Mieheni on alkoholisti.
Rakastan häntä valtavasti ja olen päättänyt olla hänen rinnallaan vaikka juominen ei loppuisikaan.
On hänen asiansa ottaako vai ei, pääasia että hommat hoituu.
Tietää kyllä oman vastuunsa omasta terveydestään ym.
Eipä tuosta mitään kummempaa haittaa meille ole ollut, elämä jatkuu niinkuin aina on jatkunut. Tietää itse että on ongelma.
Rakastan häntä valtavasti ja olen päättänyt olla hänen rinnallaan vaikka juominen ei loppuisikaan.
On hänen asiansa ottaako vai ei, pääasia että hommat hoituu.
Tietää kyllä oman vastuunsa omasta terveydestään ym.
Eipä tuosta mitään kummempaa haittaa meille ole ollut, elämä jatkuu niinkuin aina on jatkunut. Tietää itse että on ongelma.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juuri noin minäkin ajattelin ensimmäiset kolme vuotta.
Seuraavat kolmekymmentä vuotta olin kuin narulla kiinni kiihtyvävauhtisessa karusellissa ja täysin kykenemätön hyppäämään helvetillisestä kyydistä pois.
Oma valinta, jokainen saa uhrata elämänsä aivan vapaasti, kunhan pitää huolen, ettei valinnoillaan vahingoita muita kuin itseään.
Kaunis ajatus sulla, toivottavasti rakkautta riittää jatkossakin. Sulla on toki oikeus päättää omasta elämästäsi ihan vapaasti, mutta jos perheessä olisi jo lapsia, pitäisi mielestäni tehdä ihan toisenlainen päätös, ja niin pian kuin mahdollista.
"On hänen asiansa ottaako vai ei, pääasia että hommat hoituu."
Juovalla alkoholistilla tulee varsin pian sekin aika, kun ei hoidu mitkään hommat, työnteosta ja vastuunkannosta puhumattakaan.
Vapaaehtoisena pahevan juopon pelkäksi palvelijaksi, ja huomaamaan myöhemmin, että juoppo rakastaa vain viinaa.
No, valinta on sinun.
Alkoholisti on rehellinen muita ihmisiä kohtaan oikeastaan vain kahdessa tilanteessa. Ensiksikin silloin kun hän krapulassa lupaa lopettaa juomisen tai ainakin vähentää sitä huomattavasti. Toinen rehellinen tilanne hänellä on silloin kun hän selvinpäin lupaa mennä "vain yhdelle".
Kumpikaan lupaus ei silti pidä.
Alkoholisti tarvitsee muita ihmisiä oikeastaan vain mahdollistamaan oman juomisensa.
Aina valintatilanteissa alkoholistin valinnat toimivat sen mukaan, miten alkoholin saaminen ja nauttiminen onnistuu. Alkoholin saaminen ja juomisen varmistaminen ovat aina valintatilanteissa etusijalla. Vasta sen jälkeen tulevat lapset, puoliso, työasiat jne, siis asiat joidenka alkholisti väittää olevan itselleen tärkeitä.
Mutta aina valintatilanteessa nämä kuitenkin jäävät alkoholin jalkoihin.
Tilanne pahenee ajan myötä kun juominen vaatii yhä enemmän aikaa ja rahaa, ja sen myötä krapulat ja ahdistus sekä sisäinen paha olo lisääntyvät.
Kuvaan astuvat myös masennus ja univaikeudet.
Vallankäytön välineenä alkoholisti alkaa käyttämään vainoharhaista mustasukkaisuutta, kiristystä ja muita alhaisia juomisen mahdollistavia keinoja.
Selvinpäin alkoholisti joutuukin sitten olemaan maailman paras isä tai äiti, puoliso ja työntekijä. Mutta vain siksi, että saisi oman itsetuntonsa taas kuntoon ja kaatuneen "pinnakupin" pystyyn kun uusi turnee painaa jo päälle.
Tämäkin "selvinpäin niin ihana ihminen" pyrkii vain mahdollistamaan seuraavan juomisen olemalla usein jopa koomisen yliystävällinen.
Alkoholistin puoliso vertaa sitä (vastenmielistä?) juovaa miestään/vaimoaan siihen touhukkaaseen ja yliystävälliseen kuivan kauden ihmiseen, ja onkin ilman muuta selvää, että tämä jälkimmäinen on parempi, jopa "maailman ihanimman miehen/vaimon" kaltainen.
Mutta jos alkoholistin puoliso vertaisikin tätä omaa juoppoaan muihin ns. normaaleihin miehiin/naisiin, siis sellaisiin jotka eivät aina sääännöllisesti roikuta puolisoaan löyhässä hirressä, maailman ihanimman miehen/vaimon titteli katoaisi välittömästi.
Tarkoitan tällä sitä, että se tunne mikä pitää alkoholistin puolisoa kiinni tällaisessa parisuhteessa, ei tosiaankaan taida olla rakkautta, vaikka juoppojen puolisot niin väittävätkin - tiettyyn rajaan asti.
Se on enemmänkin läheisriippuvuutta ja alistumista siihen, että joutuu pelkän vallankäytön uhriksi. Ja kun se raja alkaa tulemaan vastaan, jossa kaikki tunteet juoppoa kohtaan ovat kuolleet, onkin jo liian myöhäistä yrittää irti suhteesta.
Voimat eivät enää yksinkertaisesti riitä.
Nyt tuli kyllä täyttä asiaa tuossa viestissä.
Minä olen nyt lopettanut mahdollistamisen, ja miehellä on tasan kaksi vaihtoehtoa: elämäntapojen muutos tai jatkaminen samaan malliin, jolloin perhe lähtee ja saa rauhassa juoda vaikka hautaan ittensä.
Avioerohakemus on keittiön pöydällä, kun tulet juoppo aamuyöstä kotiin. Muistatko kun viime viikonloppuna taas jälleen kerran vannoit ja vakuutit että nyt se on loppu, siis ryyppääminen ja baareissa luuhaaminen.
Onneksi en uskonut tuota, en alkuunkaan. Siis oleppa hyvä ja ole sitten kunnolla luuseri kun niin olet käyttäytynytkin jo kakskymmentä vuotta. Hasta la vista ja haista paska!
Itse lopetin juomisen kymmenen vuotta sitten. Juodessani olin juuri tuollainen kun kerroin aiemmassa viestissäni, ja ilmeisesti sinun miehesi on sitä tälläkin hetkellä.
Meillä vaimo oli myös juuri jättämässä avioerohakemusta, kun viimein tajusin lähteä hakemaan itselleni apua.
Olen jälkeenpäin huomannut, että yllättävän moni juoppo, oikeastaan me kaikki, halutaan juoda viimeiseen saakka. Jokin lopulliselta tuntuva ratkaisu, kuten juuri vaimon (vihdoin viimein) toteuttama avioero saa juopon vasta reagoimaan omaan juomiseensa.
Yritä nyt pysyä päätöksessäsi, sillä miehesi koittaa kaikin keinoin olla "yliystävällinen" ja saada sinut luopumaan siitä.
Juoppo tarvitsee nimenomaan perhekulisseja ympärilleen. Muuten hän joutuu myöntämään itselleenkin, että hän on alkoholisti eikä enää hallitse juomistaan.
Juovan alkoholistin Suurin rakkaus on alkoholi ja sen ohi ei mene mikään. Toisaalta onhan niitä toisia naisiakin...
Sellaista ei ole olemassa.
On vain etenevä alkoholismi.
"On hänen asiansa ottaako vai ei, pääasia että hommat hoituu.
Tietää kyllä oman vastuunsa omasta terveydestään ym. "
silkkaa puppua ja juopon puolustelua. miksi sitten noin kirjoitat ? en tiedä.
olet valinnut itsesi tuhoamisen juovan juopon rinnalla ja siinä ei ole mitään kehuttavaa eikä muilla sääliteltävää.
sinulta silkkaa tyhmyyttä, hölmöyttä ja vääristynyttä äitiyttä.se on oma valinta.
Hyvä ja viisas ratkaisu! Ei se miestä pahenna, vaikka juoppo olisikin, kukapa meistä täydellinen olisi.
koskaan sellaista vaihtoehtoa, että rouva oliskin se juoppolalli. Eihän se juoppus naista pahenna, jos ei siis miestäkään.
Jostain syystä näinpäin aseteltuna ei tule nyt mieleen yhtään paria, toisinpäin kylläkin, vaikka kuinka monta. Jos taas molemmilla on sama kostea harrastus, niin se näyttää toimivan, mitä nyt niitä yhteisiä turpiinvetokisoja tulee tietysti, muttei se haittaa, kun molemmat ovat syypäitä.