Vieläkö esim 100 kertaa vuodessa tansseissa käyvällä tanssit tuntuvat "juhlahetkeltä"arjen keskellä(jota odotetaan ja johon valmistaudutaan jännityksellä) ,vai onko se jo rutiinia ja normaalia -vähän niinkuin työtä-tms"pakollista"jokaviikkoista toimintaa.
Luulisi siihenkin turtuvan ja kyllästyvän-kun sentään paikkojen ja esiintyjienkin määrä on rajallinen. Samat lavat-samat esiintyjät ja hyvin pitkälti sama yleisö.Etenkin talvisaikaan vaihtoehtoja kun ei niin paljon ole.
Luulisi siihenkin turtuvan ja kyllästyvän-kun sentään paikkojen ja esiintyjienkin määrä on rajallinen. Samat lavat-samat esiintyjät ja hyvin pitkälti sama yleisö.Etenkin talvisaikaan vaihtoehtoja kun ei niin paljon ole.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä semmoinen pieni kutina on joka kerta olemassa kun tansseihin suuntaa.
No, en ehkä käy ihan sataa kertaa vuodessa tansseissa, mutta jos kurssit lasketaan mukaan, niin yli sadan mennään, että ropisee!
Niin, ja kursseillekin mennessä on kiva pikku tsemppi päällä! Se auttaa!
...maailmassako elät?
Aina on olemassa myös lähes ääretön määrä vaihtoehtoisia sävyjä ääripäiden välissä.
Ei esimerkiksi 200 kertaa vuodessa tanssimassa käyvälläkään tanssi-ilta joka kerta ole joko tai -ei se sitä ollut edes silloin, kun kertoja oli kolmesataa.
Joistakin illoista tietää etukäteen, että melko harmaata tulee olemaan, mutta silti voi tulla yllätyksiä, positiivisiakin.
Joistakin illoista (tai miksei päivistäkin, sillä varsinkin kesäiset laituritanssit aurigon kimmeltäessä aalloilla voivat tuottaa vaikka millaisia yllätyksiä) taas voi hyvällä syyllä odottaa hienoja asioita.
Kun paljon käy samoissa suosituissa paikoissa ja tuntee sekä niiden vakikävijät, olosuhteet että niissä soittavat kärkipään yhtyeet, ei harhalaukauksia kovin usein tule.
Illoista saa useimmiten silloin ainakin melkoisen annoksen sosiaalisia tuokioita.
Satunnaisiin käynteihin uusissa paikoissa kannattaa ottaa evästystä mukaan kaiken varalta, niin ei joudu ankeuden yllättämäksi, jos paikallinen tarjonta ei vastaakaan odotuksia.
Verrataan:
Heppu X pitää hiihtämisestä (marjastuksesta, kansalaisopistosta....), olisiko hänen parempi harrastaa vain muutaman kerran vuodessa että harrastus tuntuisi paremmalta?
Eihän siinä olisi mitään järkeä? Entä sinun mielestäsi?
mutta ainakin ennen tanssi on kuulunut etupäässä juhlaan-ja harvemmilla on jokapäiväistä herkkua.Ehkä se arkipäiväistyy kun käydään useita kertoja viikossa,tai ainakin sitä tehdään eri motiiveilla.
Tanssi merkitsee eri ihmisille eri asioita.
Joillekin se on yhä vielä sitä""parhaat päälle ja kerran kesässä lavalle"-touhua.
Harrastajan näkökulma on ehkä toinen,mutta kyllä varmaan lajista pitää jos satakin kertaa tansseissa käy-siihenhän menee noilla käyntimäärillä tuhansia euroja vuodessa.
Käykö joku 100 vai 10 kertaa vuodessa ja onko se juhlaa vai ei. Mutta ihmetyttää että ihmiset jotka tanssivat 100*30*2=6000 kappaletta vuodessa valittavat eniten jos yhdelle kappaleelle ei saa mieleistään tanssittajaa tai kappale menee pilalle ruuhkan takia. Niitä jotka tanssivat vuodessa 10*10*2= 200 kappaletta heiltä harvoin kuulee purnausta.
On aivan eri asia, onko panostanut vuosia (vuosikymmeniäkin) sekä aikaa, energiaa että rahaa suuret määrät itsensä kehittämiseen ja sitten niiden kehityksen tuottamien hedelmien nauttimiseen vai tanssiiko ihan vain luomupohjalta satunnaisesti.
Tuolloin myös odotukset ja vaatimustasot ovat suunnattoman kaukana toisistaan. Tuon ymmärtää todellinen aktiivitanssija, mutta muille se saattaa olla tuntematon asia.
Itse olen näiden kohta 15 tanssivuoteni aikana jo pelkästään rahaa (euroiksi muunnettuna) työntänyt harrastukseen 50 000 €. Samanlaisia ja suurempiakin summia on moni tuntemani myös käyttänyt jopa paljon lyhyemmässä ajassa.
Mitenkä odotukset ja vaatimustasot voivat olla suunnattoman kaukana toisistaan?
Tarkoitatko siis, että et odota tanssi-illaltasi juuri mitään (ehkä jopa lähinnä pettymyksiä) samalla kun vaatimustasosi illan (tanssikokemusten, tanssitettavien ja fiilisten) suhteen on hyvinkin korkealla?
Olisit saanut sillä 50 000 €:lla Lahdesta oman asunnon. Ei tarvitsisi asua vuokrayksiössä.
"On aivan eri asia, onko panostanut vuosia (vuosikymmeniäkin) sekä aikaa, energiaa että rahaa suuret määrät itsensä kehittämiseen ja sitten niiden kehityksen tuottamien hedelmien nauttimiseen vai tanssiiko ihan vain luomupohjalta satunnaisesti.
Itse olen näiden kohta 15 tanssivuoteni aikana jo pelkästään rahaa (euroiksi muunnettuna) työntänyt harrastukseen 50 000 €. Samanlaisia ja suurempiakin summia on moni tuntemani myös käyttänyt jopa paljon lyhyemmässä ajassa."
Hukkaan ovat menneet rahasi ja aikasi. Jo keskiverto lavatanssija omaa paremmen tanssitaidon kuin sinä. Tosin jos haluaa käydä kursseilla pelkästään porukassa mukana olemisen takia, niin siitä vaan.
asumaan vuokralla ja autokin on osamaksulla.
Mitä siis näistä vuosista on jäänyt käteen?
Satoja puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita, muittei ainuttakaan ystävää.
Käteen on jäänyt vain paljon mähnää aamuteltan purkamisen yhteydessä.
Paljonko on paljon?
Jos käyttää tanssiin yli 50 000 € huomattavasti lyhemmässä ajassa kuin tuo mainittu 15v ,niin silloin on kyllä suhteellisuudentaju jotenkin nyrjähtänyt.
Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni suht vähän hankkivana ihmisenä.
Ne joilla on varaa käyttävät tietysti rahansa miten haluavat-mutta tav palkanssajalle tuo tekee kyllä huomattavan loven palkkapussiin,ja muuhun elämiseen.
Irwin lauloi, että jos ei itse ryyppää rahojaan, niin joku ne ryyppää kuitenkin.
Niin siis miksei nauti omista fyffeistään.
...on niin monenlaisia.
Eivät läheskään kaikki noin suuria ja suurempiakin summia tanssiharrastukseensa sijoittaneista ole hyvätuloisia. Asiat vain arvotetaan kunkin omien tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti.
Tiedän sellaisiakin pienituloisia, jopa opiskelijoita, jotka joka vuosi käyvät useilla leireillä eri puolilla maata ja välillä ulkomaillakin. Noihin jo kuluu huomattavat määrät rahaa. Sen lisäksi, varsinkin pohjoisessa asuvilla, tanssimatkat ovat yleensä hyvinkin pitkiä, useita satoja kilometrejä suuntaansa.
Eivät omien seurojenkaan viikkoharjoitukset (useitakin kertoja viikossa) jäsenille ilmaisia ole.
Naiset varsinkin laittavat vaatetukseensa merkittävän suuria summia vuosittain. Tanssijoilla tuosta valtaosa koostuu tanssivarusteista.
Tuolla aiemmin joku heitti, että olisin sillä käyttämälläni 50 000 euron rahamäärällä hankkinut itselleni asunnon. Tuskin kuvitteli, että en olisi sinä viidentoista vuoden aikana harrastanut mitään muuta rahaa vievää puuhaa. Jo pelkästään matkustelu ja kesämökinn kunnostus olisivat vieneet yli puolet summasta.
Myöskään kaikkia niitä iltoja, jotka nyt olen viettänyt tanssipaikoilla, en suinkaan olisi viettänyt kotona, vaan melko varmasti ainakin osa olisi mennyt mm. ravintoloissa ja niissä tullut paljonkin kalliimmiksi kuin tanssimalla.
Tuskinpa siis rahaa sivuun olisi jäänyt edes kymmentäkään tuhatta euroa. Sillä ei asuntoa osteta.
Ei kannattaisi vedellä ihan millaisia johtopäätöksiä tahansa ja tarjoilla niitä faktoina.