Kannatko kaunaa jollekin ihmiselle, työhön, opintoihin, ihmissuhteisiin, rakkaussuhteisiin, sukulaissuhteisiin, tai muihin asiohin liittyen?
Uskotko sen vaikuttavan muihin ihmissuhteisiisi. En tarkoita kaunan kantamisella mitää vihaamista vaan vastenmielisyyttä jotain ihmistä ja/tai tämän tekoja kohtaan.
Mietin vaan miten tuo epäoikeudenmukaisesta kohtelusta kaunan kantaminen vaikuttaa muuhun elämään.
Uskotko sen vaikuttavan muihin ihmissuhteisiisi. En tarkoita kaunan kantamisella mitää vihaamista vaan vastenmielisyyttä jotain ihmistä ja/tai tämän tekoja kohtaan.
Mietin vaan miten tuo epäoikeudenmukaisesta kohtelusta kaunan kantaminen vaikuttaa muuhun elämään.
Vastaukset 36
Vanhimmat
mitään.
vaikuttaa ihmissuhteisiin vaikka ei kaunaa kantaisikaan. Kun on pettynyt ihmisiin niin se vaikuttaa ainakin niin, että tulee varovaiseksi ja luottamuksen saavuttaminen vie aikaa. Haluaa ikäänkuin pitää välimatkaa itsen ja toisen välillä. Kyllähän sellainen vaikuttaa sitten siihen, millaiseksi elämä muotoutuu.
Luulen, että ihmisen ominaisuuksista riippuen tämä ilmenee eri tavoin.
Siis mitä tarkoitat pettynyt ihmisiin? Yleensä vaiko joihinkin yksittäistapauksiin? Siis voiko olla pettynyt kaikkiin ihmisiin, ei siis lainkaan usko hyvää toisista vai mitä tuo tarkoittaa. Kuulostaa huolestuttavalta, jos näin on.
Jotenkin tulee mieleen että olisin joskus tavannut sellaisia henkilöitä.
jos niitä on paljon tulee helposti tehtyä yleistyksiä, mutta en tarkoita kaikkia ihmisiä. Jos uskoo hyvää toisista ja tulee aina loukatuksi, hyväksikäytetyksi, petetyksi, kiusatuksi yms. niin ajan kuluessa, vaikka kuinka jaksaa uskoa hyvään, alkaa vetäytyä ihmissuhteista. Itseään suojellakseen. Oppii elämään itsekseen, löytää omanarvontunteen ilman ulkopuolista hyväksyntää. Kääntyy etsimään sitä toisaalta, esim. eläimistä, luonnosta. Vaikka kaipaakin elämäänsä ihmisiä niin he joutuvat kyllä suurennuslasin alle, ennenkuin pääsevät eteistä pidemmälle.
Onhan se huolestuttavaa,
saa huonoa kohtelua osakseen. Mutta, pitäisi kuitenkin muistaa että niitä pettymyksiä tulee kaikille matkan varrella. Osa ihmisistä on inhottavia ja epäoikeudenmukaisia, ovat katkeroituneita ja purkavat sen sitten kiusaamalla muita, viattomia kanssaihmisiä.
Kyllähän sopivasti varovainen kannattaa olla, muttei niin epäluuloinen että karkottaa hyvät ihmiset luotaan olemalla torjuva.
kirjoittelet täällä asiaa :-|
käyttävät toisia hyväkseen saavuttaakseen etuja itselleen. Varmasti tällainen käytös vaikuttaa jokaiseen, jos se on hyvin räikeätä. Tylyimmät tapaukset lienevät sellaisia, jotka ystävyyden varjolla käyttävät toista ihmistä hyväkseen hankkiakseen etuja esim. työelämässä. Sellainen kun selviää, tuntuu erityisen pahalta. Usein tällaiset eivät ole erityisen päteviäkään siinä tekemisessään, joten niitä ekstraetua hankitaan sitten lipaisemalla. Näitä tapauksia vältellään. Poissa silmistä poissa mielestä- mentaliteetillä. Luottamus tällaiseen ihmiseen on iäksi mennyt ja tapaamiseenkaan ei ole tarvetta. Jokaisella on lupa valita ystävänsä.
Ihmisiin suhtautuu avoimesti ja tarkkailevasti, ja on itsekin avoin. Tarkkailu on kaiketi lisääntynyt vuosien varrella, kun on elämässään tällaisiin tapauksiin törmännyt. Useimmat ihmiset ovat kuitenkin pääsääntöisesti mukavia, epäoikeudenmukaisuudet hoidetaan, asiat asioina, keskustellen.
Oma elämä on puun kaltainen, ystävät ovat oksia. Joskus tulee tarve katkaista mätä oksa pois, jotta koko puu ei mätänisi, iloitsee sitten niistä oksista, jotka saavat puun kukoistamaan ja kantamaan hedelmää..
Noita hyväksikäyttäjiä löytyy kyllä etenkin työelämästä. Itse olen huomannut naisena sen, että minun odotetaan auttavan kaikkia muita pyyteettömästi ja olevan kiitollinen siitä että joku suostuu asioimaan kanssani. (kysymään minulta ja esittämään asiat omana tietonaan eteenpäin). Jotkut ihmiset palkitsevat auttamiseni haukkumalla minua tyhmäksi pitkin käytäviä. Kai se on sitten kova pala huomata, että joku voi vaikka osata jotain.
Oma mielipiteeni on, että aika yksinkertaista työtä täytyy tehdä jos pitää käyttää toisia hyväksi tai ottaa kunnian toisen töistä. En usko että kovin pitkälle tuollaisella käytöksellä pötkii, kyllä se osaamattomuus joskus näkyy.
Luonnollisesti osa miehistä on töissä ystävällisiä kun haluaa seksiä ja ovat sitten inhottavia kun ei sitä seksiä sitten tullutkaan. Nämä ovat niitä iäisyysasioita.
Niin, ja osa naisista on kateellisia ja mustasukkaisia toisille naisille ja keksivät juoruja silkkaa ilkeyttään.
En silti lähtisi yleistämään ihmisten raadollisuutta. Kyllä minä uskon ihmisistä hyvää kunnes he omalla käytöksellään toisin osoittavat.
Minä en koskaan voi töissä valita seuraani, ainoastaan irtisanoutumalla vältyn noilta inhottavilta ihmisiltä. Eli en voi koskaan kieltäytyä asioimasta kenenkään kanssa. Muuten saa ylimielisen leiman jos alkaa välttelemään ihmisiä. Se kostautuu heti.
Oma kommenttini on, että koskaan en ole ollut kiusantekijöiden ainut uhri, eli vika ei ole minussa vaan heissä.
onko esimiehesi sellainen että hän nauttii kun jotakin ruoskitaan? Tämä kertoo myös että pomosi inhoaa sinua jos hänellä ei ole rohkeutta puuttua asiaan. Pahin syypää tässä on ehdottomasti esimies, hän luo ilmapiirin työpaikalle.
Esimiehet vaihtuvat, kiusatut vaihtuvat, kukaan ei puutu mihinkään.
Kiusaajat pysyvät samoina.
Kaikissa työpaikoissa joku mies aina puhuu törkeyksiä, yrittää saada seksiä ja kostaa eikä asia koskaan kiinnosta ketään. Eräs miesesimies sanoi että olen huumorintajuton ja minun tulee vaihtaa työpaikkaa kun joskus erehdyin sanomaan miesten törkeyksistä. Eli minulle saa sanoa ja tehdä mitä huvittaa ja kaikki vika on minussa. Minulle sanotaan että minun pitää hymyillä ja olla positiivinen.
En yleensä puhu töissä mistään epäkohdista, koska minut hylätään.
Silti en ajattele ihmisistä pahaa. Nuo ovat yksittäistapauksia.
työpaikka kiusatuksi. Mulle sai ladella mitä vain, pomo kuunteli kun mua haukuttiin. Tätä tapahtui viikottain. Seurausta tästä oli että kiusaaja sai ylennyksen, mun työsuhdetta ei uusittu. Jälkeenpäin pyydeltiin takaisin, mutta syy miksi pyydettiin oli vain ja ainoastaan se että tarvittiin henkilö jota sai painaa alaspäin. No oppiläksyni sain. Ja jotkut saivat nautintonsa.
Siis mistä sinua haukuttiin, työsuorituksistasiko? Eikös esimiehen tehtävä ole antaa palautetta työstä eikä kollegoiden?
Ne meidän kiusaajat haukkuivat takanapäin, mutta myös muita. He koko ajan kehuivat itseään ja haukkuivat kuinka laiskoja muut työntekijät ovat.
varmasti vielä teitte ne haukkujankin työt?
Se nainen kyttäsi toisten tekemisiä kello kädessä. Marttyyri, joka korosti koko ajan omaa ahkeruuttaan.
ollut mitotukset menossa tai sitten sä olet suuttunut siitä, kun joku ei tee sun hommias sun puolesta? Ei kuulosta hyvältä tuo teksti, jotain siinä on...........
Sillä känisijällä ei ollut mitään tekemistä kenenkään kanssa työn puolesta. Emme tehneet yhteistyötä, jokaisella omat hommat. Hän itse koko ajan vaati toisia auttamaan itseään. Hän haukkui muita koska halusi korostaa omaa erinomaisuuttaan.
tommonen :( Kaikki kai samalla lähtöviivalla.......
tuosta kaikesta eroon. Jaksat paremmin.
etsi uusi duuni. Kiität että sait tehdä työtä. Älä pidä läksiäisiä äläkä ota vastaan lahjaa. Poistut vain...
Lähdin jo pois, mutta ongelma on siinä että joudun aina kertomaan syyn miksi lähdin pois arvostetusta työpaikasta. En siis voi kertoa todellista syytä. Esimieheni puhuvat minusta hyvää, koska työsuorituksiini oltiin tyytyväisiä.
Harmittaa kun jouduin lähtemään sieltä pois tuollaisen syyn takia.
ainahan nyt syitä löytyy miksi lähteä. Itse aion sanoa että epävarma työtilanne ja mahdolliset yt. tulossa. En kerro tod syytä mikä paska työpaikka. Katkaisen välit työporukkaan samantien
en en en!!!
En helposti suutu ja ymmärrystä riittää toisille inhimillisille ihmisille. Mutta kun raja ylittyy...pitkävihainen olen, ilman aikarajaa. Kostonhimoinen tilaisuuden tullen. Ylimielinen kyseistä ihmisistä kohtaan, voisi sanoa että riippuu loukkauksesta mutta ehkä en tunne lainkaan myötätuntoa. Elämä pilannut ja kaikki kohtaamani vääryydet. Vaikuttaa elämään, koska kyllä musta on tullut aika kova ihminen valitettavasti, jos suoraan sen myönnän.
Mitä tarkoitat että elämä pilannut? Kuinka paljon epäoikeudenmukaisuutta tarvitaan jotta voi sanoa noin, siis millä tavalla elämä pilannut?
Kovuus on ikävä piirre, se estää tunteilun täysin. Mutta, ehkä sinä et tarvitse tunteita. Kuulostat kyllä aika pelottavalta.
Itse ajattelen että pahat ihmiset ovat yksittäistapauksia enkä minä tiedä miten ikävien asioiden yli pääsee. Anteeksi en voi heille antaa, enkä unohtaa. En kuitenkaan halua muistella ikäviä asioita. Enkä mielestäni ole mitenkään kylmä ja tunteeton muita ihmisiä kohtaan. Ainoastaan niitä inhottavia tyyppejä kohtaan.
ole ilkeitä ja inhottavia, kyllä niitä hyviä tyyppejäkin löytyy ja suurin osa niitä kivoja.
:)
http://www.youtube.com/watch?v=QgLiP5zraOQ&feature=related
ihan täydellisesti :D
Oletko aivan varma?
http://www.youtube.com/watch?v=Npjw567Fqek
Kannan kaunaa ihmisille, joille olin aina syntipukki. Kannan kaunaa miltei yhtä mustavalkoisesti ja ehdottomasti kuin millainen oli heidän käsityksensä minusta ja kohtelunsa minua kohtaan. Tulen luultavasti aina kantamaan kaunaa, koska roskana kohtelu jatkui sekin niin kauan
Uskon, että se vaikuttaa muihin ihmissuhteisiin... joskus varovaisuutena, mutta usein omana halunani osoittaa entistä selkeämmin heti ihmissuhteen alkuvaiheessa, millainen oikeasti olen, missä asioissa en juurikaan taivu. Jos ikinä kohtaisin ihmisen, joka olisi juuri kuten he, olisi vain hyvä, jos se tulisi mahdollisimman pian esille, jotta voisin unohtaa ne ihmiset heti alkuunsa. Mutta yllätys, sellaisia ihmisiä ei ole sitä ennen eikä sen koommin vastaan tullut.
sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka luulevat tuntevansa minut ja syyttävät minua sellaisista asioista mitä en todellakaan ole tehnyt ja mikälainen en todellakaan ole. Sekä muita paskan puhujia kohtaan. Samoin ihmisiä, jotka ilkeilevät tahallaan toisille ihmisille. Tosin onneksi itse tiedän mikä olen, joten tiedän myös sen, että kaikki eivät ole tuollaisia. Varovainen olen silti uusissa tuttavuuksissa.
Kyllä kannan kaunaa niitä ihmisiä kohtaan joiden voisi olettaa rakastavan minua. Epäoikeudenmukainen kohtelu tuntuu pahalta, en ole ansainnut sellaista. Jokainen saa ansionsa mukaan, kuulostaa kovin raa'alta, koska aina ei itse ole voinut edes vaikuttaa miten on tullut kohdelluksi.
Viittaan lapsuuteen..
Kun osaa laittaa oman itsensä ulkopuolelle muilta tulleet loukkaukset, ymmärtää että tällä loukkaajalla ei ole omat asiat kunnossa, se helpottaa. Eräs lääkäri sanoi kerran, että vaikka kuinka olisit toiselle ihmiselle hyvä ja ystävällinen, et välttämättä saa sitä itse koskaan takaisin. Ihmiset vaan toimivat kuka mistäkin vaikuttimesta. Se on totta.
Sellaista on elämä, ehkä oma kaunakin on hiljalleen laantumassa.
Toisaalta, en osaa tukeutua muihin ihmisiin juurikaan, koska olen oppinut ettei heihin ole luottamista, he ovat "vaarallisia" ja luottamukseni petetään, ennen pitkää. Ihmissuhteissa olen varovainen, ja jos huomaan, että toisella osapuolella ei ole herkkyyttä ja empaattista puolta, suhde on aika pian lopussa.
Ehkä tuolla tapaa elämä on vaikuttanut minuun. Ei kukaan itseään ehdoin tahdoin satuta, ja jos asiat alkavat muistuttaa menneitä kokemuksia, tajuaa nostaa kytkintä ja jatkaa matkaansa..
Surullista??
itseään enemmän. Ei halua olla niiden ihmisten kanssa tekemisissä tai on näennäisesti yhteydessä, mutta ei päästä lähelle, ei ole lämmin tai miten sen sanoisi - ei ole läsnä. Minä olen ainakin kehittynyt mestariksi tällä saralla. Minulla saattaa olla peruskauna tiettyjä ihmisiä kohtaan, mutta osaan näytellä hyvin. Esimerkiksi läheinen kaveri on pahimman luokan juoru ja selkäänpuukottaja. Tiedän sen, mutta en voi tehdä sille yhtään mitään. Ei kenenkään luonnetta voi muuttaa. On vain pidettävä tiettyä etäisyyttä ja annettava ymmärtää, että toinen on muka "stara" ja "hyvä tyyppi", vaikka oikeasti ajattelisi, että toinen on kuin tarhaikäinen pikku manipulaattori ja "hajota ja hallitse -diktaattori", joka pelkää tilanteita.
Kauna vaikuttaa siten, että vapaa-ajalla haluaa valita joko harvat hyvät ystävät tai olla yksin.
Tietyille sukulaisille kannan joistain jutuista kaunaa, mutta toisaalta, olen antanut asian olla. En viitsi enää repiä auki vanhoja haavoja. Tietyt suhteet tulevat yleisesti hoidettavaksi. En ole ilkeä. Saatan olla todella empaattinen ja ymmärtäväinen, mutta tosiasiassa saatan kantaa kaunaa. Se on vain taakka, joka on kannettava. Ei vihalla mitään voiteta ja ihmiset ovat joskus niin sekaisin, etteivät he ymmärrä tekojensa seurauksia.
Ajan kanssa asiat lieventyvät.
tuon edellisen kirjoittajan kans. Mitä enemmän tulee takkiin, niin sitä enemmän vetäytyy omaan kuoreensa ja varmasti muistaa jokaisen saamansa loukkauksen vaikka ei sitä toisille näyttäisi. Päällisin puolin saatan myös vaikuttaa myötätuntoiselta ja aika helposti kusetettavalta, mutta kyllä mä jo osaan pistää stopin päälle ja ottaa etäisyyttä tarvittaessa. Onpahan tullut ainakin opittua se yhden koulutuksen jälkeen ettei musta tosiaankaan mihinkään koskaan ollutkaan. Kaikki mitä olin muka opiskellut tai työksi tehnyt, mitätöitiin tuon koulutuksen vetäjän johdosta ja sain semmoisen opetuksen etten ainakaan vapaaehtoisesti opiskelis yhtikäs mitään, koska se menis mun kaltaisen idiootin kohdalla täysin hukkaan,kun kaikki oppi pitäis tuplaten suorittaa. Toisaalta oli hyväksikin kokea tuo kokemus, ei mene elämä hukkaan turhia tavoitellessa ja yrittäessä liikoja. Sukulaiset on aina näyttäneet sen etteivät mua pahemmin arvosta tai pidä edes ihmisenä. Mitä tuota vihaamaan ihmisiä jotka pelkkää ystavällisyyttä osoittavat toiselle mitä vikaa hänessä on ja miksei kelpaa heille ja ole heidän arvoisensa henkilö. Elikä kannan kaunaa, mutta yritän olla näyttämättä sitä kenellekään. Ei mun kannata alkaa ilkeilemään kaunan aiheuttajille, ei he siitä piittaa. Mä kun en ole heidän silmissään minkään arvoinen ihminen. Aika kasvattaa mun kohdalla vain enempi kuorta suojakseni jonka suojaan vetäydyn hiljaisuuteen, joutuessani uudestaan taas kerran loukatuksi.
joutua loukatuksi.
Minua on koulukiusattu erilaisuuden tähden. Tämä oli sellainen pointti, jota en aikaisemmin huomannut ennenkuin eräs elämää kokenut ihminen sanoi, että sulla on ollut varmaan ongelmia, että olet tuollaisen oloinen ja näköinen, että ihmisethän eivät siedä sitä.
No, näillä mennään, mutta elämä on välillä tosi rankkaa.
Sivusta vaan
Ongelma noissa sukulaisissa on (ainkain minun tapauksessani) että osa on kammottavia ja osa on kivoja. Jos on sukujuhlat jonne tulee sekä kivoja että kammottavia sukulaisia, niin ne kivat sukulaiset edellyttävät että menee sinne. Eli vaihtoehto että tapailisi vain niitä kivoja sukulaisia ei onnistu.
Ainoastaan pistämällä välit poikki kaikkiin se onnistuisi. Eli minun pitää joko kaveerata kaikkien sukulaisten kanssa tai en kenenkään kanssa.
En saa arvostella sukulaisia kenellekään, edes niille kivoille.
Tosi kurjaa jos olet koulukiusattu. Se on rankkaa, epäoikeudenmukaista ja jättää jälkensä. Erilaisia ihmisiä kiusataan töissä ja koulussa. Vika on aina kiusaajissa.
Pitäisi yrittää löytää sellainen työpaikka, jossa sallitaan erilaisuus. Kokemusta on.
kivojen sukulaisien tähden menee esim. häihin, mutta ne vähemmän kivat ehkä luovat sitä suolaa (haavoihin), joka ei tunnu niin mukavalta.
Kyllä se kiusaaminen on jättänyt omat jälkensä, valitettavasti. En ole kertonut sitä kuin sukulaisilleni ja ihan lähimmille ystäville. Minussa on joku magneetti, että vedän puoleeni kiusaajatyyppisiä ihmisiä.
Mun ex on ollut myös koulukiusattu ja olemme sukulaissieluja ja muutenkin hyviä ystäviä, että onneksi olemme pystyneet ymmärtämään toistemme masennuskausia.
muuhun elämään millään lailla ja kannan kaunaa kahdelle miehelle.
Muut kaunat unohtuneet.
Eikä vaikuta muihin ihmissuhteisiini, mutta heistä en tiedä tulevaisuudessa, miten vaikuttaa ja mikä vaikuttaa muistini on pitkä.