Menestystarinoita

Minut on annettu adoptoitavaksi ihan vastasyntyneenä vuonna 1970. Täytyy sanoa, että olen elänyt tähän asti aivan onnellista elämää, eikä minulla ole mitään traumoja adoptioon liittyen. Olenpa jopa useaan kertaan ajatellut, että olen ollut onnekas, kun pääsin perheeseen jossa minusta pidettiin huolta ja rakastettiin.

sikuriina70 kirjoitti:

Minut on annettu adoptoitavaksi ihan vastasyntyneenä vuonna 1970. Täytyy sanoa, että olen elänyt tähän asti aivan onnellista elämää, eikä minulla ole mitään traumoja adoptioon liittyen. Olenpa jopa useaan kertaan ajatellut, että olen ollut onnekas, kun pääsin perheeseen jossa minusta pidettiin huolta ja rakastettiin.

Lue lisää

Mulla ihan sama juttu, annettu kotimaiseen adoptioon v. -70 suoraan vastasyntyneenä. Siinä tulikin iso mutka vastaan, kun adovanhemmat eikä suku kertoneet mulle mitään koko asiasta, ennen kuin sitten kuulin asiasta täysin sivullisen juoruämmän suusta vähän alle parikymppisenä. Siihen hajosi minun maailma ja minäkuva.

Sen jälkeen enpä ole juurikaan ihmisiin luottanut. Masennusta, itsetuhoisuutta, vuosien psykoterapiaa ja katkeruutta siitä, että minua huijattiin siitä olennaisimmasta asiasta; siitä, kuka minä olen.

Toivottavasti kenellekään ei käy samoin kuin minulle.

sikuriina70 kirjoitti:

Minut on annettu adoptoitavaksi ihan vastasyntyneenä vuonna 1970. Täytyy sanoa, että olen elänyt tähän asti aivan onnellista elämää, eikä minulla ole mitään traumoja adoptioon liittyen. Olenpa jopa useaan kertaan ajatellut, että olen ollut onnekas, kun pääsin perheeseen jossa minusta pidettiin huolta ja rakastettiin.

Lue lisää

Oletko tavannut biovanhempiasi? Minkälaisia tunteita herätti sinussa?

Minut on adoptoitu Suomessa muutaman kk-ikäisenä, en tiedä tarkkaa päivää. Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut, siis kyllä kai asiantuntijat, lääkärit olisivat jossain vaihessa huomanneet, jos jokin olisi mennyt pieleen.

Koulumenestys hyvä, tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen, mutta olen luonteeltani arka ja ujo.
Kyllä minulle varhainen hylkääminen on jättänyt jotain traumoja siinä mielessä että pelkään aina etten kelpaa, mielistelen ihmisiä. En kiinny ihmisiin. Sopeudun työelämässä muutoksiin taas toisaalta hyvin.

Bioäitini oli teini-ikäinen (alaikäinen) ja antoi minut adoptoitavaksi.

Kärsivällisyyttä adoptio vaatii. Lue alan kirjallisuutta. Älä säikähdä jos lapsi ei heti kiinny vanhempiinsa. Aiempi hylkäyskokemus voi viiväsyttää sitä.

Ja sitten on tuo ympäristön suhtautuminen. Toivottavasti asut isossa kaupungissa niin saat olla rauhassa.

Minun adoptiovanhempani olivat ns. kunnon ihmisiä ja pitivät minusta huolta.

Lapsettomuus on ikävä asia ja valitettavan usein adoptiolapsi ei korvaa kuitenkaan omaa biologista lasta.

Yksi adoptiolapsi. kirjoitti:

Minut on adoptoitu Suomessa muutaman kk-ikäisenä, en tiedä tarkkaa päivää. Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut, siis kyllä kai asiantuntijat, lääkärit olisivat jossain vaihessa huomanneet, jos jokin olisi mennyt pieleen.

Koulumenestys hyvä, tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen, mutta olen luonteeltani arka ja ujo.
Kyllä minulle varhainen hylkääminen on jättänyt jotain traumoja siinä mielessä että pelkään aina etten kelpaa, mielistelen ihmisiä. En kiinny ihmisiin. Sopeudun työelämässä muutoksiin taas toisaalta hyvin.

Bioäitini oli teini-ikäinen (alaikäinen) ja antoi minut adoptoitavaksi.

Kärsivällisyyttä adoptio vaatii. Lue alan kirjallisuutta. Älä säikähdä jos lapsi ei heti kiinny vanhempiinsa. Aiempi hylkäyskokemus voi viiväsyttää sitä.

Ja sitten on tuo ympäristön suhtautuminen. Toivottavasti asut isossa kaupungissa niin saat olla rauhassa.

Minun adoptiovanhempani olivat ns. kunnon ihmisiä ja pitivät minusta huolta.

Lapsettomuus on ikävä asia ja valitettavan usein adoptiolapsi ei korvaa kuitenkaan omaa biologista lasta.

Lue lisää

Oletko nainen 20-32 v. ja haluat kertoa kokemuksistasi Cosmopolitan-lehden haastattelussa. Ota yhteyttä sähköpostitse [email protected]

Näitä paskanjauhamistarinoita nyt riittää. Jos pentu on adoptoitu niin tarviiko sille kertoo että muut kuin luokkakaverit että onks sun biofaijas tuhkamulkku kun sulla ei oo oikeita vanhempii

Sami 9 kirjoitti:

Näitä paskanjauhamistarinoita nyt riittää. Jos pentu on adoptoitu niin tarviiko sille kertoo että muut kuin luokkakaverit että onks sun biofaijas tuhkamulkku kun sulla ei oo oikeita vanhempii

Lue lisää

Tai tarvitseeko hänen kuulla kun häntä haukutaan kaikkien kuullen äpäräksi

..vaihtoehto.

ettei adoptioita ja traumaattisia hylkäämiskokemuksia tulisi on abortti parempi vaihto-ehto.

olisiko sinun kohdallasi biöäitisi tehnyt viisaammin valitessaan abortin adoption sijasta??

milloin adoptoidut ylipäänsä osoittavat minkäänlaista kunnioitusta siitä että ovat saaneet lahjaksi elämän, lahjoista suurimman.

jopa elinsiirrosta uuden elämän saaneet ovat kiitollisia luovuttajilleen, milloin asenne adoptiolapsilla muuttuu??? kysyn vaan????

yks kysyjä kirjoitti:

..vaihtoehto.

ettei adoptioita ja traumaattisia hylkäämiskokemuksia tulisi on abortti parempi vaihto-ehto.

olisiko sinun kohdallasi biöäitisi tehnyt viisaammin valitessaan abortin adoption sijasta??

milloin adoptoidut ylipäänsä osoittavat minkäänlaista kunnioitusta siitä että ovat saaneet lahjaksi elämän, lahjoista suurimman.

jopa elinsiirrosta uuden elämän saaneet ovat kiitollisia luovuttajilleen, milloin asenne adoptiolapsilla muuttuu??? kysyn vaan????

Lue lisää

Pitäisikö sun mennä osoittamaan sitä kiitollisuuttasi oman elämäsi antajalle.

Kyllä adoptiokin on aina kriisi lapselle ja trauma aikuiselle sen lisäksi, että ero biologisesta äidistä on aina vauvalle/lapselle kriisi ja trauma. Myös positiivinen stressi on stressiä.

Olennaista on se, mikä tilanne on nyt ja tulevaisuudessa. Siihen voi vaikuttaa. Mustaa ei voi muuttaa valkoiseksi eikä valkoista mustaksi, mutta omaan elämään voi vaikuttaa.

OnnakonnA kirjoitti:

Kyllä adoptiokin on aina kriisi lapselle ja trauma aikuiselle sen lisäksi, että ero biologisesta äidistä on aina vauvalle/lapselle kriisi ja trauma. Myös positiivinen stressi on stressiä.

Olennaista on se, mikä tilanne on nyt ja tulevaisuudessa. Siihen voi vaikuttaa. Mustaa ei voi muuttaa valkoiseksi eikä valkoista mustaksi, mutta omaan elämään voi vaikuttaa.

Lue lisää

Voi toki vaikuttaa omaan elämään, siinä olen samaa mieltä. Pitää vaan ymmärtää mistä se paha olo johtuu ja yrittää hyväksyä se osana elämää. Varhainen hylkäyskokemus on on vauvalle vakava asia ja sen vaikuttaa kyllä tulevaisuuden ihmissuhteisiin. Itse en kovin helposti luota enkä kiinny ihmisiin.
Varovainen olen.

Aikuinen adoptiolaps kirjoitti:

Voi toki vaikuttaa omaan elämään, siinä olen samaa mieltä. Pitää vaan ymmärtää mistä se paha olo johtuu ja yrittää hyväksyä se osana elämää. Varhainen hylkäyskokemus on on vauvalle vakava asia ja sen vaikuttaa kyllä tulevaisuuden ihmissuhteisiin. Itse en kovin helposti luota enkä kiinny ihmisiin.
Varovainen olen.

Lue lisää

En voi olla ajattelematta että syynä olisi jokin muu kuin vastasyntyneenä tapahtunut adoptio.
Tarinasi kuullostaa kovin harvinaiselta. Ne adoptio lapset jotka tunnen kiintyvät ihmisiin aivan niinkuin samalla tavalla kuin muut.

Paha olosi on varmaan aivan jostain muusta.

Vastasyntynyt on niin kovin pieni ja siinä iässä kaikki vaistot ovat hengissäpysymisen edellä.
Se kun saa hyvän hoidon ja paljon rakkautta, niin aivan yhtä hyvin pärjää kuin kaikki muutkin lapset.
Ja kun koti on todella hyvä, niin ei ole mitään hädän aihetta.

jklkjkl kirjoitti:

En voi olla ajattelematta että syynä olisi jokin muu kuin vastasyntyneenä tapahtunut adoptio.
Tarinasi kuullostaa kovin harvinaiselta. Ne adoptio lapset jotka tunnen kiintyvät ihmisiin aivan niinkuin samalla tavalla kuin muut.

Paha olosi on varmaan aivan jostain muusta.

Vastasyntynyt on niin kovin pieni ja siinä iässä kaikki vaistot ovat hengissäpysymisen edellä.
Se kun saa hyvän hoidon ja paljon rakkautta, niin aivan yhtä hyvin pärjää kuin kaikki muutkin lapset.
Ja kun koti on todella hyvä, niin ei ole mitään hädän aihetta.

Lue lisää

Lue kirja Primal wound niin ymmärrät. Siinä on myös vastasyntynenä adoptoitu henkilö.
Sinä et ilmeisesti tunne kiintymyssuhdeteoriaa ja häiriöitä jos kuvittelet ettei vauva ymmärrä kun äiti lähtee pois.

Toivottavasti et tuolla asenteella adoptoi lasta.

jklkjkl kirjoitti:

En voi olla ajattelematta että syynä olisi jokin muu kuin vastasyntyneenä tapahtunut adoptio.
Tarinasi kuullostaa kovin harvinaiselta. Ne adoptio lapset jotka tunnen kiintyvät ihmisiin aivan niinkuin samalla tavalla kuin muut.

Paha olosi on varmaan aivan jostain muusta.

Vastasyntynyt on niin kovin pieni ja siinä iässä kaikki vaistot ovat hengissäpysymisen edellä.
Se kun saa hyvän hoidon ja paljon rakkautta, niin aivan yhtä hyvin pärjää kuin kaikki muutkin lapset.
Ja kun koti on todella hyvä, niin ei ole mitään hädän aihetta.

Lue lisää

Ei Suomessa voi vastasyntynyttä adoptoida. Lapsi sijoitetaan lastenkotiin odottaaman sopivia vanhempia. Bioäiti saa allekirjoitta luovutuspaperit vasta kun synnytyksestä on kulunut 8 viikkoa, eli kyllä siinä ajassa jo ehtii tulemaan trauma hylkäämisestä ja sitten sijoitus lastenkotiin yms.

Yleensä vauvat odottavat muutaman kuukauden ennen kuin pääsevät adoptiovanhempien hoidettavaksi.

Selvennys. kirjoitti:

Ei Suomessa voi vastasyntynyttä adoptoida. Lapsi sijoitetaan lastenkotiin odottaaman sopivia vanhempia. Bioäiti saa allekirjoitta luovutuspaperit vasta kun synnytyksestä on kulunut 8 viikkoa, eli kyllä siinä ajassa jo ehtii tulemaan trauma hylkäämisestä ja sitten sijoitus lastenkotiin yms.

Yleensä vauvat odottavat muutaman kuukauden ennen kuin pääsevät adoptiovanhempien hoidettavaksi.

Lue lisää

Kyllähän ero biologisesta äidistä on lapselle ero, vaikka hän siirtyisi suoraan jonkun toisen hoteisiin, saati että on laitosmaisessa hoidossa viikko tolkulla. Lapsi tottuu jo kohdussa viimeisellä raskauskolmanneksella äitinsä kehoon: äidin ääneen, liikkeisiin, tuoksuun jne. Vastasyntynyt pystyy erottamaan äitinsä muista ihmisistä.

Ero ja siihen liittyvät tunteet yleensä aktivoituvat lapsen tietyissä kehitysvaiheissa, kuten murrosiässä, jolloin oma identiteettityö on aktiivisimmillaan. Kun lähipiirissä ei ole biovanhempia, jotka toimivat "peiliä" omille biologisille muutoksille, identiteetin rakentaminen on adoptiolapsilla yleensä haastavampaa kuin lapsilla, joilla on yhteys biologisiin lähisukulaisiin.

Kyllä adoptiolapset yleensä menestyvät elämässä siinä missä muutkin, eikä psyykkistä oireilua ole tutkimusten mukaan paljoakaan enempää. Mutta kyllähän se niin on, että adoptiolla on aina vaikutuksensa, kenelle suurempi, kenelle pienempi. Se on asia, joka aivan varmasti vaikuttaa jollain tasolla jokaisen adoptoidun elämään. Mutta niinhän se kaikilla ihmisillä on - elämässä kohtaa yleensä monia vaikuttavia asioita, jotka jättävät jälkensä, adoptio on vain yksi tällainen asia.

Adoptiolasta pidetään aina erityistarpeisena lapsena, joten eiköhän se kerro jo siitä, että adoptiolla on merkitystä ja vaikutusta ihmisen elämään.

millamatleena kirjoitti:

Kyllähän ero biologisesta äidistä on lapselle ero, vaikka hän siirtyisi suoraan jonkun toisen hoteisiin, saati että on laitosmaisessa hoidossa viikko tolkulla. Lapsi tottuu jo kohdussa viimeisellä raskauskolmanneksella äitinsä kehoon: äidin ääneen, liikkeisiin, tuoksuun jne. Vastasyntynyt pystyy erottamaan äitinsä muista ihmisistä.

Ero ja siihen liittyvät tunteet yleensä aktivoituvat lapsen tietyissä kehitysvaiheissa, kuten murrosiässä, jolloin oma identiteettityö on aktiivisimmillaan. Kun lähipiirissä ei ole biovanhempia, jotka toimivat "peiliä" omille biologisille muutoksille, identiteetin rakentaminen on adoptiolapsilla yleensä haastavampaa kuin lapsilla, joilla on yhteys biologisiin lähisukulaisiin.

Kyllä adoptiolapset yleensä menestyvät elämässä siinä missä muutkin, eikä psyykkistä oireilua ole tutkimusten mukaan paljoakaan enempää. Mutta kyllähän se niin on, että adoptiolla on aina vaikutuksensa, kenelle suurempi, kenelle pienempi. Se on asia, joka aivan varmasti vaikuttaa jollain tasolla jokaisen adoptoidun elämään. Mutta niinhän se kaikilla ihmisillä on - elämässä kohtaa yleensä monia vaikuttavia asioita, jotka jättävät jälkensä, adoptio on vain yksi tällainen asia.

Adoptiolasta pidetään aina erityistarpeisena lapsena, joten eiköhän se kerro jo siitä, että adoptiolla on merkitystä ja vaikutusta ihmisen elämään.

Lue lisää

Miksi adoptio lasta pidetään erityistarpeisena?
Hänellähän on se upea koti joka kaikkien mittapuiden mukaan on ihanteellinen
Kaikki lapset eivät ole niin onnekkaita

jkjl kirjoitti:

Miksi adoptio lasta pidetään erityistarpeisena?
Hänellähän on se upea koti joka kaikkien mittapuiden mukaan on ihanteellinen
Kaikki lapset eivät ole niin onnekkaita

Lue lisää

Lapsen erityisyys ei johdu kodista tai ehkä todella huono koti voi aiheuttaa erityistarpeita kun esim lapsen kehtisy viivästyy virikkeettömässä ja rakkaudettomassa kodissa.

Mutta adoptiolapsi on erityinen koska se on menettänyt jo yhdet vanhemmat.
Siksi lapselle halutaan taata mahdollisimman hyvä ja vakaa olo uudessa perheessä, adoptioperheessä.
Sen takia adoptioperhe valmennetaan, lapselel etsitään sopivin koti tarjolla olevista kodeista, adoptioperheet motiivit, taloudellinen asema ja terveys tutkitaan. Kukaan ei halua tuottaa uutta pettymystä ja menetystä sellaiselle pienelle lapselle joka on sen joutunut kokemaan jo ihan vauvana.

Adoptiolla yritetään parantaa lapset elämää ja tehdä vähän onnekkaampi kuin mitä se olisi jos lapsi joutuisi lastenkotiin / sijaiskotiin / perheeseen jossa hän ei ole toivottu.

..lapsi kirjoitti:

Lapsen erityisyys ei johdu kodista tai ehkä todella huono koti voi aiheuttaa erityistarpeita kun esim lapsen kehtisy viivästyy virikkeettömässä ja rakkaudettomassa kodissa.

Mutta adoptiolapsi on erityinen koska se on menettänyt jo yhdet vanhemmat.
Siksi lapselle halutaan taata mahdollisimman hyvä ja vakaa olo uudessa perheessä, adoptioperheessä.
Sen takia adoptioperhe valmennetaan, lapselel etsitään sopivin koti tarjolla olevista kodeista, adoptioperheet motiivit, taloudellinen asema ja terveys tutkitaan. Kukaan ei halua tuottaa uutta pettymystä ja menetystä sellaiselle pienelle lapselle joka on sen joutunut kokemaan jo ihan vauvana.

Adoptiolla yritetään parantaa lapset elämää ja tehdä vähän onnekkaampi kuin mitä se olisi jos lapsi joutuisi lastenkotiin / sijaiskotiin / perheeseen jossa hän ei ole toivottu.

Lue lisää

Adoptiolapsi on erityislapsi, koska hänellä kiintymyssuhde on katkennut kesken tärkeän kehitysvaiheen. Vauvahan alkaa jo kohdussa muodostaa suhdetta äitiinsä, kokee äidin yksilölliset kehon toiminnot (tuoksu, puhe, tapa liikkua, ruumiin muut toiminnot kuten hengitysrytmi jne) rauhoittavina ja turvallisina. Kun lapsi syntyy ja joutuu erilleen äidistä, tämä kiintymyssuhde katkeaa ja tuottaa turvattomuutta.

Laitosmaisessa olosuhteissa lapsella on useita hoitajia. Nykyisen tietämyksen mukaan lapsi voi kiintyä vain yhteen hoitajaan (yleensä biologinen äiti) varhaiselinkuukausiensa aikana, johon hän muodostaa symbioottisen suhteen. Lapsen koko ensimmäisen elinvuoden tärkein kehityshaaste on muodostaa turvallinen kiintymyssuhde ensisijaiseen hoitajaansa, ilman sitä lapsen kehitys ei "etene" normaalilla tavalla. Ensimmäisen elinvuoden aikana lapsi muodostaa kiintymyssuhteen myös perheen muihin tärkeisiin jäseniin, mutta ennen 1. ikävuotta lapsella on kyky vain noin 2-3 kiintymyssuhteen muodostamiseen, ei enempään. Ensimmäinen ikävuosi on hyvin tärkeä lapsen kehitykselle ja on tärkeää, että lapsella on tällöin mahdollisuus muodostaa tällainen symbioottinen suhde hoitajaansa. Jos lapsella ei ole ketään ensisijaista hoitajaa, tällaista suhdetta ei muodostu. Tai jos hoitosuhde katkeaa kesken kaiken, on sekin traumaattista. Käsitys symbioottisesta suhteesta on näkemys, joka on yleisesti vallalla suomalaisessa terveydenhuollossa ja johon mm. neuvolatoiminta tukeutuu, ei siis mitään huuhaata.

Noin 60% suomalaisista lapsista kiintymyssuhde on turvallinen - suurella osalla se on siis turvaton. Turvaton kiintyssuhde ei välttämättä aiheuta ihmiselle mitään suurempia ongelmia, mutta sillä on havaittu olevan kuitenkin selkeä korrelaatio mm., ahdistuneisuushäiriöiden, masennuksen, uupumuksen yms. neuroositasoisten mielenterveyshäiriöiden kanssa. Mutta välttämättä mitään tällaista se ei kuitenkaan aiheuta, vaikka lisääkin riskiä.

Kiintymyssuhdentyylin muotoutumiselle nimenomaan ensimmäinen elinvuosi ja sen ihmissuhteet ovat keskeiset, vaikkakin kolme ensimmäistä elinvuotta kokonaisuudessaan ovat sen tärkeintä rakennusaikaa. Senkin jälkeiset tapahtumat vaikuttavat siihen, mutta yleensä näillä tapahtumilla on siihen negatiivinen vaikutus.

Kiintymyssuhdetyylillä on siten suurtakin merkitystä ihmisen hyvinvoinnille koko hänen eliniän ajan. adoptiossa uhkana on, että kiintymyssuhde ei muodostu turvalliseksi tai kiintymyssuhdetta ei muodostu lainkaan, mikä voi olla jo patologista. Suomen vankiloissa istuvilla vangeilla muuten pääsääntöisesti (arvioiden mukaan taisi olla noin 90%) on joko turvaton ( tai organisoitumaton) kiintymyssuhdetyyli.

Kiintymyssuhdehäriöriskin vuoksi adoptiolapsi on aina erityislapsi, joka tarvitsee ymmärrystä ja tukea kasvulleen. Yleensä kaikki kuitenkin sujuu hyvin, riittää, kun lapsen tarpeet on huomioitu - lapsi tarvitsee vastavuoroisuutta ja läheisyyttä sekä turvallisuutta - useimmille vanhemmille se on ihan luontaista eikä vaadi mitään erityistaitoja. Adoptioneuvonnassa yritätään löytää sellaiset perheet adoptiolapsille, joilla olisi kyky luoda lapseen turvallinen kiintymyssuhde, sillä jokaisella aikuisella ei tätä kykyä ole. Muutenkin vakaus mm. taloudessa ja terveydessä lisää turvallisen kiintymyssuhdetyylin mahdollisuutta.

Adoptiolapsien psyykkinen hyvinvointi on lähes samalla tasolla kuin muun väestön. Tukitoimia on kuitenkin voinut olla enemmän käytössä.

Millamatleena kirjoitti:

Adoptiolapsi on erityislapsi, koska hänellä kiintymyssuhde on katkennut kesken tärkeän kehitysvaiheen. Vauvahan alkaa jo kohdussa muodostaa suhdetta äitiinsä, kokee äidin yksilölliset kehon toiminnot (tuoksu, puhe, tapa liikkua, ruumiin muut toiminnot kuten hengitysrytmi jne) rauhoittavina ja turvallisina. Kun lapsi syntyy ja joutuu erilleen äidistä, tämä kiintymyssuhde katkeaa ja tuottaa turvattomuutta.

Laitosmaisessa olosuhteissa lapsella on useita hoitajia. Nykyisen tietämyksen mukaan lapsi voi kiintyä vain yhteen hoitajaan (yleensä biologinen äiti) varhaiselinkuukausiensa aikana, johon hän muodostaa symbioottisen suhteen. Lapsen koko ensimmäisen elinvuoden tärkein kehityshaaste on muodostaa turvallinen kiintymyssuhde ensisijaiseen hoitajaansa, ilman sitä lapsen kehitys ei "etene" normaalilla tavalla. Ensimmäisen elinvuoden aikana lapsi muodostaa kiintymyssuhteen myös perheen muihin tärkeisiin jäseniin, mutta ennen 1. ikävuotta lapsella on kyky vain noin 2-3 kiintymyssuhteen muodostamiseen, ei enempään. Ensimmäinen ikävuosi on hyvin tärkeä lapsen kehitykselle ja on tärkeää, että lapsella on tällöin mahdollisuus muodostaa tällainen symbioottinen suhde hoitajaansa. Jos lapsella ei ole ketään ensisijaista hoitajaa, tällaista suhdetta ei muodostu. Tai jos hoitosuhde katkeaa kesken kaiken, on sekin traumaattista. Käsitys symbioottisesta suhteesta on näkemys, joka on yleisesti vallalla suomalaisessa terveydenhuollossa ja johon mm. neuvolatoiminta tukeutuu, ei siis mitään huuhaata.

Noin 60% suomalaisista lapsista kiintymyssuhde on turvallinen - suurella osalla se on siis turvaton. Turvaton kiintyssuhde ei välttämättä aiheuta ihmiselle mitään suurempia ongelmia, mutta sillä on havaittu olevan kuitenkin selkeä korrelaatio mm., ahdistuneisuushäiriöiden, masennuksen, uupumuksen yms. neuroositasoisten mielenterveyshäiriöiden kanssa. Mutta välttämättä mitään tällaista se ei kuitenkaan aiheuta, vaikka lisääkin riskiä.

Kiintymyssuhdentyylin muotoutumiselle nimenomaan ensimmäinen elinvuosi ja sen ihmissuhteet ovat keskeiset, vaikkakin kolme ensimmäistä elinvuotta kokonaisuudessaan ovat sen tärkeintä rakennusaikaa. Senkin jälkeiset tapahtumat vaikuttavat siihen, mutta yleensä näillä tapahtumilla on siihen negatiivinen vaikutus.

Kiintymyssuhdetyylillä on siten suurtakin merkitystä ihmisen hyvinvoinnille koko hänen eliniän ajan. adoptiossa uhkana on, että kiintymyssuhde ei muodostu turvalliseksi tai kiintymyssuhdetta ei muodostu lainkaan, mikä voi olla jo patologista. Suomen vankiloissa istuvilla vangeilla muuten pääsääntöisesti (arvioiden mukaan taisi olla noin 90%) on joko turvaton ( tai organisoitumaton) kiintymyssuhdetyyli.

Kiintymyssuhdehäriöriskin vuoksi adoptiolapsi on aina erityislapsi, joka tarvitsee ymmärrystä ja tukea kasvulleen. Yleensä kaikki kuitenkin sujuu hyvin, riittää, kun lapsen tarpeet on huomioitu - lapsi tarvitsee vastavuoroisuutta ja läheisyyttä sekä turvallisuutta - useimmille vanhemmille se on ihan luontaista eikä vaadi mitään erityistaitoja. Adoptioneuvonnassa yritätään löytää sellaiset perheet adoptiolapsille, joilla olisi kyky luoda lapseen turvallinen kiintymyssuhde, sillä jokaisella aikuisella ei tätä kykyä ole. Muutenkin vakaus mm. taloudessa ja terveydessä lisää turvallisen kiintymyssuhdetyylin mahdollisuutta.

Adoptiolapsien psyykkinen hyvinvointi on lähes samalla tasolla kuin muun väestön. Tukitoimia on kuitenkin voinut olla enemmän käytössä.

Lue lisää

Miksi ihmeessä nuoria, ilman omaa tukiverkostoa, olevia painostetaan harkitsemaan adoptiota?
Tuohan on ihan kamala asia?
Miten pelan sossu rouvat voivat suurella varmuudella sano että lapsi saa hyvän kodin ja kaikki on hyvin jne jne.
Miksi he eivät sano suoraan että lapsesi on luonut jo sinuun kiintymyssuhteen ja se laitetaan kylmään laitokseen pariksi kuukaudeksi, sitten lopun ikäänsä kärsii menetyksestä?

Tuota en todellakaan ole koskaan kuullut.

Muistan vain omasta kokemuksestani, se naapurin tytär joka tuli 14 vuotiaana raskaaksi. Voi kuinka ne tantat halusivat sen vauvan adoptio kotiin. Sitä he harkitsivat yhtenä vaihtoehtona, ja lopulta peruuttivat sen ja siitä nostettiin meteli koska silloin 15v täyttänyt oli 'itsekäs'.

jkljkl kirjoitti:

Miksi ihmeessä nuoria, ilman omaa tukiverkostoa, olevia painostetaan harkitsemaan adoptiota?
Tuohan on ihan kamala asia?
Miten pelan sossu rouvat voivat suurella varmuudella sano että lapsi saa hyvän kodin ja kaikki on hyvin jne jne.
Miksi he eivät sano suoraan että lapsesi on luonut jo sinuun kiintymyssuhteen ja se laitetaan kylmään laitokseen pariksi kuukaudeksi, sitten lopun ikäänsä kärsii menetyksestä?

Tuota en todellakaan ole koskaan kuullut.

Muistan vain omasta kokemuksestani, se naapurin tytär joka tuli 14 vuotiaana raskaaksi. Voi kuinka ne tantat halusivat sen vauvan adoptio kotiin. Sitä he harkitsivat yhtenä vaihtoehtona, ja lopulta peruuttivat sen ja siitä nostettiin meteli koska silloin 15v täyttänyt oli 'itsekäs'.

Lue lisää

En tiedä kyllä sosiaalitoimen käytänteistä.

Mutta ei bioäidit aina ole itse kykeneviä hoitamaan lastaan, tai edes halukkaita siihen. Eikä kyse ole siis rahasta, asunnosta tai muuten ulkoisesta elämän vakaudesta vaan ihan äidin omista henkisesta tasapainosta vaikka (silloin kun kyse on nimanomaan kyvystä, ei halusta).

jkljkl kirjoitti:

Miksi ihmeessä nuoria, ilman omaa tukiverkostoa, olevia painostetaan harkitsemaan adoptiota?
Tuohan on ihan kamala asia?
Miten pelan sossu rouvat voivat suurella varmuudella sano että lapsi saa hyvän kodin ja kaikki on hyvin jne jne.
Miksi he eivät sano suoraan että lapsesi on luonut jo sinuun kiintymyssuhteen ja se laitetaan kylmään laitokseen pariksi kuukaudeksi, sitten lopun ikäänsä kärsii menetyksestä?

Tuota en todellakaan ole koskaan kuullut.

Muistan vain omasta kokemuksestani, se naapurin tytär joka tuli 14 vuotiaana raskaaksi. Voi kuinka ne tantat halusivat sen vauvan adoptio kotiin. Sitä he harkitsivat yhtenä vaihtoehtona, ja lopulta peruuttivat sen ja siitä nostettiin meteli koska silloin 15v täyttänyt oli 'itsekäs'.

Lue lisää

Ei adoptioon tulevaa lasta laiteta laitokseen pariksi kuukaudeksi, en ainakaan ole kuullut sellaisesta.
Jos lapsen adoptioon antava äiti ei halua antaa lasta heti lapsen synnyttyä adoptioperheeseen niin lapsi menee yleensä sijaiskotiin. Sitä varten on joitakin perheitä jotka pitävät 2 kuukautta huolta vauvasta ennen kuin se siirtyy adoptioperheeseen.

Laitos kuulostaisi liian pahalle vauvalle.

Mutta jos lapsi huostaanotetaan niin silloin lapsi voi joutua olemaan pitemmän aikaa laitoksessa, eri työntekijöiden hoivissa. Silloin lapsen perusturvallisuuden tunne varmasti horjuu...

slfo9sm kirjoitti:

Ei adoptioon tulevaa lasta laiteta laitokseen pariksi kuukaudeksi, en ainakaan ole kuullut sellaisesta.
Jos lapsen adoptioon antava äiti ei halua antaa lasta heti lapsen synnyttyä adoptioperheeseen niin lapsi menee yleensä sijaiskotiin. Sitä varten on joitakin perheitä jotka pitävät 2 kuukautta huolta vauvasta ennen kuin se siirtyy adoptioperheeseen.

Laitos kuulostaisi liian pahalle vauvalle.

Mutta jos lapsi huostaanotetaan niin silloin lapsi voi joutua olemaan pitemmän aikaa laitoksessa, eri työntekijöiden hoivissa. Silloin lapsen perusturvallisuuden tunne varmasti horjuu...

Lue lisää

Nykyään kait vauvat saadaankin paremmin sijaiskoteihin kuin ennen, mutta ei kait nykyäänkään kaikkia vauvoja, ainakaan aina? Nythän kyllä lyhytaikaisia sijoituspaikkoja on haettu monilla paikkakunnilla kampanjoin ja tilanne on helpottunut. En kyllä tunne tätä puolta sen tarkemmin.

Silti näissäkin tapauksissa missä vauva pääsee kodinomaiseen hoivaan on kiintymyssuhteen muotoutumisen kannalta ongelma. Vauva ehtii muodostaa jo kiintymyssuhdetta hoitajaansa ja kun sekin sitten katkeaa adoptiossa, vauvalla on jo takanaan kaksi eroa merkityksellisestä hoitajasta. Ilmeisesti parasta olisi, jos tämä ero tapahtuisi ennenkuin lapsi täyttää 4 kk, sillä jonkun tutkimuksen mukaan 4-8 kk iässä tehty adoptio olisi ollut erityisen hankala lapsen kehitykselle ja turvallisen kiintymyssuhteen rakentumiselle. Kait suurin osa kotimaisista adoptioista saadaankin toimitettua neljän kuukauden sisällä lapsen syntymästä.

millamatleena kirjoitti:

Nykyään kait vauvat saadaankin paremmin sijaiskoteihin kuin ennen, mutta ei kait nykyäänkään kaikkia vauvoja, ainakaan aina? Nythän kyllä lyhytaikaisia sijoituspaikkoja on haettu monilla paikkakunnilla kampanjoin ja tilanne on helpottunut. En kyllä tunne tätä puolta sen tarkemmin.

Silti näissäkin tapauksissa missä vauva pääsee kodinomaiseen hoivaan on kiintymyssuhteen muotoutumisen kannalta ongelma. Vauva ehtii muodostaa jo kiintymyssuhdetta hoitajaansa ja kun sekin sitten katkeaa adoptiossa, vauvalla on jo takanaan kaksi eroa merkityksellisestä hoitajasta. Ilmeisesti parasta olisi, jos tämä ero tapahtuisi ennenkuin lapsi täyttää 4 kk, sillä jonkun tutkimuksen mukaan 4-8 kk iässä tehty adoptio olisi ollut erityisen hankala lapsen kehitykselle ja turvallisen kiintymyssuhteen rakentumiselle. Kait suurin osa kotimaisista adoptioista saadaankin toimitettua neljän kuukauden sisällä lapsen syntymästä.

Lue lisää

Näin minäkin olen asian käsittänyt. Tuossa oli aiemmin hyvä pointti,että aina ei pelkkä halu lapsen kasvattamisessa riitä vaan pitäisi olla myös sitä kykyä siihen. Tämä on oikein hyvä ja asiapitoinen pointti! Kiitos siitä:)

ottolapsi-80 kirjoitti:

Näin minäkin olen asian käsittänyt. Tuossa oli aiemmin hyvä pointti,että aina ei pelkkä halu lapsen kasvattamisessa riitä vaan pitäisi olla myös sitä kykyä siihen. Tämä on oikein hyvä ja asiapitoinen pointti! Kiitos siitä:)

Lue lisää

Vähä vaikuttaa nyt siltä että tälläisellä adoptioaiheella ollaan tekemässä suurta huuhaata ja markkinoita. Eikö se perkele riitä että pentua on rankaistu riittävästi sillä ettei sillä ole oikeita vanhempia. Pitääkö revitellä vielä mässäileviä lehtijuoruja jos joku on niin vajaa että on jääny bioemonsa ja biobörjensä huolenpitoa vaille?