On kaunis jälleen erämaa,
se viatonna loistaa taas.
Kun kevät avaa oveaan ja talvi varjoon katoaa.
katso sinä koivuja,
ne loistaa tosi kauniina,
ne kukin vitivalkoisin,
on puettu kuten kuuluukin.
Yön pukee ne aina uudelleen ja
päivä kukat sulattaa,
ne pisaroina maahan katoaa ja juuret niistä voimia saa.
Koht on koivut vihreitä ja laululintu pienoinen,
saa niiltä suojaa omilleen.
se viatonna loistaa taas.
Kun kevät avaa oveaan ja talvi varjoon katoaa.
katso sinä koivuja,
ne loistaa tosi kauniina,
ne kukin vitivalkoisin,
on puettu kuten kuuluukin.
Yön pukee ne aina uudelleen ja
päivä kukat sulattaa,
ne pisaroina maahan katoaa ja juuret niistä voimia saa.
Koht on koivut vihreitä ja laululintu pienoinen,
saa niiltä suojaa omilleen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nauti maisemastasi, sen kaikista vuodenajoista
ja rakenna niistä muistojen helminauha evääksi
matkoillesi.
Vaikka on syys,
kevät tai kesä voi olla aina sydämessä.
Olet onnellinen, kun saat elää tuota karua
ja samaan aikaan kaunista maisemaa.
On mulla ketju melkoinen,
sen luonut on muistot pohjoisen,
on jotkut helmet sen vitivalkoisia,
toiset hieman on haaleita,
jokunen on jopa mustia mä myönnän sen.
Kuitenkin kiitän kohtaloain,
et mulle luonut on oman käädyn sen.
Mehukasta syksyä sinulle, Lumileijona. Ja näkemisiin ;)
-----------------------------------------------------------------------------
ei erämaa luovu omistaan silloinkaan
kun syys syleilee maisemaa
hallanmaistamat lehdet koivuista pudottaa
ja kanervan peittelee talviuneen
sinä tiedät sen, tiedäthän
että erämaa omiaan suojelee silloinkin
kun tunturi mustaan varjoon katoaa
ja hiljaisuus suutelee järven kalpeaa pintaa
sillä silloinkin, silloinkin erämaan lapsonen
yhä kirkkaana sielussas soi sävel sen, laululinnun pienoisen
------------------------------------------------------------------------------
Totta haastat,
ei luovu erämaa omastaan, hänestä johon se on voimaansa valanut.
Vaikka se on kotuuton ja kovin vaativa,
niin aina uudelleen ja uudelleen, se sydämmen valloittaa.
Jokainen vuoden aika on kuin uusi tuttavuus, ihana ja välitön.
Eikä nuo ajat piinaa pituudellaan, hetken ne omistaa ja sitten on jäljellä muisto vaan.
Kaikki kahdeksan niitä on ja jokainen kuin neito vallaton,
mihin sitä silloin matkustaa jotta heiltä rauhan saa, sitä mä kysyn vaan.
Ps, piti vaan kiittää vastauksestasi,
pohjoistuulonen.
vaikka myönnän kovin usein sua kiitä en ; )