Jos vain tulisit.
Ojentaisit kätesi
näiden mustien
kaltereiden taakse.
Koskettamaan minua
tässä yksinäisyydessä.
Kuin kuolemaan tuomitun
tyhjässä sellissä,
tilassa, jossa tunteista
tulee kiellettyjä.
Sillä nämä märät,
kylmyyttä hohkaavat seinät
ja tämä loputon hiljaisuus,
ovat täynnä unien
levotonta kuiskintaa, joka
repii minua yhä pienemmäksi.
Tule, odotan.
Ojenna kätesi,
kosketa minuun
rakkautesi lämpö...
Ojentaisit kätesi
näiden mustien
kaltereiden taakse.
Koskettamaan minua
tässä yksinäisyydessä.
Kuin kuolemaan tuomitun
tyhjässä sellissä,
tilassa, jossa tunteista
tulee kiellettyjä.
Sillä nämä märät,
kylmyyttä hohkaavat seinät
ja tämä loputon hiljaisuus,
ovat täynnä unien
levotonta kuiskintaa, joka
repii minua yhä pienemmäksi.
Tule, odotan.
Ojenna kätesi,
kosketa minuun
rakkautesi lämpö...
Vastaukset 6
Vanhimmat
********************
Kahleet talven,kun kevät vei
luonto lauluja soi
nyt sun silmistäs nään,,
nään sydämes,,
Koskaan Rakkaus kuole ei,,
http://www.youtube.com/watch?v=fDpNift-ibs&feature=related
lähteen silmään, et näe pohjalle asti.
Vesi on tummaa, eikä sen syvyyttä voi aavistaa.
Ehkä silti, löydät jonakin päivänä helmen,
jonka lähde kätkee pohjalleen.
Löydät, jos kurkotat oikein syvälle...
Olen kaivannut sinua paljon...
Olen aina ihaillut tapaasi kirjoittaa
puhuttelevia runoja, en pettynyt tälläkään kertaa,
tämä runosi oli todella hyvä!
Vaikka olen ollut viimeaikoina kiireinen kommentaattori
olen silti aina lukenut runosi ja pitänyt niistä!
Nyt minulla muun kirjoittamisen ohessa on enemmän aikaa
myös tulla vierailemaan ja sanasia sanomaan, olkoon sekin
tämän sapattivapaan etuja=))))
Itsekin olen ollut lähes koko kesän täältä poissa.
Mutta tuokoon syksy tullessaan uusia tuulia,
sillä olen juuttunut varjoihin ja synkkyyteen...
en voi muuta, kuin elää rinnallasi
ja melkein tuntea kaipauksesi.
On niin syvällisen pohdiskelevaa, samaan
aikaan niin satuttavaa tekstiä !
Toivottavasti Hän ymmärtää sisäisen äänesi
ja tulee sammuttamaan ikäväsi.
Se, että kuljet vierelläni, riittää.
Olen kiitollinen siitä.