Tämä on lähinnä avautuminen, mutta olkoon.
Minulla ei juuri ole sosiaalista elämää koulun ulkopuolella ja lähinnä vietän vapaa-aikani neljän seinän sisällä. Koulussa minulla toki on joitakin kavereita mutta ulkopuolelle en ole sitä kyennyt viemään. Itseasiassa aika monet kaverisuhteeni ovat aika pinnallisia ja yritän naama irveessä keksiä keskusteltavaa enkä juuri tunne sitä luontevaksi niin kuin pitkään tuntemani kaverini kanssa puhuessa.
Ärsyttää aina kuulla toisten ryyppyreissuista ja kuinka heillä on aina viikonlopuksi suunnitelmia. Mutta taidan ollakin aika tylsä ihminen: kutsuin kyllä vuosia sitten kavereita luokseni, mutta minua ei kutsuttu eli olin ainoa moottoria pyörittävä osa. Lopulta luovutin. Ehkä ongelmani onkin se, että tutustun liian hiljaisiin ihmisiin.
Minulla ei juuri ole sosiaalista elämää koulun ulkopuolella ja lähinnä vietän vapaa-aikani neljän seinän sisällä. Koulussa minulla toki on joitakin kavereita mutta ulkopuolelle en ole sitä kyennyt viemään. Itseasiassa aika monet kaverisuhteeni ovat aika pinnallisia ja yritän naama irveessä keksiä keskusteltavaa enkä juuri tunne sitä luontevaksi niin kuin pitkään tuntemani kaverini kanssa puhuessa.
Ärsyttää aina kuulla toisten ryyppyreissuista ja kuinka heillä on aina viikonlopuksi suunnitelmia. Mutta taidan ollakin aika tylsä ihminen: kutsuin kyllä vuosia sitten kavereita luokseni, mutta minua ei kutsuttu eli olin ainoa moottoria pyörittävä osa. Lopulta luovutin. Ehkä ongelmani onkin se, että tutustun liian hiljaisiin ihmisiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olen melko hiljainen ja ehkä vähän ujokin, mutta se ei ole varmaankaan ongelmani. Minulla on kavereita ja tiedän sen, mutten kertakaikkiaan jaksa olla aina kavereiden kanssa. Minulla on kait jonkinlainen syömishäiriö, koska ajatukseni pyörivät vaan ruoassa ja siinä kuinka lihava olen..(ainakin omastamielestäni) Yritän epätoivoisesti laihduttaa, ja olen niin väsynyt ja surullinen , vaikken sitä näytäkkään.. Se vaikuttaa pahasti kaveri-suhteisiin :(