Paniikkikohtauksia,en niin pahoja,mutta kuitenkin sain jo kouluaikoina.Olin myöskin jollakin tavalla ujo.Mutta mistä nuo kaikki pelkokohtaukset/pelot,paniikki ym johtuvat.
Kotona meillä oli hieman erilaista kuin muilla.Perheeni oli uskovainen ja sain melko paljon pelätä kaikenlaisista asioista,mitä kuulin koulussa ja miten sukulaiset suhtautuivat minuun ja meihin.Asuimme vielä sellaisessa paikasa ettei vanhempamme kutsuneet tuon ympäristön likaisuuden takia vieraitakaan meille.Asuntokin /talo oli melkoisen pieni ja minullakaan ei ollut omaa rauhaa keskittyä koulutehtäviin.
Olihan minulla kuitenkin muutamia erittäin hyviä ystäviä.
Lapsuudenaikaisessa elämässäni minulla oli paljon sellaista,mikä sai minut hätääntymään ja pelkäämään.Minulla taisi olla liikaakin vastuuta erilaisista asioista jo alle kouluikäisenä.Jouduin jo lapsena hätääntymään ja pelkäämään asioista,jotka tavallaan eivät olisi kuuluneet minun huolehdittavakseni.
Milloin juoksin pimeän pihan poikki tuulen ulvoessa ja salamien leiskuessa ja synkät kuusi-mäntymetsät piha-alueen molemmin puolin.Milloin juoksin veljieni perässä hakemassa heitä kotiin.Ym.
Mutta omat asiat olisi hyvä käydä mielessään läpi ja ajatella sekä miettiä,millaisia tapahtumia on itsellä ollut.Mitkä asiat ovat olleet pelottavia ja aiheuttaneet ahdistusta ja pelonsekaista tuskaa.Yleensä lapsuuden aikana niitä on ollut monellakin,sillä paniikki ja ahdistus pelkotiloineen eivät ole mitenkään harvinaisia.
Paniikkihäiriön,ahdistuksen ja myöskin lievemmän masennuksen voi hoitaa ihan ilman lääkkeitä kunhan vain käyttää aikaa niiden kaikkien asioiden miettimiseen.Päiväkirjanmuotoiset kirjoitelmat ja pohdinnot monelta kantilta ovat hyviä.Kirjoittakaa niitä asioita ja miettikää niitä monelta kantilta.Pikkuhiljaa helpottaa.Jos tuntuu ettei niistä yksin selviä,niin sitten on keskusteluapua terapeuteilta saatavilla.
Kotona meillä oli hieman erilaista kuin muilla.Perheeni oli uskovainen ja sain melko paljon pelätä kaikenlaisista asioista,mitä kuulin koulussa ja miten sukulaiset suhtautuivat minuun ja meihin.Asuimme vielä sellaisessa paikasa ettei vanhempamme kutsuneet tuon ympäristön likaisuuden takia vieraitakaan meille.Asuntokin /talo oli melkoisen pieni ja minullakaan ei ollut omaa rauhaa keskittyä koulutehtäviin.
Olihan minulla kuitenkin muutamia erittäin hyviä ystäviä.
Lapsuudenaikaisessa elämässäni minulla oli paljon sellaista,mikä sai minut hätääntymään ja pelkäämään.Minulla taisi olla liikaakin vastuuta erilaisista asioista jo alle kouluikäisenä.Jouduin jo lapsena hätääntymään ja pelkäämään asioista,jotka tavallaan eivät olisi kuuluneet minun huolehdittavakseni.
Milloin juoksin pimeän pihan poikki tuulen ulvoessa ja salamien leiskuessa ja synkät kuusi-mäntymetsät piha-alueen molemmin puolin.Milloin juoksin veljieni perässä hakemassa heitä kotiin.Ym.
Mutta omat asiat olisi hyvä käydä mielessään läpi ja ajatella sekä miettiä,millaisia tapahtumia on itsellä ollut.Mitkä asiat ovat olleet pelottavia ja aiheuttaneet ahdistusta ja pelonsekaista tuskaa.Yleensä lapsuuden aikana niitä on ollut monellakin,sillä paniikki ja ahdistus pelkotiloineen eivät ole mitenkään harvinaisia.
Paniikkihäiriön,ahdistuksen ja myöskin lievemmän masennuksen voi hoitaa ihan ilman lääkkeitä kunhan vain käyttää aikaa niiden kaikkien asioiden miettimiseen.Päiväkirjanmuotoiset kirjoitelmat ja pohdinnot monelta kantilta ovat hyviä.Kirjoittakaa niitä asioita ja miettikää niitä monelta kantilta.Pikkuhiljaa helpottaa.Jos tuntuu ettei niistä yksin selviä,niin sitten on keskusteluapua terapeuteilta saatavilla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
läpi elämän; jännitystä milloin minkäkin asian suhteen, joka lopulta osoittautuu liioitelluksi, suurentuneeksi kuvitelmaksi...
mutta olen huomannut, että kysymyksessä on jonkinlainen superherkkyys yleensäkin, joka täytyisi myös hyväksyä osana itseään...
fysiologisesti on liikaherkkä esim. kofeiinille, alkoholille jne. myös koville äänille mun kohdalla jne. toisaalta koen ja näen herkemmin asioita, kuten värejä luonnossa, kauneutta, jota muut ei edes huomaa (maalaan paljon, kirjoitan runoja).
Taipumus periytyy, aikuisella pojallani on tämä sama.
Siksi koen välttämättömyytenä oman ajoittaisen vetäytymiseni hiljaisuuteen ja omaan tilaani ja suosittelen sitä muillekin paniikkihäiriöistä kärsiville.
Ei kaikkea jaksa, eikä tarvitse kokea, sulattaa ja sietää. Elämä on täynnä kaaosta, meteliä, sekamelskaa, häiriötä, rumuutta jne.
Sitä kaikkea ei ole pakko katsoa vaan jokaisella olkoon oikeus kääntää siitä silmänsä.
Vapaus on ihmisen tärkeimpiä oikeuksia.