En edes tiedä, miksi kirjoitan tänne, sillä eikö mun pitäis hakea apua tai jotain? Mää en enää vaan kestä, siinä se ongelma. Mulla on kotona skitsofreenikko avokki, jota pitäis jaksaa hoivata. Se on nykyään aivan saamaton. Kodinhoito on mun vastuullani, samoten molempien elättäminen opintojeni ohella. Hulluudessaan se hankkiutui tosi pahoihin velkoihin ja ne kaatuu mun niskaan, koska hän ei pysty itse huolehtimaan järkevästä rahankäytöstä tai ylipäänsä hankkimaan rahaa. Sossun rahat eivät todellakaan riitä niihin velkoihin, joita hällä on. Otin typeryydessäni opintolainaa, kun rahat ei enää riittäny ruokaan. Hänen velkansa ovatkin nykyään minun velkojani. Yritän selvitä koulusta ja töistä, joita voi olla yli 50 tuntia viikossa useilta työnantajilta. Sitten pitäisi leikkiä jotain helvetin onnellista, että en stressaa lisää häntä. Passitin hänet hoitoon aikoinaan, mutta eipä lääkityksistä ole mitään hyötyä, kun hän alkoi ryypätä tänä kesänä niin, että lääkkeet eivät tehoa. Joka kerta lupaa, että juo vain kokista tai vain vähän ja sitten tullaan hoippuen kotiin. Miksi edes katselen tätä paskaa enää? Koska hän romahtaisi ihan täysin jos lähtisin. Liian kiltti ihminen... Miksi en hae apua? Koska en halua olla heikko ihminen. En halua, että minulla todetaan masennusta tai mitään muutakaan. Silti hajoan ja itken peiton alla päivittäin tuskaani.
"Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää ei, sitä ei voi tietää..." Apulanta.
"Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää ei, sitä ei voi tietää..." Apulanta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
päätin kirjoittaa, vaikka en osaakaan suoranaisesti neuvoa, mutta kertomuksesi kosketti. Niin, vaihtoehtoja taitaa olla vain kaksi: lähteä tai jäädä. Molemmista vaihtoehdoista voi löytää positiiviset puolet. Jos esim. päätät lähteä niin voit ajatella arvostavasi siinä mielessä itseäsi, että koet oman elämäsi pelastamisen ja itsestäsi huolehtimisen tärkeäksi ja et voi enää ottaa sen jälkeen vastuuta muusta kuin omasta elämästäsi. Jos puolestaan päätät jäädä vertaistukea voisi hakea esim. Omaiset mielenterveyden tukena -järjestöstä, joka on suunnattu nimenomaan omaisille ja jossa tarinasi kaltaiset jutut ovat enemmän kuin tavallisia ja tuttuja. Ei tosiaan mikään heikkouden merkki avun jaksaminen. Avokkisi tulisi saada parempaan kuntoon ja lopettaa juominen, mutta yhtä tärkeänä sinun tulisi pitää sitä ettet rasita itseäsi yli voimiesi.
Ps. mainitsemasi laulunsanat ovat loistavat ja pyörivät usein itselläkin mielessä, kun on vaikeaa..
Kiitos, kun jaksoit lukea ja vastata. Pelkästään se, että joku tuntematon ihminen luki ja reagoi asiaan, auttoi tiputtamaan osan taakasta pois. Toit realistisuutta asiaan. Asiahan tosiaan on niin, että minulla on vain kaksi vaihtoehtoa. En tiedä vielä kumman valitsen, todennäköisesti en pysty lähtemään. Siinä tapauksessa nuo järjestöt voisivat olla oikea ratkaisu. Mielenterveysongelmissa ei pitäisi olla mitään hävettävää, sairaus siinä missä flunssakin, mutta silti en uskalla puhua kotioloista kenellekään omana itsenäni. Kynnys tuntuu suurelta lähteä ihmisten ilmoille ongelmien kanssa. Ehkä hävettää jotenkin se, että en itse ole saanut pidettyä tilannetta kasassa. Kysehän on vain kahdesta ihmisestä, joista toinen olen minä itse. Pitäisihän sitä pystyä pitämään kahden ihmisen elämän kasassa. Miksi edes annoin tilanteen mennä niin pitkälle? Miksi uskoin valheisiin, enkä luottanut omaan intuitioon, kun jokin tuntui olevan pielessä? Rahaa ja tavaraa vain ilmestyi yhtäkkiä jne. Luulisi, että siinä vaiheessa olisi hälytyskellot soineet vähän lujempaa. Tyhmä ja sokea olen...
Tuntuu siltä, että taakkasi on kohtuuton. Pelkässä opiskelussa on riittävästi haastetta. Ymmärrän, että pitää tehdä töitä, että voi elää, mutta mikä on kohtuullista. Olet juridisesti vastuussa vain omista veloistasi, vaikka kokisit, että olet vastuussa myös kumppanisi veloista. Omassa terapiassani ensimmäisiä asioita oli opetella laittamaan suojaavat rajat itseni ympärille ja pitää niistä kiinni, ei suostua kaikkeen, vaikka muut tahtovat. On vaikeaa luopua vanhoista tavoista ja aiheettomasta syyllisyydestä, jota muut tarjoavat. Jos kumppanisi on alkoholisti, ainoa tapa päästä siitä ongelmasta on tunnustaa se, että on alkoholisti, kyvytön hallitsemaan juomistaan. Ainoa keino tulla toimeen sen kanssa, on ryhtyä raittiiksi alkoholistiksi, kuten esimerkiksi USA:n edellinen presidentti Bush on tehnyt. Kumppanisi on viime kädessä itse vastuussa itsestään ja teoistaan, myös sairautensa hoitamisesta sekä raha-asioistaan, et sinä. Voimia sinulle rajojesi löytämisessä.
Kiitos paljon ohjeista ja kannustuksesta Keijunlilja. Kai sitä on itse niin lähellä tätä kaikkea, että ei osaa katsoa asioita järkevästi. Enhän minä siitä tosiaan kärsi itse mitenkään, jos joku päivä suljen rahahanat. Rikas olisin, jos olisin kaikki palkkani saanut pitää itse. Jos lähden niin tällä menolla saan kyllä muutamassa kuukaudessa tarpeeksi rahaa omaan hyvään kämppään, takuuvuokriin ja elämiseen. Mutta taistelija olen, vielä yritän. Ja ammattiapua on saatava. Yhteyttä velkaneuvojaan ja siinä vaiheessa tosiaan loppuu minun rahallinen avustus. Perheterapiaa tms. Pakko vain hakea apua. Pohjalta ei pääse kuin ylöspäin!! (Nyt on helppo sanoa, mutta mahtaako tilanne olla sama vuoden päästä...)
Ja lapsia tähän perheeseen ei tule tällaisessa elämänvaiheessa. Sitä vastuuta en suostu kantamaan. Eikä vahingoista ole vaaraa, kun seksiäkään ei ole harrastettu puoleen vuoteen...
Mitäs jos tulee vielä lapsia, tosta kamusta ei ole sulle avuksi... päin vastoin.
Montakohan vuotta kestät???
Jospa hän ryhdistyisi kun lähtisit holhoamasta???