isäni on 82-vuotias dementikko. kotona, äitini 24h hoivassa. viimeisen puolen vuoden aikana olemme huomanneet, että mm. ulostusasiat ovat muuttuneet.
hän lähtee vessaan kakalle kesken ruokailun, mikä on aivan uusi piirre hänen toimissaan. ja tiedän, että uloste on aivan löysää, hyvin tummaa ja haisee järkkypahalle. dementikkona hän ei miellä "vessailua" esim. kesken ruokailun mitenkään oudoksi, mutta me omaiset sen kyllä toteamme :)
epäilen vahvasti, että nauttimansa ruoka ei imeydy lainkaan vaan tulee lähes "rapana" heti ulos ja se tietenkin aiheuttaa tämän vessassa juoksemisen.
hän on laihtunut (erittäin nirso syömään, vaikka ennen on ollut lähes kaikkiruokainen), oma-aloitteisuus on kadonnut kokonaan (tämä on dementiaa) ja mielipuuhaansa on makoilu. nukkuisi lähes puolille päivin, ellei häntä herätetä aamutoimille.
isäni on entinen aktiiviurheilija ja vielä vuosi sitten hän saattoi kävellä pitkiä kävelylenkkejä väsymättä lainkaan. nykyään häntä ei saa edes pienelle metsäpolkulenkille :/
mitä minä tyttärenä voin tehdä? äitini on hyvin lääkärivastainen eikä pidä lainkaan ajatuksesta, että järjestän isälleni lääkäriajan ja tutkimukset. äitini ihan hikeentyy tästä asiasta!
on aivan hirveää katsoa vierestä, kun isäni ei voi hyvin. hän sanoo, ettei mihinkään satu, mutta joskus sit taas saattaa mainita, että "en minä taida ihan kunnossa olla" ...
pelkään, että kyseessä on mahasyöpä tms., sillä suvun miehillä on syöpää esiintynyt.
toivoisin neuvoja! kiitos, kun sain kirjoittaa huolenaiheestani tänne.
hän lähtee vessaan kakalle kesken ruokailun, mikä on aivan uusi piirre hänen toimissaan. ja tiedän, että uloste on aivan löysää, hyvin tummaa ja haisee järkkypahalle. dementikkona hän ei miellä "vessailua" esim. kesken ruokailun mitenkään oudoksi, mutta me omaiset sen kyllä toteamme :)
epäilen vahvasti, että nauttimansa ruoka ei imeydy lainkaan vaan tulee lähes "rapana" heti ulos ja se tietenkin aiheuttaa tämän vessassa juoksemisen.
hän on laihtunut (erittäin nirso syömään, vaikka ennen on ollut lähes kaikkiruokainen), oma-aloitteisuus on kadonnut kokonaan (tämä on dementiaa) ja mielipuuhaansa on makoilu. nukkuisi lähes puolille päivin, ellei häntä herätetä aamutoimille.
isäni on entinen aktiiviurheilija ja vielä vuosi sitten hän saattoi kävellä pitkiä kävelylenkkejä väsymättä lainkaan. nykyään häntä ei saa edes pienelle metsäpolkulenkille :/
mitä minä tyttärenä voin tehdä? äitini on hyvin lääkärivastainen eikä pidä lainkaan ajatuksesta, että järjestän isälleni lääkäriajan ja tutkimukset. äitini ihan hikeentyy tästä asiasta!
on aivan hirveää katsoa vierestä, kun isäni ei voi hyvin. hän sanoo, ettei mihinkään satu, mutta joskus sit taas saattaa mainita, että "en minä taida ihan kunnossa olla" ...
pelkään, että kyseessä on mahasyöpä tms., sillä suvun miehillä on syöpää esiintynyt.
toivoisin neuvoja! kiitos, kun sain kirjoittaa huolenaiheestani tänne.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hänet piiiiiiiiiiiiitkälle mh-bakteerikuurille.
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Kadonneiden_mh-bakteereiden_arvoitus.html
aiheuttaako tuo altistus mh-bakteeripulaa:
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Oiretesti.html