Olen jo monta vuotta miettinyt tulevaisuuden opiskeluja.
Kiinnostaa luokanopettajan, psykologian, sosiologian ja kauppatieteen opinnot. Näissä olen jo tuloksetta pääsykokeissa käynyt (Maniakausina, en jaksanut olla loppuun pääsykokeissa kun ajatukset vilisi ja "huippuideat" piti päästä sillä sekunnilla toteuttamaan)
On siis ykköstyypin kaksisuuntainen todettu. Lääkitys vähän vielä hakusessa...
Nyt kun Mol:n työpaikkailmoituksia katselin luokanopen yms. kiinnostavien osalta, luki et tarvitaan lääkärintodistus et on "kelpoinen" virkaan.
Voiko tää mun diagnoosi nyt estää pääsyn itseä kiinnostaviin töihin?
Kannattaako ees hakea luokanopeksi tai psykologiaa lukeen enää.
Kauppakorkeaankin meno kyllä oli alunperin maniaidea, aattelin et sitä kautta pääsis vaikka pressaksi :D
Siis kysymys yksinkertaisuudessaan:
Voiko diagnoosi estää joissakin ammateissa toimimisen?
Kiinnostaa luokanopettajan, psykologian, sosiologian ja kauppatieteen opinnot. Näissä olen jo tuloksetta pääsykokeissa käynyt (Maniakausina, en jaksanut olla loppuun pääsykokeissa kun ajatukset vilisi ja "huippuideat" piti päästä sillä sekunnilla toteuttamaan)
On siis ykköstyypin kaksisuuntainen todettu. Lääkitys vähän vielä hakusessa...
Nyt kun Mol:n työpaikkailmoituksia katselin luokanopen yms. kiinnostavien osalta, luki et tarvitaan lääkärintodistus et on "kelpoinen" virkaan.
Voiko tää mun diagnoosi nyt estää pääsyn itseä kiinnostaviin töihin?
Kannattaako ees hakea luokanopeksi tai psykologiaa lukeen enää.
Kauppakorkeaankin meno kyllä oli alunperin maniaidea, aattelin et sitä kautta pääsis vaikka pressaksi :D
Siis kysymys yksinkertaisuudessaan:
Voiko diagnoosi estää joissakin ammateissa toimimisen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et pääse poliisiksi.
asustelee.
Enpä tiedä kuinka onnistuu kouluihin pääsy. Mulla ei ollut näitä "vaivoja" vielä tuolloin. Yhden ohjeen muistan jonkun joskus kirjoittaneen. Älä kerro sairaudesta hakiessasi kouluihin vaan vasta sinne päästyäsi esim. terkkarille. Ei kai sitä muille edes tarvitse kertoa.
Tsemppiä hakuun!
En tiedä onko diagnoosia mihin emme pääsisi,jos testit suoritetaan ja läpäistään.Kyse onkin mitä pystymme tekemään ja uskomme jaksavamme tehdä.Itse hoitoalalla ja tuli stoppi lasten itku ja hälisevä ääni ei sovi minulle ollenkaan, eikä vanhustenkaan hoitaminen,koska väsyn fyysisesti liikaa ja rasitun ja kotiin päästyä suoraan nukkumaan.Olen menossa ammatinvalinnan psykologille selvittämään löytyykö mitään sopivaa,koska muitakin sairauksia on olemassa.Täytyy myös kysyä itseltään voimmeko itse altistaa asiakkaat vaaraan eli jos on vaarana, että työpäivän aikana sattuu niinkuin minulle romahdus siitä kärsii myös muut,kuin me.Onnea etsintääsi ja toivottavasti myös itse löytyisi jotain.
itse opiskelen juuri lähihoitajaksi ja itsellä on kans se että väsyn tosi helposti. mutta on myös paikkoja joihin minä voin mennä opiskelujen jälkeen töihin. olin kesätöissä kehitysvammaisten asuntolassa ja se oli juuri unelmaduuni minulle. ei raskasta nostelua tai jalkojen päällä seisoskelua. joten suosittelen alaa kaikille bipoille. tulevaisuudessa olisi tarkoitus lukea proviisoriksi mutta saa nyt nähdä että miten sen kans menee, jaksaako opiskella 5v ja jaksaako sitä työtä sitten..
lähihoitajakouluun oli pääsykokeena psykologinen testi ja psykologin haastattelu ja ne meni minulla ihan hyvin kun oli hieman rauhallisempi vaihe silloin menossa mutta sitten taas koulussa olen kertonut sairaudestani että opettajat ja harjoittelupaikkojen ohjaajat ymmärtävät minua. ja tosi hyvin on mennyt. olen pitänyt koulussa luentojakin pari minun sairaudestani. :)