Paha olo

Hei kuule! Älä arastele mennä lääkäriin ja sinun oikeasti kannattaa mennä, sillä vakavasti masentuneella voi tulla päähän huonoja ideoita. Toisekseen mä olen varma, että sunlainen herkkä ja kiltti mies on tänä päivänä aikamoinen kultakimpale ja haluttua valuuttaa. Ainakin mitä olen seuraillut näitä nykynuoria.. Ykis asia on ainakin tärkeä, älä lähde ryyppyporukoihin tai huumeporukoihin mukaan. Itsearvostus ei kartu noissa seuroissa, jossa apäihteet on viikonloppujen viihde ja humaltuminen tavoite. Enkä tällä tosiaankaan tarkoita, että sun pitäisi istua kotona raamattu kädessä. Mikä vaan on parempaa kuin huono seura.

Mä olen kanssa aina ollut tosi arka ja hiljainen ja edelleenkin änkytän aina välillä, kun huomaan, että tulen väärin ymmärretyksi tai mua arvostellaan. Yleensä se johtuu vaan huonosta itsetunnosta. Kehoittaisin sua etsiytymään seuraan, jossa voit tavata kaltaisiasi fiksuja nuoria naisia. Esim. urheilun tai muiden harrastusten saralla.

Arvosta itseäsi se on kaikkein tärkeintä! :)

Hei! Muista että sinä et ole yksin asiasi kanssa:) Itselläni oli saman tyyppisiä oireita ja on vieläki ajoittain, mutta pahimpina aikoina ne ajat olivatkin sitten pahoja.. minullakaan ei ollut mikään paras mahdollinen lapsuus, siinä sattui ja tapahtui kaiken laista mitä ei olisi saanut. Ne asiat kuitenkin painoin silloin villaisella. Eihän lapsi/nuori voinut yksin sellaisia ymmärtää eikä ollut tuki verkostoa vielä silloin joka olisi auttanut. Muutama vuosi sitten perus koulun jälkeen menin ammattikouluun, sit tuntui että elämä alkoi taas maistua. Tuli tekemistä ja muuta ajateltavaa ja ihania elinikäisiä ystäviä joiden ansioista nyt olen tässä. Amiksessakin sattui ja tapahtui kaikenlaista, jotka sitten nostivat lapsuuden mieleen ja näin ollen liiallisen itse inhon. Kärsin todella pahasta itsekritiikistä. Ja olin jo valmis luovuttamaan, koulun käynti ei maistunut, käytös muuttui, vaan huusin ja räyhäsin kaikille... lopetin syömisen, sillä ajattelin että en ansaitse hyvää oloa, että olen huono ja tarpeeton. Meinasi siinä sitten henkikin lähteä.. ja ystävät siinä asiaan heräsivät, pelästyivät ja suoraan sanoen veivät minut väki pakolla ammattiauttajan luo muutamien sairaala reissujen kanssa. Aluksi tietenkin olin heille äärimmäisen vihainen ja katkera. Nyt kuitenkin kuluneen vuoden aikana on elämä alkanut maistua, ystävieni liike oli siis oikea. käyn edelleen ammattiauttajan luona vakituiseen. Hänestä on tullut osa turva ja tuki verkostoa, hän on ammattilainen, luotettava ja ennen kaikkea rehellinen. Nuo kuuluvat ammattiauttajien ammattiin. Hän on auttanut ymmärtämään lapsuuden käsittelemättömät tapahtumat ja kriisit, auttanut ymmärtämään että se ei ole koskaan oma vika, jos toinen ihminen käyttää tavalla tai toisella hyväksi. Olen siitä äärimmäisen kiitollinen, mutta ennen kaikkea myös ammattikoulussa eliniäksi saamilleni ystävilleni! Ilman heidän väki pakkoaan en olis tässä.

En tunne sinua, enkä tiedä mitä sinulle on käynyt. Mutta sen voin sanoa että älä anna periksi! Ja ammattiauttajan puoleen kannattaa kääntyä. Heidän työ kuvansa vaatii vaiti olo velvollisuutta, joten he eivät kerro toisten asioista muille! Eivätkä ole vaarallisia, kokeile edes. siinä et häviä mitään.

Kirjoituksesi oli todella koskettava. Se meni suoraan sydämeen.

Nyt ravistan kaiken liikutukseni huithelskuttiin, ja sanon vain, että olet yksi monista. Todella monista. Useimmat samassa tilanteessa olevat pääsevät ylös tuosta tuhat kilometriä syvästä kuopasta. Niin pääset sinäkin, kunhan toimit edes ihan pikkuisen ongelmiesi selvittämiseksi.

Ensimmäinen askel on mennä terveyskeskukseen oman lääkärin puheille, ja aloittaa näiden asioiden kertominen. Älä turhaan mieti sitä, miten aloitat, kunhan aloitat asiaa kiertelemättä. Lääkärin ammattitaitoon kuuluu ottaa "puheenjohtajuus" itselleen heti, kun ensimmäiset tiedot psyykkisistä vaikeuksista ovat tulleet esiin. Siitä se lähtee.

Joudut aika pian ottamaan kantaa lääkkeisiin. Tälläkin palstalla meuhkaa joku joukkio lääkkeiden vaarallisuudesta ja lääkinnän periaatteellisesta tuomittavuudesta, mutta älä usko niitä. Ne eivät tiedä, mistä puhuvat. Ja jos kuulet kun lääkeintoilijat puhuvat lääkkeiden siunauksista, älä usko niitä. Ne eivät tiedä mitä puhuvat. Ei ole helppoa, ei.

Minulla on omia kokemuksia psyykenlääkkeistä, ja MINUN kokemukseni lääkkeistä ovat olleet huippuhyviä. Ei ole ollenkaan selvää, että SINUN kohdallasi kävisi samalla tavalla. Olen sitä mieltä, että on aika hölmöä tehdä psyykenlääkkeiden käytöstä periaatekysymystä. Jos vuoden sisään ei löydy hyvää lääkettä, silloin voi jo lopettaa niiden kokeilun ihan käytännön syistä.

Terapioista väitän sellaista, että periaatteessa ne voisivat olla psyykkisten vaikeuksien ykköshoitomuoto. Käytännössä niistä ei tule merkittävää hoitomuotoa mm. sen takia, että terapeutiksi soveltuvia henkilöitä ei edes ole olemassa niin paljon. Eikä tässä olla vielä puhuttu mitään niiden kouluttamisesta terapeuteiksi. Todella hyvään terapiaan pääseminen Suomessa on kyllä verrattavissa Loton päävoittoon. Kohtuullisen terapeuttiseen keskusteluun voi kyllä päästä, ja nämä tilaisuudet kannattaa käyttää hyväksi.

Sepä siitä, ja nyt näpyttelemään terveysaseman ajantilauksen numeroa! Sinun täytyy tehdä se aloite. Muuten saattaa käydä niin, että jossakin vaiheessa muut joutuvat tekemään sen...

Kiva kun ei tarvitse ihan yksin kantaa näitä ajatuksia, lämmittää kivasti mieltä kun huomataan.