ilman puudutusta

kyllä onnistuu synnytys ilman mitään kivunlievityksiä ihan hyvin -itseasiassa suurin osa synnyttäneistä tutuistani ovat synnyttäneet ilman kivunlievitystä. Ei me kuitenkaan mitään marttyyreja tai masokisteja olla. Synnytys on luonnollinen asia ja kehon omat kivunlievitys "aineet" lähtevät kyllä liikkeelle. Olen synnyttänyt molemmat lapseni ilman mitään puuttumisia tapahtumaan ja koin varsinkin viimeisimmän synnytykseni ihanaksi (sanoinkin, että en halua enään enempää lapsia, mutta synnyttää voisin vielä.....). Kannattaa tutkiskella asiaa esim. aktiivisynnytys hakusanalla netistä ja kirjastosta... Rohkeutta seikkailuun!

toisia sattuu enemmän ja toisia vähemmän, minua paljon, vaikka sain tramalin-pistoksen, ilokaasua ja epiduraalin. epiduraali tosin auttoi erittäin hyvin, vei pariksi tunniksi supistuskivut niin että sain levättyä vähän. 18 h kestänyt synnytykseni oli 'normaali'(ei sektiota eikä imukuppia) mutta helvetillinen kokemus. en tee enempää lapsia, tyttäreni on nyt jo 6.

ota kaikki mahdollinen kivunlievitys minkä saat.

Kyllä se on joillakin onnistunut ihan ilman mitään, toiset jopa jotenkin 'ihailee' sitä, mihin ei todellakaan ole mitään syytä, pikemminkin päinvastoin nykypäivänä. Ota kuitenkin sellainen asenne, että et yritä hampaat irvessä väkisellä sinnitellä vaikka miten hirveeltä tuntuis... Muuten voi käydä niin, että tunnet pettäneesi itsesi ja toiveesi, jos sitten tarvitsetkin kivunlievitystä. Muista myös, että koskaan ei voi tietää mitä alatiesynnytyksessä tapahtuu, voit joka tapauksessa päätyä leikkauspöydälle jos esim. vauvan sydänäänet alkaa heiketä tms. No, tulipa sekavasti sanottua, mutta toivottavasti hiffasit mitä tarkoitin. Eli avoimin mielin, ota selvää kaikesta, niin tiedät sitten hädän hetkellä mitä kaikkea voi tapahtua ja mitä on tarjolla tarvittaessa. Kukaan ei tule sinulle väkisellä puudutusletkuja kiinnittelemään selkäytimeen.

Se nyt on varma asia, että ilman puudutuksia voi synnyttää; onhan yli 90% maailman ihmisistä synnytetty ilman kivunlievitystä. Se on sitten eri asia, kuinka hauskaa se on...

Pystyy synnyttämään ilman mitään puudutusta tai ilokaasua. Mulla kävi niin että kun saavuin sairaalaan niin minulle sanottiin että kohdun kaula on jo 9cm auki että et voi saada epiduraali puudutusta, mutta jos haluat ota ilokaasua. Mutta mulle on joskus kerrottu että ilokaasusta saa paha olo vaan, niin en ottanut sitäkään. Ei mulla kekstänyt kun puoli tuntia niin oli mun tyttö mahasta pois. Kyllä sen kivun kestää.

Ole ihmeessä ottamatta mitään, jos haluat välttämättä kärsiä. En kyllä nää siihen mitään järkevää syytä. Mitä hienoa tai jaloa on hirveissä tuskissa?

Voihan tietenkin niin hienosti käydä, että kivut ovat siedettäviä, mutta minä ainakin kärsin ihan tarpeeksi lääkittynäkin enkä halua edes ajatella, miltä olisi tuntunut ilman lääkkeitä. Synnytys oli aivan hirveä kokemus, vaikka hyvä mieli olikin jälkeenpäin ja kaikki meni ns. hyvin. Ota kaikki apu minkä saat.

Pari on jo vastannutkin, että kivun kokeminen on yksilöllistä, mikä on ihan totta. Toisilla synnytys on kipuineen kuin helvetin esikartanoista, toiset taas lähes hymyillen hoitavat homman alusta loppuun. Me olemme erilaisia fyysisten ominaisuuksiemme suhteen ja toiset vauvat ovat isoja, toiset pieniä. Jotkut vauvat sujahtavat helposti, toiset taas pukkaavat kättä tai naamaa edellä, mikä vaikeuttaa synnytystä ja aiheuttaa lisää kipuja.

Oma lapseni tuli hieman naamatarjonnassa, oli isokokoinen ja minä kaikin puolin erittäin turvoksissa nesteiden kerääntymisen vuoksi. Oletan näiden ominaisuuksien aiheuttaneen erittäin kivuliaan ja pitkähkön synnytyksen. Epiduraali oli minulle todella kuin taivaan lahja, olin lähestulkoon taju pois ne tunnit, jotka epiduraalia odotin. Synnytys eteni hitaasti kipujen vuoksi, minkä takia laitettiin oksitosiinitippaa ja kalvot puhkaistiin, mikä sekin puolestaan lisäsi kipuja.

Ja minäkin siis suunnittelin puudutteetonta synnytystä alun perin... Jälkeenpäin kiitän lääketiedettä epiduraalista, ilman sitä synnytys olisi jäänyt ties kuinka pitkäksi aikaa junnaamaan paikalleen, sillä vasta kunnollisen kivunlievityksen myötä kohdunsuu lähti avautumaan. Pitkittynyt synnytys puolestaan tuskin on vauvalle kovin terveellinen vaihtoehto.

Turhaan ei siis kannata kärvistellä kivuissa, se vain pitkittää synnytystä. Lisäksi puutteellinen kivunlievitys voi aiheuttaa vaikeuksia äidin ja lapsen tunnesiteen muodostumiselle ja olla riskitekijä synnytyksen jälkeisen masennuksen syntymiselle. Itsellänikin meni 2 vuotta synnytyksestä toipumiseen henkisesti, vaikka siis loppujen lopuksi sain epiduraalin ja kaikki meni hyvin.

Tahtoisin korostaa hoitotyön keinoja kivunlievityksessä. Ensinnäkin on tärkeää jo neuvolassa, perhevalmennuksessa ja synnytysvalmennuksessa käydä läpi äidin ja isän mietteitä, pelkoja ja toiveita synnytyksen suhteen. Tämä valmentaa äitiä synnytykseen ja siihen voi suhtautua asiallisemmin. Itse synnytyksessä, lähinnä avautumisvaiheessa äiti voi olla kylvyssä, suihkussa, istua kiikkutuolissa, kokeilla erilaisia asentoja missä tuntuu hyvälle olla, kuunnella musiikkia yms. Lisäksi voidaan kokeilla aqua-rakkuloita (auttavat hyvin mm.alaselkäkipuihin) ja isä/tukihenkilö voi hieroa jne. On hyvä muistaa kaikki nämä keinot, onhan niitä vielä paljon lisääkin, mutta esimerkiksi kaikki puudutukset eivät auta kaikkia äitejä ja esim.epiduraalipuudutusta ei voida laittaa missä vaiheessa vain..esim.jos tulet sairaalaan ja kohdunsuu on jo vaikka 6cm auki ei kannata enää epiduraalia laittaa koska se vaan pitkittää synnytystä turhaan. Sitten on olemassa esim.ilokaasu.

Mutta peloissaan ja kipeänä äidin verisuonet supistuvat ja se vaikeuttaa synnytystä ja vauvan hapensaantia, joten kyllä kivunlievitys on ihan paikallaan. Ja totean vielä loppuun, ettei todellakaan kannata suunnitella mitään etukäteen, synnytyksessä voi sattua mitä tahansa ja kätilö kyllä kertoo vaihtoehtoja millä kipua voidaan lievittää. Aina ei voida suostua äidin tahtoon, koska meillä on myös vastuu sikiöstä. Mutta älä suotta hätäile, kyllä ne kaikki sitten ajallaan hoituu! :)