opiskelusta

ihmeessä lekurilta propralia ja vähennä kahvin/kofeiinin käyttöa, ja älä ole liian pitkään syömättä, ettei verensokerin heilahtelut pahenna tilannetta. Ja peruslääkityksen lisäksi ja tai jos muuta ei ole, ota 100 mg aspiriinipilleri, vaikuttaa vähentävästi psykosomaattisia oireita. Sen voi ottaa ilman nestettä. Kuuntele paljon musiikkia ja varsinkin 10 min. ainakin ennen nukahtamista, sillä se parantaa muistia, sosiaalisuutta ja masennusta.

Tsemppiä, kyllä sinä pärjäät.

Opiskelen neljättä vuotta korkeakoulussa ja esiintymiskammo vaikeuttaa kyllä elämää. Valitsen esitelmiä sisältäviä kursseja vain jos on ihan pakko. Pakolliset esitelmät pidän punaisena ja ääni väristen. Kandiin ei onneksi meillä sisälly esiintymistä, mutta olen vuoden siirtänyt aloittamista siksi, etten halua mennä kysymään professoria työni valvojaksi. Nyt se on sitten ylihuomenna edessä ja toivon pystyväni siihen.

Itsellä oli/on myös aikamoinen kammo esiintymistä kohtaan, ja kuvittelin etten ikinä pystyisi koulusta valmistumaan, sillä en kykenisi mitenkään käymään monia kursseja joissa joutuu tekemään jonkinsortin esityksiä puhumattakaan mistään kandintyöstä tai diplomityöstä saatika koskaan saamaan töitä ja... Jo ihan perusmatematiikan kursseilla pelkäsin kuollakseni että joutuisin mennä esittämään ratkaisun johonkin tehtävään ja sen vuoksi jätinkin niitä paljon tekemättä ja menestys oli sen mukaista.. Kerran kuitenkin sitten jouduin mennä esittämään ja jännitti aivan tuhottomasti.. Onneksi kuitenkin kesti jonkinaikaa että sain kaiken kirjoitettua taululle, ja sen ajan olin selinpäin katsojiin ja sain jotenkin koottua itseni, ja vaikka kirjoitin taululle jännityksissäni vaikka kuinka monta virhettä niin kuitenkin homma meni lopulta ihan hyvin. Sen jälkeen päätin, että haluan pelosta eroon ja siitä lähtien olenkin mennyt useimmiten vapaaehtoisesti tekemään jonkun tehtävän, ja nyt ihan muutaman kerran jälkeen ne meneekin kuin tyhjää vain eikä jännitystä juurikaan esiinny. Eräällä toisella kurssilla salissa on vielä yhtäaikaa reilusti yli 100 ihmistä, ja jouduin sattumalta mennä sinnekin esittämään erään tehtävän. Ennen en olisi uskonut mitenkään pystyväni siihen, mutta nyt se ei jännittänyt käytännössä ollenkaan ja pystyin jopa puhumaan koko ajan kuuluvalla äänellä ja selkeästi mitä yleensä ei kyllä tapahdu lähes koskaan.. Nyt tuntuu vihdoinkin siltä, että pystyn kohtaamaan kaikki eteen tulevat haasteet ja valmistumaankin kohtuullisessa ajassa ja opinnotkin sujuvat hyvin kun vihdoinkin näyttää siltä että minullakin on jonkinnäköinen tulevaisuus edessä.

Eli siis jutun pointti oli siinä, että älä enää yritä miettiä tapoja millä voisit välttää asioita vaan sen sijaan yritä päästä tuosta kammosta eroon. Se on yllättävän helppoa kun vain oikeasti yrittää ja kestää alun epäonnistumiset ja itsetunto kohoaa valtavasti mikä vaikuttaa todella positiivisesti koko loppuelämän ajan.
Eli siis hakeudu johonkin missä joudut erilaisiin esiintymistilanteisiin.