Hain ihanan kissan kissatalolta vuosi sitten, on n.6v. tyttö. Pian selvisi, että kissa on ollut ulkokissa. Sillä on edelleen kovia vaikeuksia sopeutua sisäkissaksi. Tuntuu, että ihan masentuu, kun saa vain valjaissa olla ulkona kaupunkialueella. Kesällä sai olla mökillä vapaana ja oli onnensa kukkuloilla. Onko tosi väärin pitää tällaista ulkokissaa sisällä vai pitäisikö etsiä uusi koti sille? Itkee kovin ovien luona, ei ole leikkisä. Aivan ihana, ei ole koskaan raapaissut eikä hermostunut, vaikka lapset sitä silittelevät.Ei siedä muita kissoja, on yritetty ottaa sille kaveria. Pennusta en tiedä menisikö. Olisiko hyviä vinkkejä? En halua tehdä kissaa onnettomaksi...
Ulkokissasta sisäkissa?
Ansku01
4100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on olla luonasi hyvässä kodissa, kun taas luovuttaa se kiertopalkintona eteenpäin. Kissa oppii kyllä elämään sisätiloissa ja ulkoilemaan valjaissa, kunhan muistat että sen elämässä pitää olla virikkeitä ja aktivointia.
Kissat pitävät ulkoilusta, joten käytä sitä ainakin pari kertaa päivässä pitkällä lenkillä monipuolisessa maastossa. Kissa tarvitsee ulkoilua ja liikuntaa siinä missä koirakin, ja siitä nauttii.
Vapaana yksin liikkuvaa kissaa uhkaa monet vaarat, joten haluatko että kisusi taas joutuu ulkokissaksi ja kuka ties sitten takaisin löytöeläintaloon?
Olet ihan oikeassa ja näin aionkin toimia. Säälittää vaan kun tuntuu, että mikään muu ei kiinnosta kuin että pääsisi murtautumaan jotenkin ulos. Kaveri voisi olla yksi helpottava tekijä, jos hyväksyisi pennun. En todellakaan halua, että kissan seikkailut kissataloissa ja ties missä jatkuvat. Kiitos kannustuksesta!
Sääliksi käy kissa rukka,mitä luulisit itse tykkääväsi jos sinulta riistettäis vapaus yhtä radikaalisti kuin kissaltasi olet sen riistänyt,mahtaisitkohan itse masentua ja yrittää kaikintavoin murtautua ulos niin kuin kerroit kissasi yrittävän. En todellakaan halua,että kissan seikkailut ja niin edespäin kerroit. Anna kissa mieluummin johonkin maalaistaloon tms.missä se voi viettää arvokasta ja vapaata kissan elämää.
Kyllä ne kissat sopeutuvat radikaaleihinkin elämänmuutoksiin, tosin koska useimmat niistä kovin kovakalloisia ovat, niin sitkeästi yrittävät keinolla jos toisella saada oman tahtonsa läpi! Kissat ovat vähän kuin pienet lapset jotka kiukulla ja itkulla vaativat huomiota ja sen oman halun toteutumista.. En mitenkään vihjaa kummityttäreeni ;))
Olen varmaan 100 kertaa kertonut omien ja sisareni kissojen tarinoita ja varmaan porukat ovat jo täysin kyllästyneitä, joten vain hyvin lyhyesti: Olemme molemmat aikoinaan ottaneet vanhat 100% ulkokissat, joista ainakin toinen varmuudella maalaiskissa, itsellemme kaupunkilaisasukkaiksi ja ulkoilemaan ainoastaan valjaissa! Yksi omista kissoistani on myös tullut itselleni puolivillinä muutaman kk ikäisenä pentuna jolla ei juurikaan ollut ihmiskontakteja.
Kaikki nämä kissat sopeutuivat hyvin kaupunkilaispojiksi, ja vaikka toki alkuun olikin kaikenmoista mielenosoitusta, niin yllättävän sutjakasti kaikki loppujen lopuksi sujui. Nyt kaikki ovat onnellisia ja tyytyväisiä kissaherroja jotka kipittelevät taluttimessa kuin unelmat, ja muina aikoina ne halutessaan pääsevät joko ulkotarhaan tai verkoitetulle partsille happea haistelemaan.
Joten aloittajalle sanoisin, että kärsivällisyyttä, hyviä hermoja ja ennen kaikkea rakkautta! Ja kissakaveri on erittäin hyvä idea. Vanhin kissoistani oli nuorempana todella aggressiivinen ja käytöshäiriöinen, mutta kaverin saatuaan se muuttui kuin toiseksi kissaksi (alkukahinoiden jälkeen tosin :))