Sanomattakin on selvää, että asiakaspalvelu ei ole oikea paikka paniikkihäiriöstä kärsiville (toki jotkut siihenkin pystyy!)
Missä työssä te paniikkihäiriöstä kärsivät olette? Missä viihdytte, oletteko löytäneet unelmatyön?
Mietiskelen alanvaihtoa, mutten keksi mitä ryhtyisin tekemään. Ihannetyö olisi joustava, koska aamut on välillä niin helkutan vaikeita ja koskaan ei tiedä kuinka hankala seuraava päivä on vaikka kuinka yrittäisi pysyä positiivisena.
Olisi kiva kuulla ajatuksia ihmisiltä jotka kokevat pystyvänsä työskentelemään hyvin paniikista huolimatta!
Missä työssä te paniikkihäiriöstä kärsivät olette? Missä viihdytte, oletteko löytäneet unelmatyön?
Mietiskelen alanvaihtoa, mutten keksi mitä ryhtyisin tekemään. Ihannetyö olisi joustava, koska aamut on välillä niin helkutan vaikeita ja koskaan ei tiedä kuinka hankala seuraava päivä on vaikka kuinka yrittäisi pysyä positiivisena.
Olisi kiva kuulla ajatuksia ihmisiltä jotka kokevat pystyvänsä työskentelemään hyvin paniikista huolimatta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen henk.koht. avustaja! Olen ollut myös mm. siivoojana ja puhelintyössä, sekä toimistossa. Eipä noista mikään ole unelma-ammattini. Siivoojana ei tarvinnut nähdä paljoa ihmisiä tai mahdottomia jutella. Mutta oli fyysisesti ainakin mulle raskasta ja sain allergiaa ja oireita käsiin. Työajat sai aika vapaasti päättää itse.
Puhelintyö onnistu hyvin ja oli ihan mukavaa! Ei tarvinnut nähdä ihmisiä, oli valmiit litaniat mitä piti sanoa ja jokaisen työntekijän välillä sermit. Siellä sitten puhelit ihmisille omassa kopissasi. Vessaan pääs millon halus ja kahvia sai millon halus. Ei ollu pakkoa jutella työkavereille. Lopetin paskan palkan takia, josta en hyötynyt mitään. Työajat sai päättää itse. Työ oli myös aika yksitoikkoista ruudulta lukemista. Muuten ihan jees-hommaa.
Henkilökohtasen avustajan työ voi olla henkisesti aika rankkaa ja vaativaa.
Eli jos henkinen paine saa aikaan kohtauksen, niin en suosittele tätä kaikille ellei tiedä millainen henkilö on kyseessä. Tässä työssä saan usein sydän-oireita ja tärinää sekä ahdistavia oloja, mutta muuten hallitsen homman. Yleensä työskentelen iltaisin. Työkavereita ei näe.
mites sulla koulunpenkillä luokassa ihmisten keskellä istuminen onnistuu???
ite jättäny kolme kertaa koulut kesken ku ei vaan sielä luokasa ihmisten kans pysty olemaan. tällä hetkellä teen mitä tahansa ulkohommia mitä tulee vastaan, eli niitä mitä kukaa muu ei jaksa tehä. palkka riittää elämiseen mutta työ on perseestä ja raskasta ja siinä on jo peruuttamattomasti menny rikki.
ei minultakaan opiskelu pitkäjänteisemmin enää onnistu, ei vaan jaksa keskittyä riittävästi, että pystyisi istumaan ilman vaeltelevia paniikkiajatuksia. No ehkä jollain tasolla onnistuisi, mutta vähintään päivä/viikosta on aina hankalampaa.
Nuorena olen tehnyt kaikenlaista hommaa ja koitankin nyt ankarasti pohtia työtä mikä miellyttäisi. Raha on sinänsä sivuseikka, kunhan sillä itsensä elättää. Ja on paljon paikkoja missä työn voi oppia tekemällä, kunhan vaan hoksaisi niitä. Työ saa siis olla monotonisempaakin... vapaa-ajan voi sitten täyttää jollain hoksottimia vaativammalla jos niin haluaa.
Mietin juuri sellaisia hommia joissa voi ottaa breikkiä jos päivä on hankala tms. Kun paniikki iskee päälle, niin minulta ainakin katoaa kaikki järki pitkäksi aikaa ja loppupäivä menee täristessä. Ja työkavereille kun ei jaksaisi avautua asiasta ja selittää.
Ensimmäisenä tulevat mieleen (vaativat tosin koulutusta) luovat ammatit, kuten maalari, koristepuuseppä, kondiittori tms. Myös keskittymistä ja paneutumista vaativat työt voisivat olla hyväksi (autonasentaja, sähkömies, putkimies, elektroniikka-asentaja), koska silloin omat ongelmat jäävät taka-alalle, eikä niitä ennätä miettiä.
Puutarha-ala ja eläintenhoito ovat aloja, joissa voi myös miettiä syntyjä syviä työn ohessa ja rauhaton sielu varmasti lepää. Paniikkihäiriöiset ovat herkkiä ihmisiä, joten jonkun asian "hoitaminen" ja hoivaaminen voisi tuoda onnistumisen ja vahvistumisen tunteita.
Ihan käytännön töistä voisi ajatella postin lajittelu-tai jakelutöitä, joten yhteys Itellaan. Tai kenties aamuinen sanomalehdenjakelu toisi sen leivän. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka, myös vähenevässä teollisuustyössä. Olen itse ollut nuorena lastulevytehtaalla kolmivuorotyössä, se oli ihan hyväpalkkaista hommaa, eikä niissä töissä tullut miettineeksi paniikkiasioita, oli niin erilainen maailma.
mikä aiheuttaa paniikin. Pelkäätkö ihmisiä, yksinoloa, tilanteita joista et pääse helposti pois vai mitä? Jos ei ole varsinaista ihmispelkoa, niin työ jossa tapaa sopivasti ihmisiä voisi olla hyväkin, koska saa välillä ajatukset muualle. Jos taas haluaa olla yksin niin varmaan juuri tuollainen tarkkuustyö, keskittymistä vaativa työ voisi olla hyvä. Vastuutyöt kuten eläinten tai ihmisten hoitaminen voi olla hankalaa, jos on vaara että on päivän pari työkyvytön välillä. Kehotan menemään työkkäriin ja juttelemaan siellä. Kannattaa valmiiksi miettiä minkä tyyppistä haluaa tehdä ja mihin on valmiudet. Ja paniikkioireilua ei kannata hävetä, silloin oireet vaan pahenee jos yrittää salaa olla ahdistunut. Eli työkkärissäkin vaan selkeästi sanot että välillä ahdistaa, eli työ ei saa olla liian aikataulutettua.