Italian huono ruoka

Italialaisesta ruoasta, en erityisemmin sitä ole milloinkaan arvostanut. Tosin heilläkin on eittämättä loistavia erikoisuuksiakin.

Sen sijaan pistän liirani likoon turkkilaisen keittiön puolesta.
Voipa melkein sanoa että menet lähes mihin tahansa "lokantasiin" niin saat täysipainoista ruokaa, sen kummemmin konstailematta tehtyä ja taatusti aina maittavaa.

Erityisen mukavia paikkoja ovat ns. kansan ravintolat, joissa voit itse sormella osoittaa kuuma ja kylmälasikoissa olevia ruokia joista saat kerättyä erittäin monipuolisen joko liha kala tai erikoisesti kasviaterian, tai näiden kombinaation, jotka tiskin toisella puolella oleva kaveri kerää lautaselle haluamasi määrän.

Mikä parasta, hinta ei milloinkaan ole suolainen. Ainoa jota kannattaa välttää turkissakin, on arabien pitämät ruokapaikat, eikä tämä ole rasismia, vaan johtuu siitä, että nuo kaverit eivät ole niin nokonnuukia tarjoamistensa tuoreudesta.
Kai nuo mainostamani paikat ovat sinullekin tuttuja?
Turkkilainen ruoka on valtavasti paljon enemmän kuin erilaiset kebapit ja köftet, vai mitä?

Muutaman kerran käytyäsi samassa lokantasissa, sinut muistetaan ja sinua kohdellaan lähes perheen jäsenenä, olipa kyseessä miljoonakaupunki Istanbul tai pikkuinen vuoristokylä jossain keskiturkissa. Olet aina sydämellisesti tervetullut, koskaan ei sinua katsota pitin nenänvartta, kuten varsin usein käy italiassa ja etenkin ranskassa.
Sinua todella palvellaan ja ne pikkukaverit, jotka ovat ammattiaan opettelemassa, pyrkivät palvelemaan sinua kuin ruhtinasta, ihan ilman mahdollisen juomarahan saamisen aiheuttamaa kiiltoa silmissä.

No hyvä, että meitä on muita, enkä pahvisuineni ole aivan väärässä.

Sen verran lisään, että Helsingin italialaispaikoissa ruoka on suorastaan loistavaa. En käy kaikkein kalleimmissa ruokapaikoissa, mutta esim. Korkeavuorenkadulla olen syönyt suht kalliissa italiapaikassa aivan mahtavan maistuvaa ruokaa. Rivoletto on kätsä peruspaikka ja ruoka kyllä aika hyvää, jos vertaa Hesan perusraflojen peruspastoihin ja -pitsoihin.

Sen verran kommentoin, että essonbaarin ruoka Suomessa on parempaa kuin parissakin Firenzen ruokalassa, jossa tuli nolona istuskeltua ruokahirvitys edessä.

Wabatsiwau kirjoitti:

No hyvä, että meitä on muita, enkä pahvisuineni ole aivan väärässä.

Sen verran lisään, että Helsingin italialaispaikoissa ruoka on suorastaan loistavaa. En käy kaikkein kalleimmissa ruokapaikoissa, mutta esim. Korkeavuorenkadulla olen syönyt suht kalliissa italiapaikassa aivan mahtavan maistuvaa ruokaa. Rivoletto on kätsä peruspaikka ja ruoka kyllä aika hyvää, jos vertaa Hesan perusraflojen peruspastoihin ja -pitsoihin.

Sen verran kommentoin, että essonbaarin ruoka Suomessa on parempaa kuin parissakin Firenzen ruokalassa, jossa tuli nolona istuskeltua ruokahirvitys edessä.

Lue lisää

on minusta erinomaista, sinänsä minulla ei juuri ole mahdollisuutta arvioida Italialaisia ravintoloita, koska en Italiassa ole käynyt viimeiseen 25 vuoteen.

Vanhan kokin Turkkilaisesta ruasta minulla taas ei ole oikein kuvaa, joskus tehtiin Topkapi-palatsin ruokia ja niistä minulle jäi mieleen hauskat nimet. Hunkar Begendi oli kai Hänen majesteettinsa oli tyytyväinen. Imam Bayildi oli Imaami pyörtyy, sitten oli Naisen napa vai oliko peräti Rouvan napa siitä en alkuperäisnimeä edes muista. Tavallisesta Turkkilaisesta jos Vanha kokki viitsit vähän valaista, vaikkapa suosikki reseptillä, niin saisi kuvaa minkätyylistä apetta se onkaan. Meze-alkupalat minäkin sentään tiedän.

Jossain viestissä sanoit olleesi myös Espanjassa töissä? missäpäin olit? Asia kiinnostaa koska ensikuussa lähden sinne vähän ruokamatkalle. Benahaviksen kokkikouluun tutustun ja jonkun päivän syön "haviksen" gourmeeta. Sitten lähden etsimään hyvää Iberian kinkkua, vähän eri asia kun Italian crudo-kinkut ( sanaleikki sopinee tälle palstalle) Iberian kinkkun hyviä ostopaikkoja jos kuka tietää, niin kiitollisuudella vastaan otan, koska siinä pitäisi katsoa myös matkakassan riittävyyttä ja se käy helposti Iberian kinkku massin päälle.
Siitä sitten Portugalin puolelle vähän viinin naukkailuun. Ainakin Herdade Do Perdigao tilalle olen menossa. Siinäkin olisi vielä Monfortessa aikaa jossain käydä ennen paluumatkalle lähtöä.

Vulgaari kirjoitti:

on minusta erinomaista, sinänsä minulla ei juuri ole mahdollisuutta arvioida Italialaisia ravintoloita, koska en Italiassa ole käynyt viimeiseen 25 vuoteen.

Vanhan kokin Turkkilaisesta ruasta minulla taas ei ole oikein kuvaa, joskus tehtiin Topkapi-palatsin ruokia ja niistä minulle jäi mieleen hauskat nimet. Hunkar Begendi oli kai Hänen majesteettinsa oli tyytyväinen. Imam Bayildi oli Imaami pyörtyy, sitten oli Naisen napa vai oliko peräti Rouvan napa siitä en alkuperäisnimeä edes muista. Tavallisesta Turkkilaisesta jos Vanha kokki viitsit vähän valaista, vaikkapa suosikki reseptillä, niin saisi kuvaa minkätyylistä apetta se onkaan. Meze-alkupalat minäkin sentään tiedän.

Jossain viestissä sanoit olleesi myös Espanjassa töissä? missäpäin olit? Asia kiinnostaa koska ensikuussa lähden sinne vähän ruokamatkalle. Benahaviksen kokkikouluun tutustun ja jonkun päivän syön "haviksen" gourmeeta. Sitten lähden etsimään hyvää Iberian kinkkua, vähän eri asia kun Italian crudo-kinkut ( sanaleikki sopinee tälle palstalle) Iberian kinkkun hyviä ostopaikkoja jos kuka tietää, niin kiitollisuudella vastaan otan, koska siinä pitäisi katsoa myös matkakassan riittävyyttä ja se käy helposti Iberian kinkku massin päälle.
Siitä sitten Portugalin puolelle vähän viinin naukkailuun. Ainakin Herdade Do Perdigao tilalle olen menossa. Siinäkin olisi vielä Monfortessa aikaa jossain käydä ennen paluumatkalle lähtöä.

Lue lisää

Että ihmiset ovat yhä enemmän kiinnostuneita myös turkkilaisesta ruokakulttuurista, kaiketi matkustelun seurausta ja siitä, että turkkilainen ruoka on miltei yhtä kursailematonta kuin meikäläinenkin. Mausteita toki käytetään laajemmin, mutta on harhakäsitys, että turkkilaiset ruoat olisivat tulisia. Toki niitäkin on, mutta pääpiirteissään heidän tavalliset jokapäiväiset ruokansa ovat erinomaisesti meidän makuumme sopivia.

Noita hauskoja nimiä kyselit ja erityisesti tuosta naisen navasta, se on jälkiruoka ja nimeltään "Hanim Göbegi", valmistetaan jauhoista voista munista sokerista ja sitruunamehusta ja vedestä.
Toinen yhtäkkiä mieleeni tullut hauska ruokalaji on "Kadim Budu Köfte", suomeksi suunnilleen Naisten reisipallukka, viitannee selluliittiin. Kyseessä on eräs lihapullasortti johon tulee myös riisiä.

Minun mielestäni on hupaisaa, että ruoan nimeksi valitaan usein jokin humoristinen aihe juuri kuten mainitsit tuon mainion kylmän munakoiso ruoan eli "Imam Bayildin" eli pappi pyörtyi, kuulemma oli niin hyvää, mutta myös koska oli tuhlattu kamalasti kallista öljyä, tiedä häntä kumpi on oikeampi.

Joka tapauksessa turkkilainen ruoka on saanut aivan liian vähän huomiota osakseen, vaikka maailmanvaltana aikoinaan levitti omia oppejaan mutta taltioi myös parhaat ruoan valmistus opit muista alistamistaan maista.
Noita hauskasti nimettyjä ruokia on leegio,mutta en jaksa muistaa lähellekään kaikkia oppimianikaan, täytyy oiken funtsia ja ehkä joskus saatan kirjoittaa ihmisten iloksi tai kauhuksi niitä tännekin.

Kysyit missä työskentelin espanjassa, paikka oli pikkuinen turistikaupunki Andaluciassa, Malagan lähellä, eli suomalaisten suosima Fuengirola.

Vulgaari kirjoitti:

on minusta erinomaista, sinänsä minulla ei juuri ole mahdollisuutta arvioida Italialaisia ravintoloita, koska en Italiassa ole käynyt viimeiseen 25 vuoteen.

Vanhan kokin Turkkilaisesta ruasta minulla taas ei ole oikein kuvaa, joskus tehtiin Topkapi-palatsin ruokia ja niistä minulle jäi mieleen hauskat nimet. Hunkar Begendi oli kai Hänen majesteettinsa oli tyytyväinen. Imam Bayildi oli Imaami pyörtyy, sitten oli Naisen napa vai oliko peräti Rouvan napa siitä en alkuperäisnimeä edes muista. Tavallisesta Turkkilaisesta jos Vanha kokki viitsit vähän valaista, vaikkapa suosikki reseptillä, niin saisi kuvaa minkätyylistä apetta se onkaan. Meze-alkupalat minäkin sentään tiedän.

Jossain viestissä sanoit olleesi myös Espanjassa töissä? missäpäin olit? Asia kiinnostaa koska ensikuussa lähden sinne vähän ruokamatkalle. Benahaviksen kokkikouluun tutustun ja jonkun päivän syön "haviksen" gourmeeta. Sitten lähden etsimään hyvää Iberian kinkkua, vähän eri asia kun Italian crudo-kinkut ( sanaleikki sopinee tälle palstalle) Iberian kinkkun hyviä ostopaikkoja jos kuka tietää, niin kiitollisuudella vastaan otan, koska siinä pitäisi katsoa myös matkakassan riittävyyttä ja se käy helposti Iberian kinkku massin päälle.
Siitä sitten Portugalin puolelle vähän viinin naukkailuun. Ainakin Herdade Do Perdigao tilalle olen menossa. Siinäkin olisi vielä Monfortessa aikaa jossain käydä ennen paluumatkalle lähtöä.

Lue lisää

Minut saa kovin helpolla mukaan arvostamaan turkkilaista keittiötä ja kulttuuria yli kaiken - se on niin monipuolinen, helppo ja maukas, että siihen kannattaa tutustua vähän turistiruokaa syvemmältä. Se, mitä Vanha Kokki kertoi ravintoloitten ruokatarjoilusta on todella totta - harvassa maassa olet toisen ruokailukerran jälkeen jo vakiovieras, jolle esitellään tiskien paras tarjonta, talon erikoisuudet, tuoreimmat ruoat jne.

Tarjoilijoitten kärrystä on helppo valita haluamansa ja sinulle kerrotaan auliisti, mitä ruoka sisältää, viedään jopa keittiöön katsomaan, miten se valmistetaan ja koska useasti ravintolassa - varsinkin maaseudulla - ei ole erikoisia listoja edes olemassa, saat aina sitä, mitä juuri sillä hetkellä on saatavilla - hyvin tehtynä ja yleensä melko tuoreena.

Turkkilainen keittiö on tuonut vaikutteita laajalti itäisen Välimeren ja Mustanmeren keittiöihin. Venäläisten suuresti suosima kaukaasialainen keittiö on melko puhdas turkkilainen keittiö pienillä muunteluilla raaka-aineiden suhteen.

En halua perusteetta haukkua italialaistakaan keittiötä - on sen vaikutus maaimalla niin suuri, että sitä ei sovi asenteellisesti mollata. Kysynpä, missä maassa löytyy pienestä tuppukylästä parikin michelintasoista paikkaa? Tiedän muutamankin kyläpahasen Italiassa, josta tällaisia löytyy.

Kun nyt olet lähdössä kokinoppiin Costa del Solelle, niin toivotan hyvää matkaa. Tuo on parasta lomanviettoa.

Italiassa on sellainen paikka Piemontessa kuin Slow Food Institute - http://en.wikipedia.org/wiki/Slow_Food ja http://www.slowfood.com/ - kannattaa tutustua, jos siellä päin liikkuu.

Kinkuista - Jamon Serrano/Iberico/Pata Negra se parasta tietysti on. Ja varsin hintavaa. Halvimmalla olen sitä ostanut Cordobasta ja kun nyt olet menossa myös Portugaliin saa sieltäkin samaa tavaraa, mutta nimellä "porco de raça alentejana".

crudo kirjoitti:

Minut saa kovin helpolla mukaan arvostamaan turkkilaista keittiötä ja kulttuuria yli kaiken - se on niin monipuolinen, helppo ja maukas, että siihen kannattaa tutustua vähän turistiruokaa syvemmältä. Se, mitä Vanha Kokki kertoi ravintoloitten ruokatarjoilusta on todella totta - harvassa maassa olet toisen ruokailukerran jälkeen jo vakiovieras, jolle esitellään tiskien paras tarjonta, talon erikoisuudet, tuoreimmat ruoat jne.

Tarjoilijoitten kärrystä on helppo valita haluamansa ja sinulle kerrotaan auliisti, mitä ruoka sisältää, viedään jopa keittiöön katsomaan, miten se valmistetaan ja koska useasti ravintolassa - varsinkin maaseudulla - ei ole erikoisia listoja edes olemassa, saat aina sitä, mitä juuri sillä hetkellä on saatavilla - hyvin tehtynä ja yleensä melko tuoreena.

Turkkilainen keittiö on tuonut vaikutteita laajalti itäisen Välimeren ja Mustanmeren keittiöihin. Venäläisten suuresti suosima kaukaasialainen keittiö on melko puhdas turkkilainen keittiö pienillä muunteluilla raaka-aineiden suhteen.

En halua perusteetta haukkua italialaistakaan keittiötä - on sen vaikutus maaimalla niin suuri, että sitä ei sovi asenteellisesti mollata. Kysynpä, missä maassa löytyy pienestä tuppukylästä parikin michelintasoista paikkaa? Tiedän muutamankin kyläpahasen Italiassa, josta tällaisia löytyy.

Kun nyt olet lähdössä kokinoppiin Costa del Solelle, niin toivotan hyvää matkaa. Tuo on parasta lomanviettoa.

Italiassa on sellainen paikka Piemontessa kuin Slow Food Institute - http://en.wikipedia.org/wiki/Slow_Food ja http://www.slowfood.com/ - kannattaa tutustua, jos siellä päin liikkuu.

Kinkuista - Jamon Serrano/Iberico/Pata Negra se parasta tietysti on. Ja varsin hintavaa. Halvimmalla olen sitä ostanut Cordobasta ja kun nyt olet menossa myös Portugaliin saa sieltäkin samaa tavaraa, mutta nimellä "porco de raça alentejana".

Lue lisää

Sillä juuri tuo Pata Negra leiman saanut serrano kinkku on laadultaan parasta.
Parhaista parhaimmiksi kehuivat paikalliset muistini Segovialaisten kinkut.

Ostaa noita ja muitakin ilmakuivattuja voi lähes mistä hypermerkadosta tahansa, hinnat ovat kyllä huomattavasti suolaisempia kuin itse kinkku.

Vulgaarille tuollainen kinkku on sikälikin mukavaa vuoleskeltavaa, kun hänellä on tarkoitukseen soveltuvat terävät veitset joilla saa nätisti ohuen ohutta siivua kovasta lihasta.

Telineitäkin on myynnissä, joihin kinkku kiinnitetään, näin saadaan kinkku tukevasti paikoilleen siivutuksen ajaksi.

Hyvää matkaa vain ja toivottavasti saat paljon virikkeitä matkaltasi.

Vanha kokki kirjoitti:

Sillä juuri tuo Pata Negra leiman saanut serrano kinkku on laadultaan parasta.
Parhaista parhaimmiksi kehuivat paikalliset muistini Segovialaisten kinkut.

Ostaa noita ja muitakin ilmakuivattuja voi lähes mistä hypermerkadosta tahansa, hinnat ovat kyllä huomattavasti suolaisempia kuin itse kinkku.

Vulgaarille tuollainen kinkku on sikälikin mukavaa vuoleskeltavaa, kun hänellä on tarkoitukseen soveltuvat terävät veitset joilla saa nätisti ohuen ohutta siivua kovasta lihasta.

Telineitäkin on myynnissä, joihin kinkku kiinnitetään, näin saadaan kinkku tukevasti paikoilleen siivutuksen ajaksi.

Hyvää matkaa vain ja toivottavasti saat paljon virikkeitä matkaltasi.

Lue lisää

Toivottavasti sieltä tullaan kotiin kinkku kainalossa. Kun harvakseltaan päässyt maistamaan oikein tammenterhoille maistuvaa Pata Negraa, niin siitä on jäänyt mielihalu joskus sellainen omistaa ja sitten sipaista mureeta lastua suuhun hiukopalaksi. Hyvä tietää että myös Portugalin poika herkkua kaupittelee, asiassa vaikeinta onkin tietää mikä kinkku on juuri se. Kun niitä tutkailee ja ihmettelee, niin ostopäätöksen tekohan se vaikeeta on, mistäs sen tietää onko kyseinen kinkku juuri se paras ostos. Harva se kinkun ostosta tällaista seikkailua saa aikaan. Kun Suomesta asti kinkun ostoon lähdetään, ei sitä ensimmäisetä super markaadosta osteta.

Vulgaari kirjoitti:

Toivottavasti sieltä tullaan kotiin kinkku kainalossa. Kun harvakseltaan päässyt maistamaan oikein tammenterhoille maistuvaa Pata Negraa, niin siitä on jäänyt mielihalu joskus sellainen omistaa ja sitten sipaista mureeta lastua suuhun hiukopalaksi. Hyvä tietää että myös Portugalin poika herkkua kaupittelee, asiassa vaikeinta onkin tietää mikä kinkku on juuri se. Kun niitä tutkailee ja ihmettelee, niin ostopäätöksen tekohan se vaikeeta on, mistäs sen tietää onko kyseinen kinkku juuri se paras ostos. Harva se kinkun ostosta tällaista seikkailua saa aikaan. Kun Suomesta asti kinkun ostoon lähdetään, ei sitä ensimmäisetä super markaadosta osteta.

Lue lisää

http://en.wikipedia.org/wiki/Italian_cuisine
http://www.italianfoodforever.com
http://italianfood.about.com
http://www.italian-food-lovers.com/
pasta ja leipä on vatsan täyte -muu tulee sitten perässä.
Leipä kastettuna tuoreseen oliviiöljyyn kera balsamicon
sitten antipastot

Itsellä on sellasia kokemuksia muutamista Italian kaupungeista, myös Firenze, että parhaat ruuat saa lounasaikaan erilaisissa esim työmaaruokalatyyppisissä sivukatujen lounaspaikoissa, ehdottomasti syrjemmällä mistään missä liikkuu sankoin joukoin turisteja, tosin tasoon pitää kiinnittää huomiota, jos paikka on selvästi paskanen niin ruokakin on sillon...

Mutta kuulusissa turistikaupungeissa eli turistirysissä, niiden toreilla, aukioilla, museoiden lähellä ja silleen, yrittäjää on monenlaista ja valitettavasti nykyään näyttäs olevan että rehellinen ensluokkanen ruuanlaittotaito ei oo se kriteeri ketkä pystyy hankkimaan sen ruokapaikan ja maksamaan vuokraa, maksumiehinä on usein turistit joita kusetetaan ku ei ne mistään mitään tajua, varsinkaan amerikkalaiset jotka on syöny vaan hampurilaisia.

Helsingin keskustasta on vaikeeta löytää huolella tehtyä, tuoretta, todella maukasta kotiruokaa tarjoavaa baari - siskonmakkarakeittoa, kesäkeittoa (kesäsin), kaalijauhelihapataa, lihapullia ja perunamuussia. Huonoja etnisiä on pilvin pimein.
Parhaat ruokapaikat Stadissa on maksulliset työmaaruokalabaarit, keskustan ulkopuolella eri kaupunginosissa sijaitsevat lounaspaikat, ja tietenkin myös erittäin kalliit laaturavintolat.

Näppituntuma mulla että näin myös yhä enemmän suosituissa turistikohteissa vaikka ois kuinka kuuluisa se perusruokakulttuuri.
70-luvulla kun kävin siellä Firenzessä, söin herkullista minestronekeittoa eräässä baarissa ja ihan keskustasta sai herkullista peltipizzaa (vai mikä se on) kuumina palasina. Mutta sen jälkeen turisteja on tullu yhä enemmän ja enemmän ja paikkojen omistussuhteet on yhä kirjavammat.

Vanha kokki kirjoitti:

Italialaisesta ruoasta, en erityisemmin sitä ole milloinkaan arvostanut. Tosin heilläkin on eittämättä loistavia erikoisuuksiakin.

Sen sijaan pistän liirani likoon turkkilaisen keittiön puolesta.
Voipa melkein sanoa että menet lähes mihin tahansa "lokantasiin" niin saat täysipainoista ruokaa, sen kummemmin konstailematta tehtyä ja taatusti aina maittavaa.

Erityisen mukavia paikkoja ovat ns. kansan ravintolat, joissa voit itse sormella osoittaa kuuma ja kylmälasikoissa olevia ruokia joista saat kerättyä erittäin monipuolisen joko liha kala tai erikoisesti kasviaterian, tai näiden kombinaation, jotka tiskin toisella puolella oleva kaveri kerää lautaselle haluamasi määrän.

Mikä parasta, hinta ei milloinkaan ole suolainen. Ainoa jota kannattaa välttää turkissakin, on arabien pitämät ruokapaikat, eikä tämä ole rasismia, vaan johtuu siitä, että nuo kaverit eivät ole niin nokonnuukia tarjoamistensa tuoreudesta.
Kai nuo mainostamani paikat ovat sinullekin tuttuja?
Turkkilainen ruoka on valtavasti paljon enemmän kuin erilaiset kebapit ja köftet, vai mitä?

Muutaman kerran käytyäsi samassa lokantasissa, sinut muistetaan ja sinua kohdellaan lähes perheen jäsenenä, olipa kyseessä miljoonakaupunki Istanbul tai pikkuinen vuoristokylä jossain keskiturkissa. Olet aina sydämellisesti tervetullut, koskaan ei sinua katsota pitin nenänvartta, kuten varsin usein käy italiassa ja etenkin ranskassa.
Sinua todella palvellaan ja ne pikkukaverit, jotka ovat ammattiaan opettelemassa, pyrkivät palvelemaan sinua kuin ruhtinasta, ihan ilman mahdollisen juomarahan saamisen aiheuttamaa kiiltoa silmissä.

Lue lisää

Kreikkalainen ja turkkilainen ruoka on usein aivan fantastista, ja se kasvisten osuus ruuassa on tosiaan yks mikä tekee niistä niin herkullisen. Kumma kun meillä Suomessa taas tavallinen turkkilainen paikka, se on aina ne samat kebabit ja jostain standardipötköstä samat salaatit.

Yks kamalimpia pasta-annoksia oli Lontoossa sisilialaisessa, nuori kundi halus tarjota mulle "minun tekemääni pastaa" ja toi mulle pienehkön annoksen vihreitä ylikypsiä tagliatelleja joissa päällä vähän juustoraastettaa ja öljyä. Se hyppeli siinä ja kyseli do you like it, do you like it; en kehannu sanoo et teen koska tahansa sata kertaa parempaa ite, yön pimeydessä laput silmillä.

Vanha kokki kirjoitti:

Sillä juuri tuo Pata Negra leiman saanut serrano kinkku on laadultaan parasta.
Parhaista parhaimmiksi kehuivat paikalliset muistini Segovialaisten kinkut.

Ostaa noita ja muitakin ilmakuivattuja voi lähes mistä hypermerkadosta tahansa, hinnat ovat kyllä huomattavasti suolaisempia kuin itse kinkku.

Vulgaarille tuollainen kinkku on sikälikin mukavaa vuoleskeltavaa, kun hänellä on tarkoitukseen soveltuvat terävät veitset joilla saa nätisti ohuen ohutta siivua kovasta lihasta.

Telineitäkin on myynnissä, joihin kinkku kiinnitetään, näin saadaan kinkku tukevasti paikoilleen siivutuksen ajaksi.

Hyvää matkaa vain ja toivottavasti saat paljon virikkeitä matkaltasi.

Lue lisää

"Sillä juuri tuo Pata Negra leiman saanut serrano kinkku on laadultaan parasta."

Vanhan kokin kommentti on ikivanha, mutta korjataanpa silti väärä tieto. Iberian mustasta siasta eli Pata Negrasta ei tehdä Serranoa vaan Iberian kinkkua, Jamon Ibericoa. Serrano tehdään valkoisesta rodusta. Nämä näkyvät kinkun tekstuurissa ja rasvan jakautumisessa. Serranossa rasva on pääasiassa kinkun pinnalla kun taas Iberiricossa rasva on marmoroituna tasaisesti lihassyiden väliin. En tiedä, johtuuko pelkästä rodusta vai tammenterhodieetistä, mutta Ibericon rasva sulaa jo huoneenlämmössä ja tekee osaltaan erittäin maukkaan kinkun. Lisäksi Ibericon rasva on muihin sian rasvoihin verrattuna terveellistä juuri tämän rasvakoostumuksen vuoksi.

Tilasin viime jouluna puolikkaan Parman kinkun ja kokonaisen Ibericon. Leikkasin kinkut veitsellä telineessä. Tukevasti telineeseen asetettuna ja terävä veitsi vaakatasossa vuoleskellen kinkuista saa todella hyviä ja ohuita siivuja. 30 kk kypsytetty Parmankinkku oli todella maukas ja siinä oli pähkinäistä Ibericomaista makua. Maku oli paljon voimakkaamman makuinen kuin Suomen marketeissa myytävä kuiva, valmiiksi siivutettu Parmankinkku. Maku oli selvästi umamiin vivahtava, sinihomejuustomainen ja tyypillinen pitkään kypsytetyille ruoka-aineille.

Iberico oli tietysti sitä itseään, 36 kk kypsytetty, voimakkaan pähkinäistä, aromikasta ja hieman kuivempaa. Paljon parempaa kuin valmiiksi siivutettuna vakuumissa ostettava. Jos näistä pitäisi valita vain yksi niin minulla se on Jamon Iberico vaikka pitkään kypsytetty Parmankinkkukin on erinomaista.