Voe pyhätpyssyt..mistä alotan?
Veljeni ovat rakastuneet ja sitä myöten ovat naimisissa..ystäväni on rakastunut...puolisoni on rakastunut....miksen minä ole?
monesti asialle kyyneleen vierittänyt..
Olen pohtinut asiaa monesti..johtuuko "kylmyyteni" lapsuuden eroista,suruista ja maailmalla matkaamisestamme? syitä olen koittanut pohtia...onko hän se oikea?
Olen alta 40 v mies ja avoliitossamme mennään nyt kohti toistaymmentä.
Puolisoni tivaa sillointällöin Rakastanko häntä? tuo kysymys sattuu.. en pysty siihen vastaamaan,niin kuin kuvittelen rakastavaisten vastaavan...se ei tule sydämmestä.
Kerronpa hiukan alkuamme ennenkuin alatte moralisoimaan ja ohjeistamaan kaikessa viisaudessanne..te rakastavaiset..
En ollut nuoruudessani naistenmies..liian ujo ja epävarma siihen.En tehnyt aloitteita,en lähestynyt ihailuni kohdetta.
Sitten eräänä päivänä minua lähestyttiin..joka oli ennen kokematonta kohdallani..tuo nainen oli kiinnostunut minusta!!!
Itse vastasin kutsuun sillä kukapa tilanteessani ei niin tekisi olinhan juuri kahdenkympin ylittänyt viriili nuorimies ja nyt mahdollisuus käsissäni.
Aloitimme yhteisen arjen vaikken ollutkaan sokeasti rakastunut,mutta joka avasi meitä enemmän ja silloin taisin kokea elämäni kurjimpia puolia...nuoria kun olimme niin baarit olivat jokaviikoista harrastusta ei siinä mitään,mutta kotona ja kahden ollessamme puolisoni alkoholin käyttö sai hänen persoonansa muuttumaan todella rumaksi.
Nyt huomautan..alkoholi ei ole varsinainen ongelma sillä se on ollut nyt aikuisiällä kohtuukäyttöä eikä sitä nuoruuden painajaista koeta....ehkä joskus.
Miksi en sitten aikoinaan lähtenyt erisuuntaan? hyvä kysymys johon en tiedä vastausta.
Tänään meillä on jälkikasvua ja elämän kliseiset perusasiat kohdallaan,mutta itse en ole päässyt sen Rakkaus ja Rakastaminen sanan ytimeen enkä luule pääseväni tässä suhteessa..jopa pelkään silmieni aukeavan rakastavasti...johtuukohan edm.kokemuksista.
Olenko häntä koskaan rakastanut..ainiin mitä se nyt tarkoittikin?
En koe eloani epämiellyttäväksi suhteessamme,mutta tuo niin raskas sana Rakastaminen tuntuu painolastilta ja vaatimukselta jota ilman ei saisi elää eikä pitäisi voida elää toisen ihmisen kanssa.
En ole halunnut jättää tätä perhettä ja elämääni lähteäkseni etsimään sitä suurta mysteeriä..rakkautta.
Toinen suuri klisee nimeltä Seksi taas alkaa tuntua paremmalta muutamien suhdekoettelemuksiemme jälkeen vaikkakin syntisiä ajatuksia päässä pyörii... ja ei käy kieltäminen keski-iän lähestymisenkään.
Kerroinkin taannoin ystävälleni tavoitteeksi tai oikeastaan haaveeksi rakastuvani ennen eläkepäiviä..pelkäänpä sen tarkoittavan uhrauksia elämässäni joita en nyt haluaisi tehdä...liian raskasta.
On niin helppoa antaa neuvoja kun ei niitä itse tarvitse toteuttaa..kauniita ajatuksia varmaankin kaikilla,mutta pyydän... ns.esikatselkaa mielipiteenne ennen julkaisua..
Asia on minulle raskas.
Veljeni ovat rakastuneet ja sitä myöten ovat naimisissa..ystäväni on rakastunut...puolisoni on rakastunut....miksen minä ole?
monesti asialle kyyneleen vierittänyt..
Olen pohtinut asiaa monesti..johtuuko "kylmyyteni" lapsuuden eroista,suruista ja maailmalla matkaamisestamme? syitä olen koittanut pohtia...onko hän se oikea?
Olen alta 40 v mies ja avoliitossamme mennään nyt kohti toistaymmentä.
Puolisoni tivaa sillointällöin Rakastanko häntä? tuo kysymys sattuu.. en pysty siihen vastaamaan,niin kuin kuvittelen rakastavaisten vastaavan...se ei tule sydämmestä.
Kerronpa hiukan alkuamme ennenkuin alatte moralisoimaan ja ohjeistamaan kaikessa viisaudessanne..te rakastavaiset..
En ollut nuoruudessani naistenmies..liian ujo ja epävarma siihen.En tehnyt aloitteita,en lähestynyt ihailuni kohdetta.
Sitten eräänä päivänä minua lähestyttiin..joka oli ennen kokematonta kohdallani..tuo nainen oli kiinnostunut minusta!!!
Itse vastasin kutsuun sillä kukapa tilanteessani ei niin tekisi olinhan juuri kahdenkympin ylittänyt viriili nuorimies ja nyt mahdollisuus käsissäni.
Aloitimme yhteisen arjen vaikken ollutkaan sokeasti rakastunut,mutta joka avasi meitä enemmän ja silloin taisin kokea elämäni kurjimpia puolia...nuoria kun olimme niin baarit olivat jokaviikoista harrastusta ei siinä mitään,mutta kotona ja kahden ollessamme puolisoni alkoholin käyttö sai hänen persoonansa muuttumaan todella rumaksi.
Nyt huomautan..alkoholi ei ole varsinainen ongelma sillä se on ollut nyt aikuisiällä kohtuukäyttöä eikä sitä nuoruuden painajaista koeta....ehkä joskus.
Miksi en sitten aikoinaan lähtenyt erisuuntaan? hyvä kysymys johon en tiedä vastausta.
Tänään meillä on jälkikasvua ja elämän kliseiset perusasiat kohdallaan,mutta itse en ole päässyt sen Rakkaus ja Rakastaminen sanan ytimeen enkä luule pääseväni tässä suhteessa..jopa pelkään silmieni aukeavan rakastavasti...johtuukohan edm.kokemuksista.
Olenko häntä koskaan rakastanut..ainiin mitä se nyt tarkoittikin?
En koe eloani epämiellyttäväksi suhteessamme,mutta tuo niin raskas sana Rakastaminen tuntuu painolastilta ja vaatimukselta jota ilman ei saisi elää eikä pitäisi voida elää toisen ihmisen kanssa.
En ole halunnut jättää tätä perhettä ja elämääni lähteäkseni etsimään sitä suurta mysteeriä..rakkautta.
Toinen suuri klisee nimeltä Seksi taas alkaa tuntua paremmalta muutamien suhdekoettelemuksiemme jälkeen vaikkakin syntisiä ajatuksia päässä pyörii... ja ei käy kieltäminen keski-iän lähestymisenkään.
Kerroinkin taannoin ystävälleni tavoitteeksi tai oikeastaan haaveeksi rakastuvani ennen eläkepäiviä..pelkäänpä sen tarkoittavan uhrauksia elämässäni joita en nyt haluaisi tehdä...liian raskasta.
On niin helppoa antaa neuvoja kun ei niitä itse tarvitse toteuttaa..kauniita ajatuksia varmaankin kaikilla,mutta pyydän... ns.esikatselkaa mielipiteenne ennen julkaisua..
Asia on minulle raskas.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jo puoliruokaa jos seksi vaimon kanssa sujuu loistavasti.
Tulitikun, mutta rakasTANIMEN on sitä, kun se nuotio palaa.
Toivon sydämestäni että saat kokea sen rakastumisen tunteen ennen eläkepäiviäsi tai oikeastaan koska vain.
Tunteen että on joku joka rakastaa sinua kaikesta sydämestään ja suo sinulle
hukuttavan hellyyden ja läheisyyden tunteen.
Tunteen että olet hänelle kaikki.
Tapahtuipa se sitten missä muodossa vain ja milloin vain. Sinä itse teet sitten parhaaksi katsomasi ratkaisut.
Ansaitset sen onnen.
ei haluaisi meistä kokea sit tunnetta. Kuka ei haluaisi kokea olevansa rakastettu ja rakastava (tämä tosin varmasti toteutuu suhteessasi osittain).
Niin moni on ihan ookoo suhteessa mutta ei koe arkeaan onnelliseksi. Kun asioita pohtii, löytyy ensin se omasta näkökulmasta lähtevä kuvaelma, entäs sen toisen puoliskon näkökulma, pääsetkö sinä sinne ollenkaan?
Pystytkö ajattelemaan toisinpäin, että "olette selvinneet" tuosta ajasta ja nyt kaikki on suhteellisen hyvin vai kadutko tavallaan kaikkea, häpeätkin sitä ehkä, Miksi? Haluaisitko olla toisenlainen mies? Pitäisikö naisesi olla toisenlainen? Oletteko vain muuttuneet?Mikä sinulle on tärkeää, fyysinen vetovoima ja ihastuneisuuden illustraatio, kaikki tunteet sateenkaarenväreissä vai tasainen, turvallinen, ookoo suhde? Miljoona kysymystä, mikä niistä on Sinun?Tsemppiä :)
Niin mitäpä haluaisin sen olevan..
Haluaisin sen olevan mm.sitä mitä ympärilläni näen eli..
Puoliso on onnellinen kun pääsee työpäivän jälkeen kyyhkyläisensä luokse kotiin
- minä en asiaa niin koe.tykkään usein työskennellä ja viettää aikaani yksin.
Puolison soittaessa olet iloinen siitä
- minä en.olen usein vaivautunut koska kotona ehtii asioita puida ja päivän tapahtumista jutella.
Kumppani osoittaa hellyyksiä julkisesti,suukot,käsikädssä jne
-minä en siihen pysty..tuntuu pinnalliselta.
Puhutellaan rakasta nimellä
-minä en...
Miksi en uskalla rakastaa...?
Olemme suhteessamme sillä tasolla että kommunikoimme lähes sanattomasti eli luemme toisia eikä juurikaan tarvitse selitellä mitä toinen tarkoittaa...siihen kuuluu paljon hauskaa ja kivaa yhteistä säveltä.
Ei kaikki näin ankeaa ole miltä kirjoitukseni näyttää...arki ja sen sisältämä perhe-elämä on kunnossa,mutta Rakkaus,Rakastaminen,Rakas ja voi herranjestas ne kaikki sanat ja niiden velvoittamat tai ansaitsemat eleet ja huomiot toista kohtaan..
se kaikkein tärkein puuttuu kokonaan. Viittaan ylempänä olevaan toiseen kommenttiin, hän taisi osua nappiin.
koska vierelläsi ei ole oikea ihminen.
..on julma peli..voisi todeta.
Olen ikäänkuin valinnut väärän reitin..kuten afrikantähdessä...ja elänyt väärällä raiteella vaikkei se siltä aina olekkaan tuntunut.
Juuri edm.kaltaisia vastauksia ja ajatuksia sitä eniten pelkää..tarkoitan että jos eläisin täällä netissä niin enteriä painamalla jätän tämän ja löydän sen oikean.
Tosielämässä kaikki on toisin...elämäntilanteeni ei ole niin huono,että aloittaisin eroprosessin..ei suinkaan.
Olen lisäksi tullut niin skeptiseksi etten usko koskaan löytäväni "sitä oikeaa" kun en usko sellaista olevankaan...haluankokaan lähteä sille raskaalle tielle.
monikos teistä vastaajista elää parisuhteessa vai mistä perustatte kommenttinne?
elän parisuhteessa, pitkässä, yli 30 - vuotta.
Vähän ihmettelen miksi yleensä kirjoitit, kun vertaa aloitustasi ja tätä viimeistä kommenttiasi.
Aloituksessa nimeenomaan halusit löytää vielä oikean rakkauden ja sitten kun
saat vastauksia vedät hiljalleen kaiken takaisin ??
eiköhän täällä jokainen tiedosta ettei enteriä painamalla mitään oikeasti tapahdu.
jos haluaa muutoksia niitä on ite tehtävä.
sulla näyttää olevan sellanen tapa että kaiken mitä sanot edellisessä lauseessa,
kumoat seuraavassa.
asiathan on sitten ihan ok. kun elät hyvässä suhteessa naisen kanssa vaikka
jokin " pikkujuttu " väliltänne puuttuukin.
en myöskään tajua miksi kirjoitit.
sait erittäin hienoja vastauksia mutta kuitenkaan ne ei olleet ollenkaan mieleesi.
Anteeksi pyyntö lienee paikallaan..ilmeisesti keskustelua ei täällä pyritäkkään jalostamaan vaan pitäisi näköjään pyöri saman lauseen ympärillä..
Koitan nyt siirtyä oikeaan elämään..ei tämä netti mua varten taida olla.
Kitoksia ja jatkoja teille.
Ei kaikki aina välttämättä koe rakkautta ja rakastamista niin vahvana tunteena. Kirjoituksestasi sai kuitenkin sellaisen kuvan, että olet ihan tyytyväinen liittoosi.
Mulle noi sun lauseet on kovinkin tuttuja. Minä olen sentään nainen, mutta en pidä sellaisesta "kihnuti kihnuti, hinkuti hinkun"- suhteesta jossa kokoajan ollan tiiviisti yhdessä. Rakastan omaa rauhaa, ja inhoan sitä, jos työpäiväni aikan minua häiritään, jollei ole mitään asiaa. Olen itse miettinyt, että tässäkö tää nyt sitten oli? Mutta kuitenkin olen suhteeseeni pohjimmiltani tyytyväinen, kun eronnutkaan en ole. =) tsempii sulle!!! nauti elämästä ja älä ota paineita muiden mielipiteistä!
ja näin tulit ilmaisseeksi myös sen ettet itsekään oikeasti rakasta miestäsi vai?
Olen surullinen puolestanne -osanottoni!
vetää herneet nenään ei - mukavista vastauksista, ei tosiaan kannata olla täällä.
Ihan yhtä hyvin olisit voinut itse jalostaa keskustelua, et kuitenkaan tehnyt niin.