itsessänne?
Hankitteko muistia virkistävää lääkitystä, jos sairastutte?
Hankitteko muistia virkistävää lääkitystä, jos sairastutte?
Oletteko huomanneet
muisti häiriöitä
22453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
kuin luoja on säätänyt, en siis hanki muistia virkistävää lääkitystä.
ilmennyt ongelmia, vaikka olen kohta puolessa välissä 70 vuotias. En ole ajatellut keinotekoisesti muistiani ylläpitää.Annan luonnon hoitaa sen asian. Ehkä onhyväkin unohtaa jotkin asiat. Luonto on yleensä viisaampi kuin me ihmiset!
muistiamme yllä tämän fiksun vekottimen myötä.
Ei tulis mieleenikään kertoa,että unohtelen ja mitähän minun pitikään kertoa...
asioita
huolissaan, kauheeta on tulla vanhaksi nyky yhteiskunnassa, jos ei muista omia asioitaan hoitaa, eikä muista apua hakea, kukaan ei tule avuksi, ellei ystävää tai läheistä ole olemassa. Olen joutunut kohtaamaan juuri noin käyneelle, ennen niin pirteä , pitkän yrittäjä elämän eläneen ihmisen. Jos en olis sattunut paikalle, ja hoitanut hänelle apua kuinka olisi käynyt, se on suuri kysymys, meille yksinäisille vanhuksille?
Olen kovastikki huolissaan kun muisti alkaa huonota, se yleensä on väistämätöntä ihmisen vanhetessa.
jonka kanssa sopia puhelinyhteydestä ilalla, että tietäisitte kaiken olevan hyvin.
Kyllä sellaisesta voi sopia keskenään, jos kokee turvattomuutta.
Jotkin tapahtumat muista hyvin selvästi, mutta 'lyhyt' muisti, ettei elä oikein hetkessä; se häikkää jo pahoin.
Kirjoittaja 'vasta' 65v. nyt voi olla hyvinkin hyvässä iskussa myös muistin suhteen. Toista se on meillä 71 ikäisillä.
Eniten huolestuttaa 'askeleen lyhentyminen'. siihen asennoituminen.
kanssa sopii asiasta. Suomessa on paljon yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole ketään joka pitäisi säännöllisesti yhteyttä, kuin nämä selviytyy??
Vanhaksi tultuaan sairas ei osaa hakea apua.
muistiin auttavia lääkkeitä. Saattavat hyvinkin antaa lisäpotkua, tai aivojen synapsien toimintaa lisääviä. Kokeilen varmaan itsekin jos ,itsetai jälkipolvi alkaa naljailemaan minulle:D
en kerro kellekkää, etteivät vaan homaa, heheee, ei kaikkea tarvitse maailmalle toitottaa.
sairastua dementtiaan. Se en hyvin ikävä ja raskas sairaus.
Toivoisin omalla kohdallani mieluummin äkki kuolemaa, kuin hitaan riutumisen jossain laitoksessa.
Sairaus on raskaampi omaisille kuin sairaalle itselleen, sillä sairas ei koe olevansa sairas, vaikka on täysin muitten ihmisten hoidon varassa.
Laitokset on täynnä dementtisiä, ja naisia enemmän kuin miehiä, sillä naiset elää pitempään kuin mehet.
Käyn puolisoani usein katsomassa, käynnit on aina surullisia, kuolema vierailee usein siellä, aina joku on poistunut, ja heti uusi vanhus tulee tilalle.
On hyvä että laitoksia on olemassa, mutta itse tahtoisin kuolla saappaat jalassa, terveenä, senverran raskasta on ollut nähdä ihmisen lopputaival,
niin avuttomia sairaita käsissä pyöriteltäviä ihmisiä, joskus työtä teneet, moni ollut yhteiskunan vaikutusvaltaisia, nyt hitaasti riutuvia avuttomia.
Laitan rukouksen luojalleni omalta kohdaltani: "älä varjele äkki kuolemalta, varjele hitaalta riutuvalta" !
Kohtaaminen
pelottaa
rajalla tuonen portin
nään vain pimeää
rakkaani mennä täytyy
tie päättyy elämän
sanat turhat
suru suuri
tuska riipii rinnassain
nyyhkytän
rukoilen
armahda meitä
Vähäinen muistin huononeminen kuuluu luonnolliseen vanhenemiseen. Ei pidä säikähtää jos ei muista kaupasta ostaa sokeria jota varten sinne lähti.
Muistia voi trimmata monella tavalla, kuka mitäkin keksii. Vanhat valokuvat lapsuus-, ja kouluvuosilta, kavereiden nimien ja tapahtumien muisteleminen ovat hyvää lääkettä samoin tämän compuutterin käyttö, sanapiilot, -ristikot, sudoku, neulominen,kalastus mikä tahansa harrastus.
On tullut esille monen monta kertaa elämänkuvioiden pieneneminen, eletään elämää kumppanin aivojen kautta samoin lasten. Tämä malli on hyvin yleinen.
Ehkä sillä varotaan ottamasta vastuuta omista puheista, siirretään vastuu jollekin muulle. Elämään täytyy sisällyttää muutakin kun joka aamuinen puuronkeitto.
Aktiivisuus ottaa selvää ja tiedostaa ympärillä tapahtuvia asioita, mennä mukaan eri tilaisuuksiin, joissa tapaa muitakin henkilöitä joiden kanssa vaihtaa sana tai kaksi.
Muistia parantavia lääkityksiä on, mutta niitä määrää vain neurologi senjälkeen kun pään magneettikuvaus ja kliininen tutkimus on tehty. Jos askarruttaa mikä on kliininen tutkimus tässä linkki:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kliininen_tutkimus
Porskutellaan eteenpäin jos fyysinen kunto sallii, Tarvan sanoin ylös, ulos ja lenkille pirteen syyssäähän.
Kysymys alkuviestissä oli, hankitteko muistia elvyttävää lääkitystä. Hankin jos neurologi suosittelee tutkimus rumpan jälkeen.
on huomannut, että muisti välillä pätkii. Nimet unohtuu ja joskus on mielessä, että sanonpa tuon jutun väliin, kun toisen juttua kuuntelen. Ja kun oma vuoroni tulee, niin enpä muistakaan, mitä mun piti sanoa. Se suututtaa joskus kovastikin.
Muuten en ole huolissani muistini huononemisesta. Jotenkin vaan ajattelen, että kyllä se muistini "säilyy" mun elinaikani, vaikka työssäni olenkin aikoinaan nähnyt paljon dementiasta kärsiviä ihmisiä.
Dementiakin, jos se ei ole ahdistunutta, on kenties vanhana ihan jos ei hyvä, niin ei pahakaan asia. Sitten ihmisen pitää olla jo tarpeeksi vanha, mutta kukapa sitäkään itse voi säädellä, milloin se dementia iskee. Nillä eväillä on mentävä ja yritettävä pitää huolta kunnostaan.
etten hanki muistia virkistävää lääkitystä, jos ja kun dementtia iskee.
Tahdon omalta kohdaltani mahdollisimman pian päättää elämäni siinä vaiheessa.
Aion olla niin rohkea joskus, että kysyn lääkäriltä ohjeet täältä poistumiseen.
Aikoinaan " profesori Paloheimo" asia ohjelmassa kertoi omakohtaisen näkemyksen asiasta, siinä hän kertoi, että hänellä on jo varattuna lääkitys siihen tarkoitukseen, hänellä oli " melanoma" .
Kunnia hänen muistolleen, hän on poistunut keskuudestamme muutama vuosi sitten.
Samoin ajattelia.
ja toivon että pystyn käyttämään niitä tarpeen tullen. Kyllä pelottaa avuttomaksi jääminen.
Huomenna menen taas sairaalaan katsomaan avutonta joka vain odottaa kuolemaa.
On varmaan kaikkein kauheinta jos aivot toimivat mutta ruumis on kyvytön ja puhe ei toimi eikä kykene selittämään kipujaan ja ajatuksiaan
kuoleman läheisyydestä, tänään puolisoni oli piristynyt, joten minuaki helpotti.
Pois meno on väistämätön, mutta ei tiedä kuinka kauan vielä siihen menee, ----- kyllä pelottaa.
Kuinka ihmiset selviää puolison pitkäaikaisen sairauden aiheuttamasta kuolemasta?
Minulle se on vaikeaa, olen väliin itsekkin kuoleman sairas kauhusta.
Dementtia on hirvittävä sairaus, --- äkkikuolema olis paljon armollisempi kaikille osapuolille, luulenkin että dementtia on omaisille vielä pahempi kuin sairaalle itselleen, koska sairas ei välttämättä ymmärrä sairauden vakavuutta, ainaki meidän tapauksessa.
Itse olen jo omaltakohdalta lääkärille ilmoittanut ettei minua saa elvyttää jos taju menee yllättäin, hän kirjasi sen ylös, ja jos saan dementtia diaknoosin, niin elämääni ei lääkkeillä pidennetä, vaan päinvastoin, mahdollisimman pian saa päättyä.
Mielestäni olen elänyt täyden pitkän elämän, lapset ja lapsenlapset elävät jo omillaan, on minun vuoro poistua "elämän näyttämöltä".
Jos kuitenkin luojamme on antanut minulle vielä elin aikaa, elän sen kiitollisena mahdollisimman täydesti, lapsiani ja lapsenlapsiani tukien.
Jorma Palo tämä lääkäri, joka sairasti melanoomaa useita vuosia ja siihen sitten menehtyi.
pitkäaikaisesta sairastamisesta ja poismenosta.
Tuon kokeneena (mieheni sairasti keuhosyöpää 5 v) joten tuttua on hoitojaksoineen pahoinvointeineen ym. Nyt on niin monta erilaista ihmistyyppiä, kuinka kohtaamme vastoinkäymiset. Mieheni oli älykäs ja realistinen, itsekään en liioin tee suurta numeroa
omista leikkauksistani. Yhdessä kestimme tuon ajan, joskin minun osuuteni oli ylläpitää niin normaalia elämää kuin mahdollista, kutsuineen ja vierailuineen.
Kauhua pitää torjua, sanoinkin miehelleni, kun hän sai minut itkemään monesti, että kuole sitten!, mutta älä siitä koko ajan puhu. Lopettihan tuo sen sitten. Kun pitkäaikais-sairas kuolee, se on helpotus sairaalle itselleen ja sitä myötä myös omaiselle.
Suhtaudu luonnollisella tavalla kuolemaan, aivan kuin pitkän päivätyön jälkeen saada nukkua----ei se ole sen kummempaa. Ei etukäteen kuulu "funtsia tuollaista" suotta kiusaat itseäsi!
Se mikä on tullakseen tulee, ja siihen asti "päivä vain ja hetki kerrallansa"--- parhaansa tehden. Voimia sinulle!
en muistanu nimeä oikein!
silti koskee, --- syvältä ---, -- tekee kipeää --- .
Ei kannata hankkia, luonto tekee tehtävänsä.
koetellaan!!!??? Ärsyttää näääää muutokset, tulee aivan liian tiheään!!?????
Jollaki on todella hauskaa vanhusten kustannuksella.