Tuossa aiemmin ehdoteltiin, että sanotaan jotain hyvääkin naapureistamme..
Noo.. Aiemmin olisin sanonutkin.
Mikä muuttaa ihmisen yhtäkkiä? Tarkoitan naapuriamme.
Eli, meillä on rivarinaapurina omistusasunnossa eläkeläispariskunta. Mies on vähän omalaatuinen ja vaimo kiva tai ok. Ollaan käyty heillä ja aina juteltu niitä näitä piha-aidan ylitse ja mies on tuonut koirillemme jotain lihoja metsästysreissuiltaan jne.
No kesäkuussa äijä aloitti tappelun yhden kylän asukkaan kanssa; kuulemma heidän ikkunoista katsotaan sisälle. Kirosanat, poliisit ja muut vastaavat kaikuivat pitkin pihoja. Äijä huusi kämpässään sisälläkin vielä monta tuntia (oikeasti: monta tuntia). Kuuluu meille tietty kun naapureita ollaan.
Poliisit ovat vieneet äijän aseet tässä lähiaikana, kun oli uhkaillut jotain kylän asukasta (suullisesti).
Heidän asuntonsa on ollut kauan myynnissä ja (THANK GOD!!!) ovat sen nyt myyneet.
No, tuli äijä tuossa joku päivä tivaamaan minulta, kun olin koiriemme kanssa pihallamme, että "miksemme osta heidän taloaan, miksemme myy omaamme pois ja osta heidän taloaan, pääsisimme helpommalla.."
Katsoin häntä vähän hölmistyneenä ja sitten äijä aloittaa saman uudestaan ja tivaa monta kertaa "eiks kiinnosta vai?".
Ajattelin että hohhoi ja jäin siihen miettimään edelleen vähän ihmettelevänä että mitäs se nytte..
Äijä kurkkii ikkuinoista (meillä on sellaset limittäin rakennetut puutalot, joista vain kulmat on kiinni toisissaan) että meidän pitää taas leikata meidän puskaa kun se osuu heidän taloonsa ja mädättää sen (huom. ei edes osu..).
Alkanut olla muutenkin hyvin vihamielinen kaikkea kohtaan, ääni aina vihainen. Eräs asukas kysyi äijältä, että minne he aikovat nyt sitten muuttaa kun ovat tässä 30-40 vuotta asuneet. Ihana naapurimme siihen että "perkelettäkö se sulle kuuluu?"
Tässä päivänä muuanna tuli fillarilla töistä ja puhuin puhelimeen. Jäin meidän etuovelle puhumaan ja seisoksimaan, kun äijä kaartaa nurkan takaa ja huutaa nimeäni ja möykkää jotain muuta. Lopetan puhelun ja menen ihmettelemään että mitä nyt..
No, siinä hän vouhkaa että "onko nämä karvat heidän etupihallaan meidän koiran karvoja, näyttävät olevan".
Vastaan siihen että kai ne voivat ehkä olla.
Hän siihen että kyllä näyttää olevan, ja kun minä en tee elettäkään karvojen suuntaan, niin äijä alkaa jäkättää että "minun pitää pyytää mieheni ottamaan ne heti pois. Meidän koirasta ne selvästi ovat!" Sanon siihen että kai täällä muitakin karvoja lentelee jolloin äijä jo marssii kotiinsa eikä enää kuuntele.
-todettakoon tähän väliin, että heidä etupihan nurmikollaan aivan pihan rajalla oli kaksi pientä, siis PIENTÄ karvatuppoa. Minun piti kyyristyä että näin ne edes.-
Tuossa vaiheessa (äijä nyt oli jo mennyt sisälle) tuli niin rankka vitutus samalla kun lampsein kotiin. Paljon hänen ihmeellisyyksiään tässä on nyt ihmetelty ja tuo oli viimeinen tikki. Onhan sitä moni muukin tässä taloyhtiössä päivitellyt, että väärä lääkitys..
Sitten vielä tässä kuulin, että äijä oli juuri sanonut yhdelle toiselle pariskunnalle tässä kylässä, että heillä on kyllä niin vittumaisia naapureita molemmin puolin (toisella puolella asuu rauhallinen isännöitsijä..).
Tottakai mekin tästä tokaisusta heti kuultiin kun tunnemme niin monia tästä kylästä.
Mutta siis oikeasti! Tiedän ettei tästä kannata (ehkä) ottaa näin kovaa pulttia, mutta emme ole olleet heille mitään muuta kuin mukavia ja hymyilleet silloinkin kun äijä on ollut vähän röyhkeänpuoleisella tuulella neuvoineen.
Ehkä tässä eniten ihmetyttää se että miten sille nyt näin on mennyt hernettä nenään????!!!!
Noo.. Aiemmin olisin sanonutkin.
Mikä muuttaa ihmisen yhtäkkiä? Tarkoitan naapuriamme.
Eli, meillä on rivarinaapurina omistusasunnossa eläkeläispariskunta. Mies on vähän omalaatuinen ja vaimo kiva tai ok. Ollaan käyty heillä ja aina juteltu niitä näitä piha-aidan ylitse ja mies on tuonut koirillemme jotain lihoja metsästysreissuiltaan jne.
No kesäkuussa äijä aloitti tappelun yhden kylän asukkaan kanssa; kuulemma heidän ikkunoista katsotaan sisälle. Kirosanat, poliisit ja muut vastaavat kaikuivat pitkin pihoja. Äijä huusi kämpässään sisälläkin vielä monta tuntia (oikeasti: monta tuntia). Kuuluu meille tietty kun naapureita ollaan.
Poliisit ovat vieneet äijän aseet tässä lähiaikana, kun oli uhkaillut jotain kylän asukasta (suullisesti).
Heidän asuntonsa on ollut kauan myynnissä ja (THANK GOD!!!) ovat sen nyt myyneet.
No, tuli äijä tuossa joku päivä tivaamaan minulta, kun olin koiriemme kanssa pihallamme, että "miksemme osta heidän taloaan, miksemme myy omaamme pois ja osta heidän taloaan, pääsisimme helpommalla.."
Katsoin häntä vähän hölmistyneenä ja sitten äijä aloittaa saman uudestaan ja tivaa monta kertaa "eiks kiinnosta vai?".
Ajattelin että hohhoi ja jäin siihen miettimään edelleen vähän ihmettelevänä että mitäs se nytte..
Äijä kurkkii ikkuinoista (meillä on sellaset limittäin rakennetut puutalot, joista vain kulmat on kiinni toisissaan) että meidän pitää taas leikata meidän puskaa kun se osuu heidän taloonsa ja mädättää sen (huom. ei edes osu..).
Alkanut olla muutenkin hyvin vihamielinen kaikkea kohtaan, ääni aina vihainen. Eräs asukas kysyi äijältä, että minne he aikovat nyt sitten muuttaa kun ovat tässä 30-40 vuotta asuneet. Ihana naapurimme siihen että "perkelettäkö se sulle kuuluu?"
Tässä päivänä muuanna tuli fillarilla töistä ja puhuin puhelimeen. Jäin meidän etuovelle puhumaan ja seisoksimaan, kun äijä kaartaa nurkan takaa ja huutaa nimeäni ja möykkää jotain muuta. Lopetan puhelun ja menen ihmettelemään että mitä nyt..
No, siinä hän vouhkaa että "onko nämä karvat heidän etupihallaan meidän koiran karvoja, näyttävät olevan".
Vastaan siihen että kai ne voivat ehkä olla.
Hän siihen että kyllä näyttää olevan, ja kun minä en tee elettäkään karvojen suuntaan, niin äijä alkaa jäkättää että "minun pitää pyytää mieheni ottamaan ne heti pois. Meidän koirasta ne selvästi ovat!" Sanon siihen että kai täällä muitakin karvoja lentelee jolloin äijä jo marssii kotiinsa eikä enää kuuntele.
-todettakoon tähän väliin, että heidä etupihan nurmikollaan aivan pihan rajalla oli kaksi pientä, siis PIENTÄ karvatuppoa. Minun piti kyyristyä että näin ne edes.-
Tuossa vaiheessa (äijä nyt oli jo mennyt sisälle) tuli niin rankka vitutus samalla kun lampsein kotiin. Paljon hänen ihmeellisyyksiään tässä on nyt ihmetelty ja tuo oli viimeinen tikki. Onhan sitä moni muukin tässä taloyhtiössä päivitellyt, että väärä lääkitys..
Sitten vielä tässä kuulin, että äijä oli juuri sanonut yhdelle toiselle pariskunnalle tässä kylässä, että heillä on kyllä niin vittumaisia naapureita molemmin puolin (toisella puolella asuu rauhallinen isännöitsijä..).
Tottakai mekin tästä tokaisusta heti kuultiin kun tunnemme niin monia tästä kylästä.
Mutta siis oikeasti! Tiedän ettei tästä kannata (ehkä) ottaa näin kovaa pulttia, mutta emme ole olleet heille mitään muuta kuin mukavia ja hymyilleet silloinkin kun äijä on ollut vähän röyhkeänpuoleisella tuulella neuvoineen.
Ehkä tässä eniten ihmetyttää se että miten sille nyt näin on mennyt hernettä nenään????!!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
..siitä aiheesta, että tämä äijä on oikeasti sen tyylinen että saattaa käydä kiinni jos sitä vähänkin provosoi. Mene ja tiedä mutta epäilen että näin on..
Kotonakin niillä vaan tapellaan ja huudetaan päivästä toiseen. Ja se jatkuu aina mooonta tuntia. *pudistaa päätään*.
Minä en aio tätä enää tervehtiä saati mitään muutakaan sanaa vaihtaa (paitsi sitten ehkä riidellä, jos kerran on pakko). Sitä tässä nyt mietin että mitä "saan" tehdä jos äijä käy päälle tai tulee tönimään tai heittää jollain tuolilla, kivellä, kukkasella?
Olen itse rauhallinen, enkä missään muodossa kannata väkivaltaa.
Mutta sitten kun sattuu jotain missä nyt voi tarvita itsepuolustusta tms. niin voin kyllä toimia. Mutta "saanko" siis lyödä äijää meidän remonttilaudoilla tai potkaista tai päästää koirat irti?
Koirat ehkä vain haukkuisivat ja hyppisivät, mutta entä jos äijä vaikka potkaisee koiraa. Mitä tuomiota saa vanhan miehen -tai kenen nyt tahansa- pahoinpitelystä. En aio katsoa jos koirillemme tehdään jotain, vaikka nyt potkaistaan hampaat suusta. Voinko tehä äijälle saman ilman että saan jonkun hemmetin rikosrekisterin. Meneekö itsepuolustukseksi.
Juttu saa adrenaliinin kuohumaan, sillä kaiken muun lisäksi pelkään äijää, koska ei hän jätä riitelyä verbaaliselle tasolle. Pelkään eläintemme puolesta. Äijä on tarpeeksi pöpi vaikka ampumaan (aseet onneksi jo takavarikoitu, mutta kumminkin).
Tämä tekstini kuulostaa varmaan ihan hullulta, mutta juuri tuollaset ihmiset voivat keksiä mitä vaan >:(
Kurjuus!!
Ja taivaan lahja että painuvat hevon veehen.
Jos naapuri on muuttunut yht'äkkiä, voi syynä olla monetkin sairaudet: psykiatriset, neurologiset syyt tai dementia (onko ikää?). Jos aiemmin kaikki ollut OK ja nyt alkanut hulabaloo, syy on varmasti joku elämän suuri kriisi tai sairaus. Niille ette mitään voi ja ehkä olisi vain hyvä yrittää ymmärtää (hyväksyä ei tarfvitse). Mutta mikä ongelma asia nyt on enää sinulle, kun on jo muuttamassa pois?
tämä mies on nyt jollain tavalla sairastunut jotenkin psyykkisesti, potee vainoharhoja ja kaikkea. Lääkäriin se pitäisi saada mutta jos ei itse sitä huomaa ei sinne mene.
Voisitkos keskustella tämän miehen vaimon kanssa ja kysellä tältä että mitä mieltä hän on miehen käytöksestä nykyisin. Voisitte olla apuna vaimolle että saisi miehen kiireen vilkkaan hoitoon ja lääkitykseen. Elämä voisi palautua normaaliksi kaikille, sekä teille, miehelle että tämän perheelle.
Parempi onkin ettet paljoa puhele sen miehen kanssa, koitat vaan myötäillä häntä ettei pahene käytös teitä kohtaan.
Isäni käytös muuttui juuri kuvailemallasi tavalla hyvin lyhyessä ajassa ja monen kuukauden tutkimusten jälkeen syy löytyi väärästä lääkityksestä (en tarkenna mihin lääkitys oli, koska se pitäisi jaksaa selittää juurta jaksaen välttääkseni turhan paniikin lisäämistä lukijoissa) ja jonka parantamiseen kului useampi kuukausi aikaa.Itse asiassa isäni ei ole selvinnyt siitä enää ollenkaan, mutta on onneksi taas normaalien kirjoissa mutta lääkitys vahingoitti tiettyä osaa aivoista ja jätti jälkeensä pakkoliikkeitä.
Joka tapauksessa naapurillasi on oikeasti jokin fyysinen ongelma, joka muuttaa hänen persoonaansa. Joten jos tunnet vaimon mene ihmeessä avuksi ja kysy miten vaimo jaksaa. Omaiset eivät aina uskalla tai halua myöntää tilanteen vakavuutta, mutta jonkun on pakko olla riittävän rohkea sanoakseen asiasta. Sinä voit entisenä naapurina kohteliaasti kysellä onko kaikki hyvin.
Vanhemmilla ihmisillä, jopa naapurisikin ikäisellä, voi esiintyä vanhuuden vaivoja varhainkin ja esim. ihan niinkin yksinkertainen asia kuin virtsarakon tulehdus voi sekoittaa mummojen ja papparaisten päät. Omaiset eivät sitä asiaa älyä, koska joskus vaivat eivät ole tunnistettavissa ja vain alan ammattilaiset osaavat haistaa virtsan hajusta ongelman ytimen.
Nyt siis katse pois omasta navastasi! Tämä on vain elämää!
Kiitos isäni naapureille heistä oli suuresti apua isäni sairastuessa. He näkivät, he auttoivat ja pitivät huolta myös äidistäni, joka oli ahdistunut ja pelokas tilanteessa. Ei sen avun tarvitse olla kuin ystävällinen sana, rohkeutta kertoa jos näkee jotakin omituista tapahtuvan ja omaisia voi helpottaa suuresti saada varmuus ympäristöltä, että nyt on oikeasti kaikki pielessä.
Tietyssä dementian vaiheessa ihminen voi muuttua hyvin aggressiiviseks, aggressiokohtausten määrä voi riippua aiemmasta persoonallisuudesta, käytetyistä lääkkeistä tai niiden poisjätöstä, väärästä lääkityksestä - tää on aika hurja heitto mutta tod.näk. ko. kylän terveyskeskuslääkärit on väärine diagnooseineen tässä takana.
Tällä tarkotan sitä että henkilö on aiemmin saanu johkin vaivaansa sopivaa lääkitysta ja jotkut oireet joita aloittaja ei ole tienny olevan olemassa on pysyny aisoissa, ja sitten on tullu esim jotain sivu oireita ja hyvät lääkkeet on jätetty pois.
Mies voi tietysti myös käydä yksityislääkärillä, tai voi olla ettei hän käy millään lääkärillä, jättänyt vain lääkkeet pois. Vaimo ei välitä, miehellä on ehkä ennenkin ollu tällasia kausia, jotka voi kestää kauankin kunnes asiaan puututaan.
Minkä takia naapureiden pitäis tätä miestä hoivata? Eihän heillä siihen ole asiantuntemusta.
Hän tarvitsee asiantuntevaa hoitoa, omituisen käytöksen syy voi olla psyykkinen tai fyysinen, tai molempia tai mitä vaan.
Hänen pitää päästä hoitoon ja tutkimuksiin - ja on mahdollista että jos kaikki "käy hyvin" hän muuttuu jälleen omaksi kivaksi itsekseen.
He ovat nyt sitten ehkä myymässä taloaan, mutta saattavat muuttaa mielensä.
Ehkä mies tulee katumapäälle ja kykenee jälkikäteen arvioimaan käytöstään, ehkä hän pyytää vielä anteeksi tai jotain.
Jos tällainen tervehtymisvaihe tulee, ja jo ennenkin, niin hänen vaimolleen pitäis nyt asiallisesti ilmottaa miten hankala tilanne on. Että hänen miehensä on vakavasti sairas.