Mikään instanssi ei ole puuttunut sijaisvanhemman moninaisin tavoin harjoittamaan henkiseen väkivaltaan. Kaikki valituselimet on käyty läpi (tullut maksamaan yhteiskunnalle 10 000 euroja) ja useimmiten niistä on ollut seurauksena meille rajoituksia. "Kun ette kerran tule toimeen, niin rajoitetaan"! Ja kun sijaisvanhempi tietää tämän, ei haluakaan mitään yhteistyötä. Ei ole suostunut perheneuvolaan, joka tarjosi apuaan eikä mihinkään muuhunkaan apuun. Hän on ikään kuin synnyinlahjanaan meidän yläpuolella ja erittäin hyvä ihminen. Mitä tehdä?
Sijaisvanhempi kiusannut
jo lähes 8 vuotta.
16532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
apua tilanteeseen, jossa sijaisvanhempi moninaisin tavoin käyttää henkistä väkivaltaa.
raskasta (kun se ei kevyttä ole ollut muutenkaan). Ehdotan sijaisvanhemmiksi aikoville sellaisia psykologisia testejä, että ne kaikista parhaat ihmiset siilattaisiin pois. Tämän henkilön sanoma "ollaan tavallisia" sisältää merkityksen, joka on moninkertaisesti parempi, kuin mitä sanoma todellisuudessa kertoo. Vaikka näillä huippuhyvillä olisi ollut omia vastoinkäymisiä elämässään, ovat he ilmeisesti jättäneet ne käsittelemättä - jotta saisivat ne hyötykäyttöön toisia tukemaan.
En jälleenkään puhu kaikista sijaisvanhemmista.
Mikset ehdota myös vanhemmille ja vanhemmiksi haluaville psykologisia testejä? Sijareita yms koulutetaan edes vähän, mutta kuka tahansa voi ryhtyä äidiksi vaikka "yhden yön" jälkeen ja kellään ei ole siihen mitään sanomista. Siis vähäisinkin herran palvelija ja jopa sellainen, jolla ei ole kaikki muumit mökissä kotona.
Aina pitää muistaa se, että huostaanotto ei ole mikään automaatio eli köyhä ja kipee-> lapset huostaan, ei näin. Aina on moninaisia syitä, joiden perusteella sukulaiset, naapurit, opettajat, terv.huolto tms taho on tehnyt lastensuojeluilmoituksen ja homma on lähtenyt pyörimään. Tilannetta voidaan seurata ja arvioida vuosiakin ilman sen suurempaa vaaraa huostaan. Tai päätös voidaan tehdä kiireellisenäkin.
Tiedän esimerkkinä läheltä tapauksen, jossa LS-huolto seurasi piiiitkään erään vähävaraisen yh-äidin elämän tilanteita ja totesivat viimein, että perheen sosiaalinen verkosto on niin vankka ja turvallinen, että huostatarvetta ei ole. Olin itse valmis ottamaan lapset kotiini. Onneksi kaikki ratkesi äidin ja lasten kannalta onnellisesti, muutamien tukitoimien avulla ja alkoholilla ei ollut osuutta tapahtumiin.
Kirjoitukseesi on kovasti vaikea vastata, kun et kerro omaa osuuttasi tarinassa. Mikä on lähestymistapasi? Oletko sinä lähestynyt sijaria kaikella inhimillisyydellä? Oletko sinä helppo ihminen vai riidanhaastaja? Oletko ehkä kyseenalaistanut sijarin? Oletko itse hyväksynyt huostan vai syytätkö katkeruuksissasi muita osapuolia "lapsesi ryöstöstä tai huonosta kohtelusta? oletko sinä se ainoa, joka tietää "lapsesi parhaan"? Olitko itse alunperin se taho, joka oikeutti sijaishoitoon? Harrastatko sinä henkistä väkivaltaa sijariin päin, väärää todistusta, totuuden vastaista puhetta, muuntelua, mustamaalausta tai vastaavaa?
Näitä kysymksiä joutuu sivullinen kysymään, koska milloinkaan ei ole yhtä riidan osapuolta kuin ehkä todellisessa työpaikka- tms. kiusaamisessa, jolloin siis pärstä ei vain miellytä.
Sijarina en jaksa uskoa että kaikki olisi noin yksipuolista. Sijaisvanhempana olen toiminut pitkään ja vain yhden lapsen bioperheen kanssa en ole tullut toimeen. Nykyään en vastaa heidän soittoihinsa vaan hoidan asiat sossujen välityksellä. Biosuku lähestyy minua haukkumakirjeillä, uhkaamalla tappaa minut, tekemällä lastensuojeluilmoituksia poliisille ja sossuille vähintään viikottain. Omasta mielestäni tein kaikkeni että yhteistyö olisi sujunut mutta vaikea on toimia jos toinen osapuoli ei yhteistyötä halua. Siihen asti kaikki sujui hyvin kun lapsi oli pieni. Minä vein hänet väkisin tapaamisiin, jätin huutavan lapsen äidin ja muun suvun luokse koska niin oli sopimuksessa sovittu. Mutta sitten kun lasta itseään ruvettiin kuulemaan niin hän siihen loppui tapaamiset. Niin paljon ikävää oli noissa tapaamisisa tapahtunut ja lapsen muisti on yllättävän pitkä.
Eli sijarina on vaikea ajatella että kaikki olisi niin mustavalkoista ja yksipuolista.
kun puutuimme valtaisaan lasten määrään yms. sijoituksen alkuvaiheessa. Kun alle 2 vuotinen oli sijoitettu, sijoitettiin taloon 3 pientä sisarusta siitä kahden kuukauden kuluttua. Seuraavassa palaverissa sijaisvanhempi kertoi, että he toimivat lisäksi kriisiperheenä. Heillä oli myös tukilapsia ja 4 peruskouluikäistä omaa lasta. Meille oli shokki, että taloon koko ajan lisääntyivät lapset.
Näin talossa lasten laiminlyöntejä. Ilmoitin laiminlyönneistä viranomaisille, mutta kukaan ei välittänyt. Talossa onkin tapahtunut kaikenlaista pahaa lapsille. Sijaisvanhemmalla ollut myös paljon muita intressejä, kuin sijoitetut lapset.
Olen päätynyt siihe - kun kukaan viranomainen ei välittänyt, eikä puuttunut mihinkään - että talo toimi erään kunnan varakriisitalona, joka aina otti lapsia hätätilanteissa. Siksi sossut eivät välittäneet, vaikka meitä kohdeltiin huonosti (ja kohdellaan edelleen). Olen kuullut kahdelta muultakin perheeltä, että huonosti on kohdeltu.
tahansa muukuin kasvatus- ja ihmissuhdetyö. Yleensä ihmisalalla esim. koulutukseen hakeuduttaessa järjestetään valintakokeita. Mielestäni sijaisvanhemman tehtävään valittaessa tulisi käyttää (vaikka edes karkeita) psykologisia testejä. Jos toimintaan sattuu mukaan sanotaanko vaikka persoonallisuushäiriöisiä henkilöitä, voi useiden lasten ja perheiden elämä olla aika raskasta vuosikausia.
Minulle sijaisvanhempana on ollut aina ja on edelleen tärkeää se, että pystyn antamaan aikaa ja huomiota tasapuolisesti kaikille luokseni sijoitetuille lapsille. Siitä syystä perheeni on pysynyt pienenä ja lapset tulleet niin, että edellisestä sijoituksesta on aina kulunut useampi vuosi. Näin jokainen lapsi on saanut olla hetken aikaa se pienin ja tärkein meidän perheessä. Ehkä tätä työtä olisikin helpompi tehdä jos sitä tekisi vain työnä eikä antaisi sydämen olla työssä mukana.
todellakin tavalliseen perheeseen. Nyt hän on joutunut kasvamaan alati muuttuvan ja kokoonpanoltaan vaihtelevan "perheen" ja laitoksen välimuotoisessa paikassa. Siinä 30 lasta on tullut / mennyt hänen kasvuvuosinaan. Ja mikä pahinta, sijaisvanhempi käyttää todella henkistä väkivaltaa ja on tehnyt koko ajan kaikkensa, että on saanut pidettyä yhteydenpidon minimissä. Hänellä ovat kaikki mahdolliset keinot käytössä: hajoita ja hallitse, oikeudenkäynnit yms., hän ei kaihda mitään. Päinvastoin hän näyttää nauttivan kaikenlaisista valtataisteluista ja toisten (heikommassa asemassa olevien) alistamisesta.
viimeisen 8 vuoden aikana ihmetellyt, miksei kukaan näytä todella välittävän lapsista lastensuojelussa. Sijaisperheessä voi tapahtua mitä tahansa niille kymmenelle siellä olevalle lapselle eikä ketään kiinnosta.
ettei kukaan välitä sijoitettujen lasten hyvinvoinnista (tai pikemminkin pahoinvoinnista). Niin ja on todella suuri ihme, jos tämä koko ketju ei katoa täältä. Yleensä sensuuri iskee näihin, joissa sanallakaan tulee negatiivista informaatiota sijaishuollosta. Itse olen sitä mieltä, että paikoissa, joissa käytetään aseena mm. yhteydenpidon rajoitusta, on jotain peiteltävää. Eihän lapsen ja hänen vanhempiensa välejä pidä väkivalloin katkaista, jos oikeasti toimitaan lapsen edun mukaisesti.
erittäin hyviä ellei täydellisiä, kuten sanonta, joku, kuuluu!
miks pitäis lapsianne kohdella silkkihanskoin, meidän, kun ette itsekkään kohdelleet lapsianne aikanaan niin???
kertokaapas se, itse, mikä meni pieleen ja miksi just teillä???? ?
lapsia vastuullenne, hoidatten heitä silkkihansikkain (kunnioittaen). Samoin heidän perheitään. Niin minä ainakin työssäni lasten parissa tein. Se, että perhettä on kohdannut jonkinlainen onnettomuus / kriisi / sairaus / väärät valinnat, ei oikeuta teitä kohtelmaan lapsia ja perheitä huonosti. Ja miksi oletatte, että lasta on kohdeltu huonosti. Vaikeuksiin joutuneet perheet ovat mahdollisesti kohdelleet lapsiaan niin hyvin, kuin se kulloisessakin tilanteessa on ollut mahdollista. Mielestäni edellä kirjoittavan ylimielisyys on sellaista luokkaa, että en kelpuuttaisi häntä yhdenkään vieraan lapsen hoitajaksi. Omiani en haluaisi hänen "teräviin käsiinsä / puuttuviin käsiinä" antaa.
eihän tässä ollut kyse siitä, että kohdellaanko lasta silkkihansikkain vai ei. Kyse oli siitä onko kohtelu sijaishuollossa sellaista kuin esim. lastensuojelulaki edellyttää lapsen olosuhteiden olevan. That's the point, my friend!
että lasta hoidetaan lastensuojelulain mukaan, joka velvoittaa kohtelmaan lasta ja lapsen sukulaisia hyvin. That's the point.
sitten tarkoitti?
"miks pitäis lapsianne kohdella silkkihanskoin, meidän, kun ette itsekkään kohdelleet lapsianne aikanaan niin???"
Vai oletko mahdollisesti eri sijari, joka muuten vaan vastasit toiselle tarkoitettuun kommenttiin....?!
Oletettavasti me ihmiset käsitämme eri sanonnat eri tavoin. Itse käsitän sanonnan silkkihanskoin käsittelystä hieman negatiivisessa valossa. Asianmukainen kohtelu ja silkkihansikkain kohtelu ovat kaksi eri asiaa. That's the point.