Meidän tilanne on sellainen, että parin kuukauden päästä miehelle ja minulle syntyy ensimmäinen yhteinen lapsi. Miehellä ennestään yksi, kohta 4 v. Nyt siis kun on mietitty tulevaa ja vauvan syntymän jälkeen koittavaa aikaa on tullut mieleen, että miten pärjätään. Miehen lapsi on kovin väkivaltainen (vai voiko sen ikäistä nyt väkivaltaiseksi sanoa), mutta siis esim. meidän lemmikkejä potkii, hakkaa ja repii vaikka on kovasti yritetty opettaa miten eläinten kanssa ollaan. Nyt siis pelko onkin kova, että eikai hän vain voi kohdella tulevaa vauvaakin samalla tavalla? koska mustasukkaisuus kohtauksia varmasti tulee, mikä onkin ihan normaalia. Miten asiassa tulisi edetä. Itse tiedän, että kun vauva syntyy niin hän on kuitenkin oma vauvani, joten tulen varmasti hänelle antamaan suurimman osan huomiosta ja mieheni myös, joka on nyt elämässään ensimmäistä kertaa mukana täysillä raskaudessa ja haluaa vauvaa todella paljon. Ensimmäisensä kanssa siis ollut erittäin vähän elämässä mukana, miten saada meidän perhe toimimaan suht normaalisti ja ettei tarvitse pelätä vauvaa satutettavan??
miehen lapsi vauvan kanssa?
niiskuneiti....
15673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
saattaa hyvinkin johtua siitä, että hänen isänsä on ollut hyvin vähän hänen elämässään mukana, kuten kerrot.
Nyt miehesi pitäisikin tehdä parhaansa parantaakseen suhdettaan tähän 4-vuotiaaseen. Kaikissa perheissä on tärkeää, että esikoinen otetaan vauvan tullessa aivan erityisesti huomioon.
Tue miestäsi tässä pyrkimyksessä, tai teet karhunpalveluksen koko perheelle.
nelivuotiaan kanssa kahdestaan, ja jo mielellään rutiiniksi ennen vauvan syntymää. Vauvaa ja lasta ei saa jättää kahden kesken ennen kuin lapsi on ymmärtänyt, että vauvaa pitää kohdella varovasti. MLL:n nettisivuilla on myös hyviä ohjeita lapsen mustasukkaisuuden kanssa toimimiseen. Mustasukkaisuus on ihan normaali tunne, jota lapsen pitää saada tuntea ihan vapaasti, mutta joka ei kuitenkaan saa aiheuttaa muita lapsia, aikuisia, eläimiä tai tavaroita vahingoittavaa toimintaa. Nelivuotiaan kanssa voi jo kuitenkin keskustella kaikista tunneasioista, joten siinä mielessä olette hyvässä tilanteessa.
Jos teille tulisi toka yhteinen ja esikko olisi rajumman puoleinen? Varmaankin opastaisitte (vaikka sitten yhä uudelleen ja uudelleen), että vauvaa ei saa lyödä ja täytyy olla supervarovainen koska plaa plaa plaa. Eli perustelisitte ja kertoisitte. Jos silti tekisi, niin sitten iän mukaan sanktio. Ja lisäksi kaiken ohella pyritään selvittämään miksi tekee noin ja voisitteko auttaa asiaa. Jos mustis iskee isosisarukselle, niin silloin siitä keskustellaan ja osoitetaan, että lapsi on ihan yhtä tärkeä ja hänestä tuli nyt isoveli/sisko, annatte sitä huomiota siis myös hänellekin ja otatte mukaan. Yrittäkää edesauttaa, että sisaruksille mahdollistuu lämpimät välit. Selitätte, että vauva ei pysty tekemään niin paljon kuin lapsi itse ja siten teidän on tehtävä niitä tämän puolesta ihan kuten lapsenkin vauva-aikana isänsä ja äiti tekivät. Muistatte kehua kun syytä esim. kuinka ihana isoveli onkaan jne.
Tämä on kaikesta huolimatta vähän sellainen peiliin katsomisen paikka. Vaikka olisi kyseessä etälapsi, niin etälapsi voi silti oppia helpostikin etäkodin tavat. Lapsi käyttäytyy eri tavoin tarhassa, kotonaan ja ystävien luona. Nää on näitä kasvatuksen probleemeja. Ja se vaatii joskus pitkiäkin pinnistelyjä. Tsemppiä nyt vaan sinne! Pyrkikää ottamaan lasta mukaan, näyttäkää esimerkkiä, kertokaa selvästi miksi täytyy olla varovainen. Ja tarkkailkaa tilannetta alkuun, älkää päästäkö yksin olemaan pienen vauvan kanssa. Älkää antako lapsen käsittää, että hän olisi ulkopuolinen. Nimittäin hänestäkin tulee isosisar ja hän voi olla ihan äärettömän tärkeä myös sinun tulevalle lapsellesi.
Itse olen saanu toman 4-vuotiaani käytöstä muuttumaan ihan vaan melkein lahjonnalla parhaiten.
Meilä on nytkin käytössä "palkintopurkki" johon pannaan tällä hetkellä marmorikuula.
Kun purkki on täynnä, ostetaan jotain kivaa.
Kuulan menettää, kun on tehnyt tuhmia ja kiltteydestä saa kuulan.
Kiltteydestä laitan kuulan kun tekee jotain kilttiä, joka on vielä vaikeaa.
Yhdessä vaiheessa esim. hampaiden pesusta sai kuulan, mutta ei enää, kun siitä asiasta on tullut jo "rutiinia" Jos uhkaa temppuilla hampaiden pesussa, niin muistutan että sitten lähtee kuula pois ja laitetaan sinne yksi jos on kiltisti pessyt hampaat.
että mitä tarkoitat väkivaltaisuudella?
Onko se lemmikeiden kohtelu kovakouraista ja ajattelematonta, vai nauttiiko lapsi satuttaessaan toista elävää?
Jos kyse on satuttamisen ilosta, olisi syytä pikimmiten ottaa asia keskusteluun lapsen äidin kanssa ja yhteys esim.- perheneuvolaan! Ystäväni lapsella oli juuri tällaisia sadistisia piirteitä ja hänellä diagnosoitiin jos jonkinlaista käytöshäiriötä ja empatian puutetta.
Jos taas kyse on siitä, ettei tyttö ymmärrä kohtelullaan satuttavan toista (tästä toivon olevan kyse, kun lapsi on noin pieni...) niin sitten ei varmastikaan auta kuin puhe ja puhe ja puhe ja opastaminen.
Antakaa lasen osallistua vauvan hoitoon halutessaan, mutta ei ikinä lapsia keskenään edes vessareissun ajaksi! Ja tytölle myös kahdenkeskistä aikaa isänsä ja ehkä sinunkin kanssa!
Tsemppiä teille =)
En usko, että ilkeyttään...tai en tiedä, välillä on todella vaikea päätellä mistä tämä "väkivaltaisuus" esim. eläimiä kohtaan tulee, onko vaan kovakourainen vai nauttiiko. En vain jotenkin pysty kuvittelemaan, että kukaan nauttisi satuttamisesta. Hän kyllä tietää tekevänsä väärin ja että eläintä sattuu. Esim. hännästä vetäminen jatkuu vaikka eläin huutaa hirveeseen ääneen niin kauan kunnes joku menee väliin. Sama kuulemma kotona, missä eläimenä tosin koira. Siellä on isäpuoli kieltänyt nyt kokonaan koiraan koskemisen. En kuitenkaan pidä tätäkään hyvänä ratkaisuna jos kyse on "tietämättömyydestä" että eläintä oikeasti sattuu. Vaikea siis sanoa, mistä tälläinen kohtelu johtuu.
Eli mieheni eksä sai uuden penskan.
Nyt sitten väittää, että juuri tämä mieheni lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti tätä uutta tulokasta kohtaan.
No onpa yllätys.
Tämä isompi lapsi ei saa minkäänlaista huomiota äidiltä eikä isäpuolelta.
Onpa yllättävää, että nelivuotias kapinoi, yrittää saada huomiota jne.
kovasti uusperheissä.
Mistä muuten tiedät, ettei lapsi saa huomiota äidiltä tai isäpuolelta?
4-vuotias on PIENI ja LAPSI. Hän tarvitsee huomiota ja välittäviä aikuisia. Voit olla se IHANA äitipuoli. Jos on ottanut miehen jolla on lapsia ennestään, tietää että samaan pakettiin tulee myös entiset lapset. LAPSI on täysin syytön olemassa olevaan tilanteeseen. Lapsella olisi oikeus kasvaa perheessä jossa hänestä pidetään huolta ja hänestä välitetään. Välitä nyt, myöhemmin se on vielä vaikeampaa.
En tiedä oliko tuo kysymys tarkoitettu mulle vai tuolle aikaisemmalle kirjoittajalle, mutta siis en ole missään vaiheessa sanonut, etteikö saisi kotonaan huomiota, koska en todellakaan asiasta tiedä. Ainut mitä elämästä ylipäätään tiedämme äitinsä luona on se, että kun viikonloppu pitäisi olla äitille, löytyykin usein mieheni äitiltä tai siskolta hoidosta tai sitten äitinsä äitiltä (lapsen äiti vielä kovin nuori ja tällä hetkellä elämässä viikonloppuisin uuden miehen kanssa on hauskan pito, ilman lasta), mutta varmastikin (luulisin), että kotonansa saa viikolla huomiota niinkuin lapsen kuuluu (toivottavasti ainakin). Mutta siis olen pohtinut kovasti, että miten asia alkaa sujumaan kun vauva tulee, kun tällä hetkellä eläimiä kohtaan kohtelu näyttää pelottavalta ja saa olla koko ajan silmät selässäkin katsomassa ettei satuta niitä (tosin niinhän lapsen kanssa aina täytyy olla silmät selässäkin, ehkä vain hieman eri syistä).
Tottakai pyrimme antamaan huomiota lapselle silloinkin kun vauva tulee, mutta olen aika varma, että siinä tulee käymään niin, että kun vauva syntyy itse ole väsynyt ja hoidan vauvaa ja kaikki huomio on siinä (mikä varmastikin on ymmärrettävää, koska hän on mun ensimmäinen ja oma lapsi, tottakai hän on tärkeämpi minulle, ei sillä, että toista lasta vähättelisin, mutta niin uskon sen menevän silloin), mies joka ei nuorena lasta halunnut, mutta "sai" sen ei ole oikein läheisissä väleissä koskaan ollut esikoisensa kanssa (ei raskausaikana ollut mukana, eikä kiinnostanut, eikä sitten syntymästäkään eteenpäin), nyt hän odottaa lasta innoissaan ja on kaikessa mukana täysillä, joten "pelkään" että hänen esikoinen kenties jää vieläkin vähemmälle huomiolle kuin ennen vauvaa. Ehkäpä murehdin turhia
Isän kannattaisi tehdä lapsen kanssa juttuja ja huomioida lasta, niin ei tule tarvetta hakea huomiota väärillä keinoilla. Kyllä 4-vuotias jo ymmärtää, etti toista saa satuttaa ihan selittämällä asian. Toki pitää aluksi vahtia.
Nyt on lapsen isällä tuhannen taalan paikka huolehtia suhteensa kuntoon etälapseen, jotta eriarvoisuus (=isä kokee toisen rakkaamaksi) ei aiheuta ongelmia jatkossa.
meillä on sama ikäero ja vaikka miehen lapsi ei ollutkaan ns. "väkivaltaista"tyyppiä, tuli silti konflikteja... Yritti potkaista kun vauva oli lattialla peiton päällä ja käski laittaa vauvan pois yms.
Tuotahan verrataan siihen että miltä itsestä tuntuisi jos miehesi toisi toisen naisen teille asumaan...
Me koitettiin kaikille vieraille sitten sanoa että aluksi huomioidaan ensin vanhempaa lasta ja pyydetään ylpeän isonsisaruksen näyttämään kuinka hienosti osaa vauvan kanssa olla. Kehut auttaa ja se, että vaikka kuinka itseä väsyttäisi ja ottaisi päähän, niin antaa isonsisaren auttaa vauvan hoitamisessa, esim. osallistua vaipan vaihtoon ja kylvetykseen. Ylistyssanoilla ei ole rajaa näissä tilanteissa. Vähänkin kun vanhempi tekee jotain esim silittää vauvaa nätisti, niin heti kehutaan kuinka hienosti osaa olla vauvalle hellä niinkuin kuuluukin, ettei moni muu varmasti osaisi.
Meillä meni tilanteet ohi aikas äkkiä.
Kyllä se hyvin menee vaikka voi aluksi olla todella raastavaa, varsinkin jos noita tilanteita oikeasti sitten tulee eteen... Toivottavasti ei tule...
Sadistinen käytös eläimiä kohtaan voi olla osoitus todella vakavasta persoonallisuushäiriöstä, eikä todellakaan ole normaalia. Sinuna keskustelisin psykologin kanssa.
Eli mies ei halunnut " täysillä" ensimmäista lasta - ketä huijaat - muita kuin itseäsi?
Mies siis aikoo sysätä ekansa nurkkaan, jotta teidän yhteinen kakara saa kaiken huomion??
Juuri tätä se uusio-perh elämä on.
Entiset lapset helvataan ja uudet kehiin - toivoen - että olisivat sitten tietty parempia ko ekat...
vanhin tyttäreni neljä vuotiaana uhkasi kantaan pikku-siskon roskikseen. Rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa. Eläimiä ei hakata ja potkita PISTE. Jotkin asiat ovat kiellettyjä ja kyllä 4 vuotias jo ymmärtää EI sanan merkityksen, jos sitä on joskus käytetty. Lapsia saa ja tulee keiltää. Huomio on tärkeä asia uuden lapsen syntyessä perheeseen. Palkintopurkit yms. ovat hyviä juttuja 4 vuotiaalle. Nyt kannattaa jaksaa ponnistella. Myöhemmin asiat vain ovat vaikeemmin saatavissa hallintaan.