ei ole juuri ollut kuin ohimeneviä onnen jaksoja ja nyt kun olen tätä säälittävää muka elämääni kelannut ei mulla ole edes jäänteitä onnesta.monet valittavat että heitä on kiusattu ala tai ylä-asteella no niin muakin mutta kun olen jo 36 ja kiusaaminen ja hyljeksyntä ei ole siitä ajan myötä mihinkään lakannut, hieman vain muuttanut muotoaan...ihmiset vaihtuneet ja ympäristö mutta tilanne on sama. En kelpaa kenellekään edes juttukaveriksi puhumattakaan mitään muuta...lapseni jotka aikoinaan toivat niin suurta iloa ovat jo henkisesti hylänneet mut vaikka kotona vielä hetken ehkä asuvatkin... työtä en saa koska myös työkkärin nuijat ovat samaa kiusaaja-porukkaa ja paskanpuhujia...harvat työnantajat jotka haastatteluun ovat kelpuuttaneet nauravat päin naamaa... päivittäin ajattelen kuolemaa mutta kun luuseri oon en ole uskaltanut asialle,sillekään, mitään tehdä... mä oon kolkytkuus ja mun elämä on ohi... halusin vaan sanoa tän...
Mun elämässäni
kuolema olisi helpotus
4171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaahan tuo kurjalta. Mutta sinulla on lapsia? Mikä niiden kanssa mättää? Ehkä kannattaisi harkita täydellistä elämänmuutosta, mene vaikka opiskelemaan uusi ammatti tai jotain, puhu lastesi kanssa. Kuoleman ajattelu nyt ei ainakaan muuta asioita paremmaksi! Onnea ja jaksamista:) olen huono antamaan neuvoja mutta edes jotain...
Maailmassa on myös hyviä ihmisiä, vaikka kuulostaa että niitä ei ole sun kohdalle osunutkaan. Mieti mitä voisit muuttaa elämässäsi? Niin kuin siinä tunnetussa rukouksessa sanotaan, että "anna minulle voimaa hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa ja muuttaa ne jotka voin". Mitkä asiat voisi sulla olla sellaisia? Työpaikanvaihto? Paikkakunnan vaihto? Luulisin, että jos olet terve ja hyvissä voimissa, niin mikään ei estä sua hakeutumasta sellaisten ihmisten pariin jotka susta välittää. Ei sun elämäsi välttämättä ole ohi, jos teet parhaasi sen muuttamiseksi. Tsemppiä!
kukaan ei ymmärrä??? kumpikin teistä kommentoijista-kiitos kuitenkin että viitsitte tälläsen paskan takii- ehdotatte muutosta tai työpaikan vaihtoo tai puhumista lasteni kaa.... te ette ymmärtäny nyt oikein... mul ei oo eikä varmasti ees tuu työpaikkaa mitä vaihtaa ku kukaan ei ikinä mua kelpuuta, mun lapset ei kuuntele,syyttävät vaa mua et mä oon hankala ja lapsellinen ja tekevät mitä lystäävät,ja muutos_miten paskaa voi paremmax muuttaa?, ei....kaikki on ohi,mä vaan oon liian raukka tappaakseni itteni....
Minkä sä veikkaat syyksi siihen, ettei sua kelpuuteta töihin tai että muut ihmiset välttelee? Olet sä näemmä seurustellutkin ja lapsiakin synnyttänyt pari kappaletta. Mitä kouluja sä olet käynyt?