Varmaan kukaan muu ei osaa ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on kärsinyt tästä vaivasta...
Minusta piti aina tulla sairaanhoitaja/ensihoitaja. Mutta muutama vuosi sitten lukiossa alkoi tämä punastelu. En tarkoita, että vain posket punehtuisivat vähän, vaan koko naama loistaa syvän punaisena. Arkielämässä ei enää oikeastaan häiritse, olen oppinut olemaan välittämättä, ja niin se on melkein loppunut. Mutta jos tapahtuu mitään yhtään yllättävämpää, tai joku hyvännäköinen neitonen antaa edes hymyn, helahdan välittömästi.
Olen muuten perus-sosiaalinen ihminen.
En ole saanut haettua, lähinnä tämän äärimmäisen kiusallisen vaivan takia. Mutta kun mikään muu ala ei ole koskaan oikeastaan kiinnostanut, yritetty on. Mitä tehdä?
Minusta piti aina tulla sairaanhoitaja/ensihoitaja. Mutta muutama vuosi sitten lukiossa alkoi tämä punastelu. En tarkoita, että vain posket punehtuisivat vähän, vaan koko naama loistaa syvän punaisena. Arkielämässä ei enää oikeastaan häiritse, olen oppinut olemaan välittämättä, ja niin se on melkein loppunut. Mutta jos tapahtuu mitään yhtään yllättävämpää, tai joku hyvännäköinen neitonen antaa edes hymyn, helahdan välittömästi.
Olen muuten perus-sosiaalinen ihminen.
En ole saanut haettua, lähinnä tämän äärimmäisen kiusallisen vaivan takia. Mutta kun mikään muu ala ei ole koskaan oikeastaan kiinnostanut, yritetty on. Mitä tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Herkkiä ihmisiä alalla juuri kaivataan. Kunhan et ujostele tutkimustilanteessa etkä koe kiusausta flirttailla...
"Kunhan et ujostele tutkimustilanteessa"
Luultavasti alkuperäisen viestin kirjoittaja pelkää nimenomaan tätä...
Jännittää tuleva ammatti.