Taas yksi masentava viikonloppu takana. Meidän tilanne siis sellainen, että miehellä 4 v lapsi, joka meillä joka toinen viikonloppu. Ei siinä mitään, tottakai on hyvä, että mies hoitaa velvollisuutensa, mutta kun mua alkaa ärsyttämään, että kun lapsi on meillä mies on niin kiukkunen että (lasta ei olisi halunnut, mutta kun sellainen on niin tottakai haluaa hoitaa velvollisuutensa, mikä on erittäin hienoa), mies kiukuttelee lapselle koko ajan joka asiasta ja siinä yksi syy miksi vihaan näitä viikonloppuja jolloin lapsi meillä on. Toiseksi itse en voi sietää miehen lasta (tästä olen miehellä maininnut vain sen, että tämän ikäisenä en itse halua ruveta lapsenvahdiksi ja kun lapsi on meillä teen omia juttujani ja annan miehen ja lapsen viettää yhteistä aikaa, en siis ole sanonut, että lasta vihaisin, mikä on totuus). Viikonloput sujuu yleensä ihan hyvin silloin tällöin touhuan lapsen kanssa hetken, mutta suurimmaksi osaksi nautin omasta vapaa-ajasta. Kuitenkin ärsyttää sitten ylikaiken kun lauantainakin oli miehen äiti käymässä niin mistään muusta ei voi puhua kuin miehen lapsesta (okei tottakai jokainen haluaa puhua lapsenlapsestansa, mutta rajansa kaikella) ja miehen exästä puhutaan aina (mies oli tämän naisen kanssa vajaan vuoden) mikä taas ei mun mielestä oo ihan normaalia, jos haluaa miehen exästä puhua niin miksei puhu sitten miehen kanssa siitä, ei mua ne asiat kiinnosta. Ja mies on sanonut, että se ei kyllä voi sietää, jos joku mun ystävistä mainitsee esim. jotain minun exästä (ovat siis hyviä ystäviä keskenään, ystäväni ja exäni), mutta mies ei ymmärrä, että enhän mäkään jaksaisi hänen äidiltään kuunnella juttuja exästä. Blaah tulipahan taas purkauduttua. Onneksi taas yksi vapaa viikonloppu ja ehtii kerätä taas voimia seuraavaan lapsen vierailuun, että pystyy esittämään lapselle, että hän on erittäin tervetullut (onneksi sentään en ole antanut tunteiden viedä ja pystyn lapselle esittämään, että hänestä välittäisin).
kauhea viikonloppu taas
sinipiika87
9924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
käy sääliksi.
Kuinkahan miehesi onkaan niin tunnevammainen ja pahansisuinen kuin kerrot? Eikö sinusta ole ikävää elää sellaisen ihmisen kanssa?
Ja kuinka sinä saatat kuvitella, että lapsi uskoisi sinun esityksiisi? Miksi olet hakeutunut suhteeseen, johon kuulu lapsi? Etkö ollenkaan ymmärrä, mitä vahinkoa teet lapselle?
Onneksi edes miehesi äiti välittää lapsesta. Toivottavasti hän saa elää kauan ja olla mukana lapsenlapsensa elämässä.
käy sääliksi.
Kun ei ole rakkautta eikä tyydyttäviä ihmissuhteita, pitää tulla uusperhepalstalle nillittämään.
ikävästi ovat asiasi? Että oikein nillittämään?
Mutta ei itku auta markkinoilla, joten koetahan piristyä.
Meillä kävi niin, että miestä kun lapsi ahdisti, lopetti yhteydenpidon kokonaan. Lapsi vielä alle 2v. Mulle sopi enemmän kuin hyvin. Miksi teeskennellä jotain sellaista, mitä ei ole.
mitäpäs sillä väliä että lapsi joutuu kyselemään että miksi isä hylkäsi.
Voi ihmisen itsekkyyttä, voi.
Lapset vaistoavat kyllä ja enemmän kuin hyvin kuka heistä välittää ja kuka ei. Ikävältä ja toimimattomalta kuullostaa tilanteenne. Oletko ikinä kysynyt mieheltä miksi hän kiukuttelee lapselle kaikesta? Kai aikuinen ihminen ymmärtää ettei tilanne ole lapsen vika!
Ja sinulle sanoisin, että vihan tunne on usein kyvyttömyyttä. Ehkä sinun olisi syytä tutustua lapseen, tehdä hänen kanssaan joskus jotain mukavaa ja sitä kautta saada lapseen kontaktia ja ehkä ajan myötä huomaisit että hänessä on hyviäkin puolia ja samoin saattaisi lapsi kokea myös ajan myötä sinun kanssa, jos annat hänelle mahdollisuuden.
Minä olen kahden lapsen äitipuoli, toinen asuu koko ajan kanssamme, toinen käy viikonloppuisin. Minun mielestä ei voi valita täysin välttelevää roolia, jos kumppanilla on lapsia.
Ensinnäkin ihmettelen niitä isiä, jotka lapsia maailmaamme tuottavat ja eivät heistä sitten piittaa. Järkyttävää, että heitä oikeasti on olemassa. Moisillle reppanoille voisi suoraan suorittaa kastraation, jotta he eivät enää lisää jälkeläisiä tuota; eron tullenhan voi nimittäin olla, etteivät myöhemmin syntyneetkään enää kiinnosta.
Avaajalle totean, että olet ottanut itsellesi kumppanin, jolla on menneisyys. Kaikilla on, mutta joillakin tuo menneisyys näkyy konkreettisessa muodossa jälkikasvuna. Lapsi on osa kumppaniasi - tai ainakin pitäisi olla. Jos miehesi ei lapsestaan piittaa, se todellakin kertoo jotakin hänestä ja hänen maailmastaan. Ja se kertoma ei ole kovin kaunista, jos miehesi on niin ääliö, ettei omasta jälkikasvustaankaan piittaa.
Olet ilmeisesti nuorehko nainen - taidatte kummatkin olla - joten vastuuntuntonne ei ehkä ole vielä aivan aikuisen tasolla. Se paistaa läpi avauksestakin. Ehkä elämä vielä opettaa. Tuon kaltaisen kumppanin kanssa elämistä kannattaa vielä suuresti harkita. Ja monta kertaa. Jos ei ihminen omaa lastaan rakasta, ketä hän voi rakastaa? Lapsi on AINA syytön olemassaoloonsa ja meidän aikuisten tehtävä maailmassa on kantaa vastuu heistä! Jos emme sitä tee, olemme...jääköön sanomatta.
Tuolle eräälle nimimerkille, joka kitisee avausta surkuttelevalle mummolle, toteaisin seuraavaa: kokeile sinäkin pysyä poissa, ellet pysty asiallisen keskusteluun. Uusperhe-palsta ei ole mikään suljettu sektori Suomi24:stä. Täällä saa keskustella asiallisesti kuka vain. Sinä nähdäkseni et siihen kykene!
oon kans miettiny tota ex-juttua tässä uusperhehärdellissä. Omasta exästä toinen ei halua kuulla mitään (eikä musta tarvikkaan), mutta ite sit joutuu elään sen asian kanssa, että miehen ex on mukana meidän kuviois heidän yhteisen lapsen kautta ja ite joutuu sit kestään sitä, et kuulee miehen exästä. Jo lapseltakin kuulee, kun se kertoo "äiti sitä ja äiti tätä". Yritän ite kaikkeni, että hyväksyn monia asioita tässä suhteessa. Helppoo se ei todellakaan oo, ku välillä vaan mietin, että kun toi lapsi on jonkun toisen, vaikka kuinka mukava se mulle onkin. Pitää vaan hyväksyä. Mulla tosin ei onneks oo sellast tilannetta, että miehen vanhemmat puhuis jostai exästä. Varmaan aika raskasta. Mulle ainakin tuottais pahaa mieltä tommone.
itsensä kasvattamisen paikka.Meillä miehen ex on paljonkin yhteyksissä lasten asioiden tiimoilta ja lapsen isovanhemmilla voi vilahdella ex aina silloin tällöin.Mitä väliä,miehellä on lapsia ja lapsilla heille rakas äiti.En häiriinny yhtään,jos puhuvat äidistään,aivan vapaasti.