokkonen poltti Junioria, oli ovelasti nuuhkukukkien seassa. Totesimme, tuhma nokkonenkin on tärkeä juuri tälle, mummun mielestä, maailman kauneimmalle perhoselle.
Mummu on yrittänyt muistaa kaikkia kukka-eläin ja muita lauluja joita lauletaan kohdallaan ihan kävelyn aikana. > Rentunruusu > Villit Lupiinit :D Juniori on etupäässä Hevi poika.
Jatkuu..
Jatkuu...
Olemme käyneet tervehtimässä isin kiipeilykiveä, sitä tosi isoa, jonka isi valloitti oman pikkuveljensä kanssa n. 25 vuotta sitten :D. Vielä ei kivi kutsunut Junioria kiipeämään, mutta ihastelimme sen kokoa, sillä kasvavia sammaleita, marjojenvarpuja jopa puulapsia. Katselimme muurahaisia jotka vaivatta kävelevät kivenpinnalla ylösalaisin putoamatta. jne.
Laskemme kaikki, kuulemamme lentokoneet, katsellemme missä ne menevät, mietimme niiden määränpäitä, montako matkustajaa niissä on jne. Opettelemme laulua Lentäjän Pojasta, sillä isi oli lennostossa, mummulta on sanat hukassa…
Juniorilla on syntymäpäivä Marraskuussa, mummu kutoo hänelle pusero-housut yhdistelmää. Sukkia ei taida tarvita niitä on, ehkä talvella sitten jalka kasvaa kokoajan. Pipo ja tumput ovat vielä pannassa vaikeasti atooppisen ihon vuoksi.
.
.
Tietysti joulua voisi jo huomioida, mutta en kyllä jaksa.
Itse koen jouluahdistusta ja se tulee aikanaan, en kengitä sitä syksyä tai kesää pilaamalla.
Minun jouluuni eivät liity lahjavuoret, syömme yhdessä minun perinteisen Jouluaterian.
Niin ja kyllä nämä vaativat ja neuvovat kirjoitukset varmasti lisäävät tuota jouluahdistusta, jos en saa sitä nollattua ennen joulua. Melko käsittämätöntä hakea täältä tukea vaatimuksilleen, eiköhän jokainen itse ole paras asiantuntija siihen mitä kykenee tai haluaa lahjoina antaa tai miten ja paljonko voi tai jaksaa lapsenlapsien kanssa olla.
.
.
Nyt mummulla on hyvät ajat.
Juniori kasvaa ja alkaa leikkiä pihassa muiden samanikäisten kanssa, silloin mummun jutut ovat hävettäviä ja hölmöjä, se on jo kerran koettu > isi ja hänen pikkuveli.
Toivon kuitenkin saavani pakattua Juniorin elämänreppuun:
– Huomioivan Hajuaistin
– Herkän kuulon
– Elämän ympärillä huomioinnin, niin kasveina puina kuin kaikkina eläiminä.
- Toivon voivani herkistää huomaamaan luonnon symbioosi
Suomen luonto on kaunis ja rikas.
Olen vanha laskelmoiva ihminen.
Vaikka yhteiselo on spontaania, leikkimme tähtäävät oppimiseen ja herättämään uteliaisuutta. Rahaa minulla ei ole, en osta enkä maksele mitään reissuja. En osta mitään juuri Jouluna tai Syntymäpäivänä, haluan ja toivon elämän arjen keskellä olevan juhlaa, pienillä yskitys kohdilla. Halin ja sanon; ”Juniori on mummunkulta.” Ilman syytä > vain omasta tunteestani.
Vielä Juniori hihkuu riemusta, kun mummu mene hakemaan Mummupäivänä ja toisinaan itketään kotiin lähtöä. Silloin lohtuna on, kun laskemme, koska on seuraava Mummupäivä.
Näin suurta Rakkautta en ole ennen kokenut, Pikkujuniori kasvaa odotan veljeksiä uusina Mummupäivinä yhteisen olemiseen.
Toivottavasti saan olla terveenä, selkäni on ongelmallinen, kun napatanssiharrastus loppui (ohjaaja lopetti)olen toisinaan vaikeuksissa kipujen kanssa.
Vaikeaa kirjoittaa tuo merkki rajoitin on hankala...
(Haluan sanoa ettei loukatut ole huonoja ihmisiä tai isovanhempia yleinen vaatiminen ja kouluttaminen näiden vaatimusten täyttämiseksi on masentavaa.)