Miten voi olla niin hölmö että karkoittaa toisen ihmisen luotaan omalla käytöksellään.
Ja miten juuri sillä hetkellä kun tajuaa menettäneensä toisen tajuaa myös sen miten tärkeän ja ainutlaatuisen ihmisen menetti.
Se iskee mieleen kuin salama.
Prkl.
Ja miten juuri sillä hetkellä kun tajuaa menettäneensä toisen tajuaa myös sen miten tärkeän ja ainutlaatuisen ihmisen menetti.
Se iskee mieleen kuin salama.
Prkl.
Vastaukset 15
Vanhimmat
menneisyys ei jätä mua rauhaan.
http://www.youtube.com/watch?v=FTPWWv_JsjI
kartoita tilanne ja yritä paikata asia,jos se vaan on mahdollista. Aito katumus kyllä herättää vastakaikua,jos se toiseen on tarttuakseen. Pidän peukkuja..
ei virheetöntä ihmistä olekaan. Anteeksipyyntö on varmaan asia jolla kannattaa
jatkaa eteenpäin mutta ei toki anonyyminä kuten tällä palstalla jollakulla näyttää olevan tapana.
Vaan oikeasti oikealta ihmiseltä.
vähän, kannattaa pyytää anteeksi. tietysti riippuu loukkasitko pahasti toisen henkilön tunteita? Sitä me emme voi täällä arvailla mikä sinun käytös oli, voit vain itse tietää onko mitään enään tehtävissä.
Mielestäni ei kannata loputtomiin itseään syyttää. Jokainen tekee virheitä. Voihan se olla, että saat hänet uudestaan kiinnostumaan itsestäni. Varmasti olet oppinut tuossa prosessissa itsestäsi uusia asioita.
Kertoisit mulle suoraan ja rehellisesti mitä olet tehnyt ja miten asiat oikeasti ovat? Toisen elämän tuhoaminen, itsekkäistä syistä on julmaa ja petollista. Oletko mustasukkainen vai miksi haluat tuhota ihmissuhteeni ja maineeni?
Sinulla on vielä kuitenkin mahdollisuus saada luottamukseni, jos nyt oikein henkilökohtaisesti laitat selvityksen minulle sähköpostilla ja kerrot miksi ja mitä olet tehnyt.
Säästäisit minut paljolta vaivalta ja arvostaisin sitä kovin, vaikka tiedän että nololtahan se varmasti tuntuu tunnustaa asia!
Jos haluat minut pitää edes ystävänäsi, niin laita sähköpostilla totuus mulle tulemaan. Osaan kyllä antaa anteeksi, kunhan lopetat heti paikalla minun maineeni pilaamisen täällä foorumilla! Tätä foorumia lukee niin moni tuttuni, että viesteistäsi minut pystyy tunnistamaan.
Minäkin pystyn tunnistamaan sinut ja odotan vain milloin tunnustat minulle kaiken...olen sinulle asiasta vihjannut ja suoraankin sanonut, joten nyt on aika tunnustaa. Kohta se on auttamatta liian myöhäistä ja menetät minut lopullisesti, joten toimi nyt!
En halua tänne vastaukstasi anonyymina vaan sähköpostiosoitteeseeni jonka tiedät.
joku ihan oikeasti tuollaista? Ikävä juttu jos niin on.. Mut voin ainakin omasta puolestani sanoa ettei tuo asia koske minua. Ei kaipaamani mies ole sanonut minulle mitään tuollaista. Enkä tosiaankaan tekisi hänelle mitään sellaista.
täällä tapahtuu sitä mut ihan tuossa mittakaavassa.. Vaikka kaikkihan on mahdollista. Mikä ettei..
asiat pitää selvittää keskenään eikä täällä toista mollaamalla.
Lepo vaan, ei ollut sulle.
sitten oli? kenties mulle? =)
isopyörä heittää tosi pahasti.
miksi reagoin näin. Suljin koneen kun luin tämän viestin ja aloin siivota täydellisen pakkomielteisesti. Ihan äsken vasta tajusin, että reagoin omituisesti ja päätin rauhoittua.
Kas, sullehan kävi sitten ihan juuri samoin kuin mulle kuukausia sitten, olin ihan sata varma, että tuo oli juuri niin henkilökohtainen viesti, kuin olla voi. No, tulin järkiini ja sama hulluus ei ole enää iskenyt. Liikaa kai näitten palstojen lukemista, todellisuus hämärtyy. Onneksi ei ole uusinut.. Koputan puuta.. ;)
ihan deja vu ilmiö, ihan kuin oisin lukenu tän saman teksin täältä aikaisemmin.