Tietääkö kukaan, että mitä suomeksi tarkoittaa työntekijän eläkelaissa oleva määritelmä työkyvyttömyydestä: "Työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hänen työkykynsä arvioidaan olevan heikentynyt sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään kahdella viidesosalla yhtäjaksoisesti ainakin vuoden ajan. Työkyvyttömyyseläke myönnetään täytenä eläkkeenä, jos työntekijän työkyky on heikentynyt vähintään kolmella viidesosalla. Muussa tapauksessa työkyvyttömyyseläke myönnetään osatyökyvyttömyyseläkkeenä." MITEN MÄÄRITELLÄÄN, ETTÄ ONKO 2/5-3/5 OSAA TYÖKYVYTÖN??!!
Työkyvyttömyyseläkkeelle?
minä vain
5430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..luulisin, että diagnoosi sen kertoo
Tuosta määrittelystä:
Sillä ei näytä olevan mitään merkitystä. Kuka lääkäreistä, jotka eivät sinua edes näe, osaa arvata onko se tykyky kuinka monta viidesosaa. Oikeasti eläkkeestä päätetään kokonaistilanteen mukaan, eli sairaus ja tykyvyttömyys on oltava erityisen vahvasti esillä. Viidesosista ne viisveisaavat.
... arvioidaan TYKY-testeissä, jotka ainakin minun kohdallani kestivät 4 viikkoa, 3-4 käyntiä per viikko, minun tapauksessani psykiatrian poliklinikalla. Myös ja nimenomaan arvioidaan JÄLJELLÄ OLEVAA työkykyä, kyselylomakkein, omin arvioin, haastatteluin jne. Työyhmään kuului erikoissairaanhoitaja, psykologi, sosiaalihoitaja sekä kaksi lääkäriä sekä yksi yhteistapaaminen jossa työnantaja oli myös mukana.
Kyselylomakkeessa arvelin omaksi jäljellä olevaksi työkyvykseni 70%, mutta he arvioivat 40% elikkä tuon maagisen 2/5. DIAGNOOSIksi määriteltiin 2-suuntainen.
Useiden TYÖKOKEILUJEN jälkeen (omalla työpaikallani) minulle lopulta myönnettiin osatyökyvyttömyyseläke 2 vuotta myöhemmin. Sitten yritin osa-aikaisena omalla työpaikallani, edelleen, sinnikkäästi ja jatkuvasti väsähtäen osakuntoutustuen ja puolikkaan palkan turvin. Kuntoutustuen määrähän on sama kuin eläkkeen määrä, nimi vain on eri...
Sanouduin irti kaksi vuotta myöhemmin, en jaksanut enää. Työvuosia oli kasassa liki 30.
Kävin lyhyen kurssin TOISEEN TYÖHÖN olessani yli 50v. Siinä olin vain vajaan vuoden.
Pyysin ja pyysin uutta työkyvyn arviointia, mutta sitä ei tehty. Eli tätä 3/5 -osaa ei koskaan "määritetty" erikseen.
Pahentuneen masennusjakson vuoksi olin kolme viikkoa SAIRAALASSA. "Keskeneräinen" olotila tai "status" työelämän ja eläkkeellä olon välillä alkoi käydä melko raskaaksi.
Suuressa kaupungissa lääkärit psyk. poliklinikalla vaihtuivat jatkuvasti, olivat enimmäkseen epäammattitaitoisia eivätkä ottaneet vastuuta.
Minun pelastuksekseni koitui muutto toiselle paikkakunnalle, jossa tapasin sen lääkärin, joka lopulta, heti toisella tapaamiskerralla kirjoitti SEN B-lausunnon joka johti eläkepäätökseen viime syksynä. Hänen lausuntonsa perustui puhtaasti kokemukseen, kilometrin paksuiseen nippuun vanhoja B-lausuntoja sekä haluun auttaa ihmistä! Olin niin toivoton, että hän katsoi etten ole enää kykenevä työhön.
Koko prosessi kesti siis.... kauan. Tuntuu että alan hiljalleen toipua ja voin hoidella itseäni nyt kaikessa rauhassa sekä saada vähän ihmisarvoani ja itsetuntoanikin takaisin.
Minun tapauksessani eläkkeelle pääsyyn vaikuttivat seuraavat asiat:
- DIAGNOOSI
- TYÖKOKEILUT
- OSATYÖKYVYTTÖMYYSELÄKE
- KOKEILU TOISESSA TYÖSSÄ
- SAIRAALAJAKSO
- IKÄ
- AMMATTITAITOINEN JA KOKENUT ERIKOISLÄÄKÄRI
Toivon että kirjoitelmastani on apua! Älä anna tämän masentaa, minun kohdallani kaikki oli kuitenkin lopulta tuurista kiinni. Työssä kannatta yrittää olla niin kauan kuin suinkin vain jaksaa. Mulla alkoi myös olla ikä puolellani... sinusta en tiedä.
Kaikkea hyvää ja kaunista syksyä!
Olipa antoisa kirjoitus, kiitos siitä, vaikkei se minulle ollutkaan.
Olen käynyt omakustanteisessa traumaterapiassa puolitoista vuotta. Olen vaikeasti traumtisoitunut, masentunut ja kroonisesti väsynyt, keskittymiskykyni ja muistini ovat vain haamu entisestä. Terapeuttini esitti minulle, että lääkärikäynnilläni , oli siis aika taas käydä siellä, ottaisin esille sairasloman, joka on minulle suurta ahdistusta aiheuttava, kuristava ja oksennuttava asia. Terapeuttini laati lausunnon, joka kertoi tilanteestani melko perusteellisesti ja jossa perusteltiin sairaslomaa välttämättömäksi terapian edistymisen kannalta. Psykiatri "arvioi" kysymättä minulta mitään voinnistani, että olen työkykyinen, en ehkä täysin, mutta riittävästi niin, ettei sairasloman perusteita ole. Sitten hän esitti, että voisin hakea osittaista työkyvyttömyseläkettä, tuosta noin vain ilman sairaalahoitoja tai sairaslomia (ei hän niistä edes sanonut mitään). Juttelin myöhemmin toisen lääkärin kanssa, joka tietää ja tuntee tilanteeni oikein hyvin ja piti eläkeasiaa yhtä hulluna kuin minäkin. Hän sanoi, että tie tuon psykiatrin kanssa taitaa olla kuljettu loppuun ja sitä olen itsekin ajatellut jo jonkin aikaa. Ei hän ole minusta tai vaikeuksistani tai auttamisestani kiinnostunut, vaan olen liukuhihnapotilas, ehkä hoidollisesti vaikea tapaus. Traumareagointini haittaa elämääni koko ajan, joka päivä ja jatkuvasti, myös suhdettani mieheeni ja kaikkiin ihmisiin. Muiden liiallinen läheisyys tekee minut "hulluksi" enkä ole vielä lähelläkään pääsemässä käsittelemään traumamuistojani. Olen vain kotona, kun en tahdo nähdä ketään ihmisiä, kun koen kaikki ihmiset paitsi lapsemme uhkaaviksi, traumareagoin siis tällöin. Terapeuttini oli pahoillaan psykiatrin haluttomuudesta suunnitella yhteistyössä hänen ja minun kanssani sairaslomaa ja mahdollista nousemistani tästä loputtomasta suosta, jossa nyt rämmin ja olen jo kauan rämpinyt. Minua ilostutti kirjoituksesi, että voi olla olemassa psykiatreja, jotka ovat kiinnostuneita voinnistani ja auttavat minua toipumaan.
pois työelämästä ja äkkiä hakemaan eläkettä.Me emme nimittäin kuulu lainkaan psykiatrisen diagnoosimme takia normaaleihin ihmisiin.