Kyllä annetaan tvssä, synnytysvalmennuksessa, kirjoissa ym sellanen kuva synnytyksestä että se on muka hauras ja koskettava kokemus.
Synnytys mielestäni on kamalinta mitä olen kokenut. Siis niin järkyttävää, että vieläkin puistattaa vaikka siitä on jo 1.5vuotta. Ensinnäkin supistukset on kamalia, mutta se kun lapsi tulee sieltä virallisesti ulos nii halleluujaa ku sattuu!!! arghh. en voi kirjoittaa enemää ku menee kylmät väreet! hyi..
tämä oli vain mielipiteeni. ei muuta
Synnytys mielestäni on kamalinta mitä olen kokenut. Siis niin järkyttävää, että vieläkin puistattaa vaikka siitä on jo 1.5vuotta. Ensinnäkin supistukset on kamalia, mutta se kun lapsi tulee sieltä virallisesti ulos nii halleluujaa ku sattuu!!! arghh. en voi kirjoittaa enemää ku menee kylmät väreet! hyi..
tämä oli vain mielipiteeni. ei muuta
Vastaukset 1
Vanhimmat
sehän on jokaisen subjektiivinen kokemus. sulla noin, moni muu osaa ottaa sen erilaisella asenteella vastaan. siis en tarkoita pahalla, vaan sitä että parhaimmillaan synnytys on todella ihana kokemus, mutta pahimmillaan siitä ei jää käteen muutakuin karsea muisto sietämättömistä kivuista. ollaan niin erilaisia. sen kuitenkin sanon, että jos kivulle antaa vallan, pelkää sitä, eikä anna oman kroppansa ottaa vastaan sitä, niin silloin synnytys on aivan varmasti yhtä h**vettiä. jos taas asennoituu kipuunKIN niin, että antaa sen tulla, luottaa kehoonsa ja siihen, että naisen kroppa selviää siitä, niin silloin se on helpommin hallinnassa ja muistoissa suuremmaksi tekijäksi nouseekin hetki, kun vauva nostetaan rinnalle, se MIELETÖN helpotuksen tunne ja se kun tietää, että sillä hetkellä muuttuu äidiksi (jos ensisynnytys). ja muutenkin, onhan se jotenkin niin upeaa...! niin SUURI rakkauden tunne ja rakastuminen, kun näkee sen nyyttinsä, millainen hän on. kun on tuntenut hänet vain sisällään, ja sitten "tapaa" hänet ensi kerran.. :)