Tuo itsesi takaisin

niin, kyllä kai sitä jossain vaiheessa on elänyt
täysin rakkaudelle antautuneena ja antavana.
Vuodet tekee tehtävänsä, eikä mikään palaa
enää ennalleen.

On vain nämä unelmat ja muistot, harvat hetket
jolloin kokee enää samaa riemua.

Syksy, vaikka sitä rakastankin, se antaa kuitenkin
runoihin omanlaisensa mollisoinnun. Mutta minä
pidän siitä, se on osa minua.

Kiitos Jouni.

en varmaan osaa aina ilmaista itseäni
tarpeeksi hyvin vastatessani Sinulle näihin
vastarunoihisi. Mutta vakuutan, että olet
äärimmäisen tarkkanäköinen, vähän niin
kuin on tuo Runopoikakin. Hänelläkin on aina
ollut taito lukea myös se kaikki, mikä jää rivien
väliin.

Kauniin pehmeää, aikuisen kirjoittamaa ja
elämää nähneen ja kokeneen tekstiä on runosi
nytkin.

Miljoonat kiitokset Sinulle.
En enää kohta tiedä, miten osaan kiitollisuuteni
Sinulle ilmaista. Runosi ovat kuin jokapäiväinen
leipä, tuntuu että ammennan niiden kautta itseeni
jotain positiivista joka ainoa kera.

Väreilevää ja muistorikasta syksyn alusaikaa toivon
Sinulle Ystäväni.

usein itsestä tuntuu siltä, ettei saa sovitettua
sitä kaikkea runoon mitä haluaisi. Luulen, että
tähän sain tunnelmani kiteytettyä.

Olen sanonut Sinulle usein, mutta varmaankin noin
3 vuotta sitten ensimmäisen kerran;
sydämessäni on Sinulle oma kolonen, eikä sitä
kukaan voi ottaa minulta pois.

Tiedän myös sen, ettet kovin hanakasti kommentteja
jaa. Joten sitä suuremmalla syyllä saat kyllä kiitoksen
ja halauksen, olet ansainnut ne kyllä jo aikoja sitten,
mutta kyllä ne tähänkin kohtaan sopii.

Kiitos !