Mies on sairastanut muutaman vuoden mielenterveydellisiä ongelmia. On varmaan hienot diagnoosit ym mutta minusta tuntuu, että enää oireena on laiskuus. Fyysinen kunto täysin romahtanut: 170 cm, mies, hentorakenteinen, painaa liki 100 kg. Ei jaksa puolta kilometriä kävellä puuskuttamatta, Menee klo 22 nukkumaan. nukkuu puoleen pävään. Sitten voi puuhailla omiaan (vahtaa telkkua, tietsikkaa jne). Ikä 40 v. Tulee mieleen haluanko tuollaista miehen mallia edes näyttää lapsille.
Ja minä käyn töissä, elätän perheen, hoidan lasten harrastukset (joita muuten riiittää) ja kotityöt. Enää en vain jaksa!
Uni jää liian lyhyeen, työantaja vaati täydellistä panostusta, koti pitää putsata, en vain voi jättää vaatteita lojumaan tms, ruoka pitää tehdä - kaikkihan me syödään jotakin. Nytkin uni kutsuu mutta mieli on levoton. Mitä helvettiä tehdään sitten kun ei enää jaksa? Ei mitään? Vai jotakin ? Onko muuta vaihoehtoa kuin avioero? Ei vain jaksa enää. Toinen on varmasti sairas. mutta mikä on hankittua sairautta ja mikä perittyä? Ja mikä haluttua laiskuutta?
Onko toinen laiska vain siksi että niin on helpompaa? Vai ihan tarpeesta. Ei kiinnosta enempää. Minä en enää jaksa
Ja minä käyn töissä, elätän perheen, hoidan lasten harrastukset (joita muuten riiittää) ja kotityöt. Enää en vain jaksa!
Uni jää liian lyhyeen, työantaja vaati täydellistä panostusta, koti pitää putsata, en vain voi jättää vaatteita lojumaan tms, ruoka pitää tehdä - kaikkihan me syödään jotakin. Nytkin uni kutsuu mutta mieli on levoton. Mitä helvettiä tehdään sitten kun ei enää jaksa? Ei mitään? Vai jotakin ? Onko muuta vaihoehtoa kuin avioero? Ei vain jaksa enää. Toinen on varmasti sairas. mutta mikä on hankittua sairautta ja mikä perittyä? Ja mikä haluttua laiskuutta?
Onko toinen laiska vain siksi että niin on helpompaa? Vai ihan tarpeesta. Ei kiinnosta enempää. Minä en enää jaksa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sitten kun ei enää yksin jaksa, niin sitten tunnustetaan oma heikkous ja haetaan apua. Eli "sitten kun ei enää jaksa" ei ole mikään pohjatila.
Kannattaisi keskustella ensin puolison kanssa tilanteesta. Miettiä yhdessä onko esim lääkitystä liikaa? Monet lääkkeet lihottaa, tekee aloitekyvyttömäksi ja niin edelleen. Lääkitystä pitäisi osata ajallaan pienentää ja jos lääkitys tekee apaattiseksi muuttaa koko lääkitys. Kuvauksesi perusteella hoito mitä miehesi on saanut ei selvästikää ole auttanut! Jos hoitoa/lääkitystä on jo annettu pari vuotta sen pitäisi näkyä jo jossain, minulle tuli kirjoituksestasi sellainen tunne että tilanne on vain huonontunut ja silloin hoito/lääkitys on todellakin väärä. Onko mieheltäsi tutkittu fyysinen puoli, esim kilpirauhashormoonin toiminta? Monet fyysiset sairaudet leimataa äkkiseltään psyykkisiksi ja itse sairauden toteaminen ja hoito jää ja oireet vaan pahenee. Ehdottaisin aivan kattavaan lääkärintutkimuksiin ja laboratorio kokeisiin hakeutumista. Monet sanoisivat varmaankin sinulle että hae itsellesi jotakin keskusteluapua, mutta minä en oikeen usko että siitä olisi ihmeemmin apua, asiat korjaantuu vain kun ongelmien syy saadaan selvitettyä ja korjattua. Ainoa mikä tuntuisi mielekkäältä ajatukselta minusta olisi jos hakisit kaupungilta/kunnalta apua kodinhoitoo ja lastenhoitoon, että saisit itsellesi joskus vapaa aikaa. Sosiaalitoimi on se paikka josta tällaista apua voisi kysellä tai mannerheimin lastensuojeluliitto, sieltä saa ainakin jotain lastenhoito apua. Sitten voisit hakea tuettua lomaa perheellesi lomakotiliitosta tai perhelomienliitosta, jos taloudellinen tila on huono sosiaalitoimesta voi saada tukea myös niihin omavastuu osuuksiin jotka eivät ole kylläkään kovin suuria itsekään maksaa. Tuettuja lomia saa juuri tuollaisessa tilanteessa kun perheessä on ongelmia ei tarvitse olla edes huono taloudellinen tilanne. Niitä voi anoa muillekin ajankohdille kuin kesäksi. En osaa muuta neuvoa, mutta sen tiedän että perhe on tärkeä asia ja ennen kuin päätyy eroon kannattaa yrittää näitä muita keinoja ei se yksinhuoltajana eläminen herkkua ole.