Olen 9lk tyttö, ja minulla oli kaksi hyvää ystävää - heistä toinen on Tiina (ei oikea nimi) ja toinen on Suvi (ei oikea nimi). Tiinan kanssa tulimme juttuun ja kolmestaan oli aina hauskaa, mutta Suvi oli paljon läheisempi ja tärkeämpi minulle, tulimme paremmin juttuun kuin minä ja Tiina, ja hänestä tulikin nopeasti minulle tärkein ihminen. Hän auttoi minua kun minulla oli vaikeaa, ja minä autoin häntä. Luvattiin olla ystäviä loppuun asti ja kaikkea. Vaikka se ja Tiina oli ollut lapsesta asti ystäviä ja minä vasta myöhemmin tullut mukaan kuvioihin, ja siksi sattui joskus kun tuntui että olin kolmas pyörä, mutta en takertunut siihen.
Sitten niiden lähelle muutti eräs poika. Sekä Tiina että Suvi ihastui siihen. Ja siitä alkoikin alamäki. Ne alkoi olla enemmän sen pojan kanssa, ja sain monesti lohduttaa Suvia, kun hänellä oli sydänsuruja - Toni (ei sen pojan oikea nimi) oli selvästikin ihastunut Tiinaan, eikä häneen, mutta sille ei voinut mitään. Sitten erosin omasta poikaystävästäni, jonka kanssa oli jo pitkään mennyt huonosti. Alkoi koulu. Ja se oli yhtä painajaista.
Tiina ja Suvi roikkuivat koko ajan kiinni vain Tonissa, ja olivat joka välitunti exäni ja tuon porukan kanssa (ovat siis heidän kavereitaan, itse en jätkäni ja mun eron jälkeen enää juuri tullut juttuun heidän kanssaan), ja itse en halunnut olla exäni kanssa enää missään tekemisissä. Ahdisti sen lähellä oleminen ja kaikki. Olin pyytänyt ystäviltäni, ettei oltaisi aina exäni yms. kanssa, mutta he eivät välittäneet. Sitten mulla ja Suvilla alkoi mennä huonommin, ja kerran meille tuli suurehko riita (mesessä). Se sanoi, että se ja Tiina oli kyllästynyt siihen, että mä yritän koko ajan tanssittaa niitä oman pillini mukaan.
Se sattui. Ai, minäkö nyt olen kauhea pahis ja kusipää, vain siksi että mulla on TUNTEET? Koska mua sattuu nähdä exäni, ja olisin olettanut ystävien ymmärtävän sen, niin siksi minä muka yritin pompotella heitä? Niin se heidän mielestään oli. Ja mua sattui aivan helvetisti, kun riitamme aikana Suvi, joka oli ollut minulle siis tärkeämpi kuin kukaan muu, johon olin luottanut sataprosenttisesti, jota voin rehellisesti sanoa rakastavani niin paljon kuin tyttö voi toista tyttöä ystävänä rakastaa, niin hän antoi selvästi ymmärtää että mä saisin painua vittuun, että ne ei enää mun seuraa kaivannut. Meni sitten välit poikki, mutta onneksi minulla on koulussa muutama muu kaveri. Olen siis nykyään noiden muiden kavereiden kanssa, mutta sattuu silti nähdä entiset parhaat ystävät joka päivä ja vielä lähellä, kun ollaan samassa luokassa.
Yritin sitten riitaa seuraavana päivänä korjata meidän välejä takaisin, pyysin anteeksi sitä että räjähdin sen silmille mesessä silloin (mutta olin jo pitkään ollut tosi ahdistunut ja yksinäinen, ja sitten kun luulee että sentään on ystävä joka välittää, ja saa tietää että onkin tuolle yhdentekevä, niin se sattui ja sai vihaiseksi) ja kaikkea, niin neidillepä ei kelvannut. Se ei ole vaan vihainen mulle. Se VIHAA mua, ihan oikeasti, enkä tiedä syytä. Olen pyytänyt ainakin tuhat kertaa, aidosti anteeksi sitä riitaa, ja kysynyt että voidaanko olla taas kavereita ja kaikkea, mutta se on koko ajan samalla asenteella kuin ennenkin, " kiinnostaa ku kilo paskaa ", " painu vittuun ", " ei meidän välit enää parane " ja kaikkea. Olisi edes kiva tietää, mitä mä oon niin pahasti tehnyt! Tuskin se nyt yhdestä pienestä riidasta noin paljon on voinut suuttua, sanoi sekin pahoja asioita. Ja se oli tietenkin juorunnut mun pahat sanat sille ja saanut Tiinankin vihaamaan mua. Eikä se oikeasti ole mitään pientä suuttumusta, kun ne kaksi vihaa jotakin, ne OIKEASTI sitten vihaa ja on tosi pitkävihaisia.
Mä en enää tiedä mitä tekisin. Mä haluaisin vain, että kaikki olisi kuin ennen. Mä antaisin mitä vaan että voisin taas olla niiden, varsinkin Suvin, ystävä. Ettei ne vihais mua. Mutta sitten tuossa kävi niin, että Tiina ja Toni alkoi seurustelemaan. Jossain vaiheessa saattaa käydä, että ne kyllästyy Suvin aina mukana roikkumiseen ja sitten se jää yksin.
Silloin varmaan seura kelpaa taas. Jos se tulee joskus mua takaisin pyytämään, mun ylpeys ei kestäis ottaa sitä noin vaan kun se on satuttanut mua pahemmin kuin kukaan muu, vaikka monta epäonnista suhdetta onkin takana, niin pahiten ei oo satuttanut pojat, vaan paras ystävä.. Entinen paras ystävä. Jos se joskus tulee pyytämään anteeksi, järki sanoo että älä alennu, et sä saa antaa sille lehmälle noin vaan anteeks. Mutta tunteet sitte.. No, mä rakastan sitä vieläki, ja haluaisin vaan kaiken ennalleen. Mä varmaan antaisin anteeksi. Tanssisin sen pillin mukaan. Olisin tyhmä lammas mutta en mä sille mitään voi, että se on edelleen mun mielestä maailman kaunein ja ihanin ihminen.
Joka vihaa mua. Tuskin sitä päivää enää tulee, että me oltais ystäviä. Mutta toivossa on hyvä elää..
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Kommentteja tilanteesta? Mitä mun pitäis tehä? Tai ehkä mä en tee mitään vaan annan asioiden mennä niinku menee ja jos mä en enää kelpaa sille, niin ei voi mitään.
Sitten niiden lähelle muutti eräs poika. Sekä Tiina että Suvi ihastui siihen. Ja siitä alkoikin alamäki. Ne alkoi olla enemmän sen pojan kanssa, ja sain monesti lohduttaa Suvia, kun hänellä oli sydänsuruja - Toni (ei sen pojan oikea nimi) oli selvästikin ihastunut Tiinaan, eikä häneen, mutta sille ei voinut mitään. Sitten erosin omasta poikaystävästäni, jonka kanssa oli jo pitkään mennyt huonosti. Alkoi koulu. Ja se oli yhtä painajaista.
Tiina ja Suvi roikkuivat koko ajan kiinni vain Tonissa, ja olivat joka välitunti exäni ja tuon porukan kanssa (ovat siis heidän kavereitaan, itse en jätkäni ja mun eron jälkeen enää juuri tullut juttuun heidän kanssaan), ja itse en halunnut olla exäni kanssa enää missään tekemisissä. Ahdisti sen lähellä oleminen ja kaikki. Olin pyytänyt ystäviltäni, ettei oltaisi aina exäni yms. kanssa, mutta he eivät välittäneet. Sitten mulla ja Suvilla alkoi mennä huonommin, ja kerran meille tuli suurehko riita (mesessä). Se sanoi, että se ja Tiina oli kyllästynyt siihen, että mä yritän koko ajan tanssittaa niitä oman pillini mukaan.
Se sattui. Ai, minäkö nyt olen kauhea pahis ja kusipää, vain siksi että mulla on TUNTEET? Koska mua sattuu nähdä exäni, ja olisin olettanut ystävien ymmärtävän sen, niin siksi minä muka yritin pompotella heitä? Niin se heidän mielestään oli. Ja mua sattui aivan helvetisti, kun riitamme aikana Suvi, joka oli ollut minulle siis tärkeämpi kuin kukaan muu, johon olin luottanut sataprosenttisesti, jota voin rehellisesti sanoa rakastavani niin paljon kuin tyttö voi toista tyttöä ystävänä rakastaa, niin hän antoi selvästi ymmärtää että mä saisin painua vittuun, että ne ei enää mun seuraa kaivannut. Meni sitten välit poikki, mutta onneksi minulla on koulussa muutama muu kaveri. Olen siis nykyään noiden muiden kavereiden kanssa, mutta sattuu silti nähdä entiset parhaat ystävät joka päivä ja vielä lähellä, kun ollaan samassa luokassa.
Yritin sitten riitaa seuraavana päivänä korjata meidän välejä takaisin, pyysin anteeksi sitä että räjähdin sen silmille mesessä silloin (mutta olin jo pitkään ollut tosi ahdistunut ja yksinäinen, ja sitten kun luulee että sentään on ystävä joka välittää, ja saa tietää että onkin tuolle yhdentekevä, niin se sattui ja sai vihaiseksi) ja kaikkea, niin neidillepä ei kelvannut. Se ei ole vaan vihainen mulle. Se VIHAA mua, ihan oikeasti, enkä tiedä syytä. Olen pyytänyt ainakin tuhat kertaa, aidosti anteeksi sitä riitaa, ja kysynyt että voidaanko olla taas kavereita ja kaikkea, mutta se on koko ajan samalla asenteella kuin ennenkin, " kiinnostaa ku kilo paskaa ", " painu vittuun ", " ei meidän välit enää parane " ja kaikkea. Olisi edes kiva tietää, mitä mä oon niin pahasti tehnyt! Tuskin se nyt yhdestä pienestä riidasta noin paljon on voinut suuttua, sanoi sekin pahoja asioita. Ja se oli tietenkin juorunnut mun pahat sanat sille ja saanut Tiinankin vihaamaan mua. Eikä se oikeasti ole mitään pientä suuttumusta, kun ne kaksi vihaa jotakin, ne OIKEASTI sitten vihaa ja on tosi pitkävihaisia.
Mä en enää tiedä mitä tekisin. Mä haluaisin vain, että kaikki olisi kuin ennen. Mä antaisin mitä vaan että voisin taas olla niiden, varsinkin Suvin, ystävä. Ettei ne vihais mua. Mutta sitten tuossa kävi niin, että Tiina ja Toni alkoi seurustelemaan. Jossain vaiheessa saattaa käydä, että ne kyllästyy Suvin aina mukana roikkumiseen ja sitten se jää yksin.
Silloin varmaan seura kelpaa taas. Jos se tulee joskus mua takaisin pyytämään, mun ylpeys ei kestäis ottaa sitä noin vaan kun se on satuttanut mua pahemmin kuin kukaan muu, vaikka monta epäonnista suhdetta onkin takana, niin pahiten ei oo satuttanut pojat, vaan paras ystävä.. Entinen paras ystävä. Jos se joskus tulee pyytämään anteeksi, järki sanoo että älä alennu, et sä saa antaa sille lehmälle noin vaan anteeks. Mutta tunteet sitte.. No, mä rakastan sitä vieläki, ja haluaisin vaan kaiken ennalleen. Mä varmaan antaisin anteeksi. Tanssisin sen pillin mukaan. Olisin tyhmä lammas mutta en mä sille mitään voi, että se on edelleen mun mielestä maailman kaunein ja ihanin ihminen.
Joka vihaa mua. Tuskin sitä päivää enää tulee, että me oltais ystäviä. Mutta toivossa on hyvä elää..
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Kommentteja tilanteesta? Mitä mun pitäis tehä? Tai ehkä mä en tee mitään vaan annan asioiden mennä niinku menee ja jos mä en enää kelpaa sille, niin ei voi mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
seurassa, jossa nimitellään ystäviään lehmäksi ja puhutaan v-kielellä.
Eiköhän siinä seuraa taas joku uusi draaman käänne. Lisää vaan sokerihumalaa, niin mielialat vaihtelevat hetkestä hetkeen, ärtyisyydestä riehakuuteen. Sellaistahan se nykynuorison meno on.
No asiaan. Kolmen kimpat ovat aina hankalia tyttöporukoissa, havaitsin itsekin sinun iässäsi. Ei ole mitään outoa siinä, että entinen bestiksesi on taas liiittounut tytön kanssa, jonka kanssa hän oli ystävystynyt jo aiemmin.
Ja kuvioihin todellakin kuuluu, että kun tyttö a rupeaa seurustelemaan, b-tytölle taas ykskaks kelpaakin tyttö c:n seura. Tuttuja kiemuroita.
Koeta kestää, Olet parhaasi tehnyt kun olet anteeksipyytänyt, joten tämän tytön reaktio kuulostaa kohtuuttomalta. Anna hänen olla, lähentyköön itse jos haluaa. Onhan sulla muitakin kavereita. Älä heittäydy turhan riippuvaiseksi yhdestä.
seurassa, jossa nimitellään ystäviään lehmäksi ja puhutaan v-kielellä.
Eiköhän siinä seuraa taas joku uusi draaman käänne. Lisää vaan sokerihumalaa, niin mielialat vaihtelevat hetkestä hetkeen, ärtyisyydestä riehakuuteen. Sellaistahan se nykynuorison meno on.
No asiaan. Kolmen kimpat ovat aina hankalia tyttöporukoissa, havaitsin itsekin sinun iässäsi. Ei ole mitään outoa siinä, että entinen bestiksesi on taas liiittounut tytön kanssa, jonka kanssa hän oli ystävystynyt jo aiemmin.
Ja kuvioihin todellakin kuuluu, että kun tyttö a rupeaa seurustelemaan, b-tytölle taas ykskaks kelpaakin tyttö c:n seura. Tuttuja kiemuroita.
Koeta kestää, Olet parhaasi tehnyt kun olet anteeksipyytänyt, joten tämän tytön reaktio kuulostaa kohtuuttomalta. Anna hänen olla, lähentyköön itse jos haluaa. Onhan sulla muitakin kavereita. Älä heittäydy turhan riippuvaiseksi yhdestä.