Kynsien leikkaus mahdoton tehtävä

leikataan aina, kun pentu ja aik ovat selvästi väsyneitä (eivät tietenkään unisia, voivat säpsähtää likkeelle) ja todella rauhallinen pitää itse olla. Aluksi 1 kynsi, ettei koira turhaan pelkää, että kestää iäsyyden. Joillakin ihmisillä on pakkomielle saada leikattua kaikki kerralla, mutta minusta voi mennä koiran ehdoilla, niin ettei asiasta tule pakokauhua. Meillä leikataan joskus kaikki joskus pari kynttä joskus yksi tassu ja miten milloinkin. Ja ilman ongelmia, lopetan aina itse aikaisemmin kuin näen että koira alkaa hermostua ja että se itse livahtaisi paikalta. Siis rauhaa, hermoja, treeniä, treeniä, vähitellen ja yritä löytää vielä suurempi herkku. Mikä on koiran asento kun leikkaaat voisiko sitä muuttaa, meillä koira makaa lattialla. Sanon "tassu" ja otan tassun käteen. Kokeile ensin, että muka alat leikata, että koira tottuu tilanteeseen, että kosket ja tutkit tassua.

Meillä oli pentuna sama ongelma, koira ei antanut leikata kynsiä, jokaisen kynnen leikkuun jälkeen piti antaa namipala. Tilanne oli pitkäkestoinen, tuskainen ja hankala.
Sitten siirryttiin käyttämään kuonokoppaa ja homma helpottui. Missään nimessä ei saa antaa periksi, vaan kun koira tajuaa että tää on taas tätä...hänen on vaan suostuttava leikkuuseen koska muuta mahdollisuutta ei ole.
Nyt ollaan oltu jo pitkään tilanteessa että kynnet saa leikattua siten että koira istuu rauhallisena kun on tullut siihen tulokseen että helpommalla pääsee kun istuu vaan hiljaa sylissä....tietenkin jälkeenpäin sitten palkitaan..

ihan yksinkertaisesti KOIRALLE EI SAA ANTAA PERIKSI. Meilläkin on jokainen pentu ja joskus jopa aikuinenkin kokeilee että jospa ei nyt kuitenkaan leikattaisi kynsiä, mutta se on vain päättäväisesti tehtävä. Murinat ja ärinät päälle ja sitkeästi vaan leikata niitä ja puremisesta pitää ojentaa eli nipistys huulesta taikka alaleuasta kiinni siten että peukalo on alakulmureitten takana ja murinaa vaan perään menemään. Koskaan ei saa leikkuuta lopettaa kesken ja sitä kannattaa harjoitella sitten vaikka joka viikko niin kauan kunnes pentu tajuaa ettei tätä taistelua voita ja kun se on tehty, niin hirmu kehut ja joku herkullinen lihapulla palkinnoksi.

tekemään, kuonopanta on vihoviimeinen, erittäin laiskan ja avuttoman ihmisen keino. Kun vain jaksat muutamia vk:ja, se vie kyllä aikaa ja vaatii sinulta hermoja, että olet RAUHALLINEN, koira kiemurtelee kun vaistoaa sinun tunteesi! Ole RAUHALLINEN, huomaat joku kaunis pv, että se sujuukin ihan hyvin. Älä tee siitä mitää kuonokoppa-pakkoilannetta, jolloin joudut käyttämään sitä loppuikäsi ja koirallesi aina valtava stressinpaikka ja luottamus sinuun tipotiessään. Kyllä kynnenleikkuun saa opetettua koiralle, kun ei hermoile ja kuvittele, että muutaman vk:n jälkeen kaikki toimii ihmisen ehdoilla. Oma valintasi, miten haluat koirasi kanssa elää ja millaiseksi haluat suhteenne muodostuvan. Jos et viitsi ja halua nähdä vaivaa, niin harmi koirasi puolesta, koska vaihtoehtoja ON!

meillä kynsien leikkuu on totaalisen mahdoton tehtävä. :/
mimi huutaa, kiljuu, potkii, näykkii, raapii ja kaikkea muuta mahdollista mitä vaan pystyy tekemään ettei kynsien leikkuu onnistu. minua ei kylläkään näyki, vaan miestä mutta silti.
tuntuu kamalalta pakottaa toista pysymään paikallaan, mutta kun ei muutenkaan onnistu. :(
kerran mimin ollessa vielä pentu, mieheni leikkasi vahingossa liikaa ja taisi kynsikin hieman vääntyä niin sen jälkeen on ollut yhtä helvettiä (nyt 3v). joskus menee jopa koko päivä että saan leikattua kaikki tassut kun taukoja on pakko pitää molempien osapuolten takia.
laastareita menee miltein paketillinen kun raapii minut verille. :/
nyt ollessani raskaana en uskalla itse edes leikata kun pelottaa jos potkaisee oikein kovaa mahaan joten miehen pitää tehdä se..
olen yrittänyt kaikkea: selällään, kyljellään, mahallaan, sylissä jne jne. rauhoittelen, laulan, lepertelen, annan herkkua ja lelua, "huudan", käsken niin ei. huokaus.. eläinlääkärikin sanoi ettei halua leikata mimin kynsiä enää ilman rauhoitusta (maksaa maltaita)..
turhauttaa kamalasti kun ei meinaa tulla mitään ja pelottaa että muut koiranikin ottaisivat mallia (onneksi ei kuitenkaan vielä). ja kun leikkaan muiden koirien kynsiä, mimi tulee lähelle huutamaan ja yrittää tehdä tarpeensa eteeni, eli täyttä mielenosoitusta. mistähän sekin johtuu?
onko muita samanlaisia kokeneita ja oletteko keksineet tepsivän keinon? olisin todella kiitollinen onnistuneista kokemuksista, joita voisin vielä kokeilla.

Meillä on kaksi, luonteeltaan hyvin erilaista koiraa: uhmakas, villi uros ja yltiörauhallinen, leppoisa, "arka" narttu. Neitimme ei välitä lainkaan kynsien leikkuusta, mutta ainastaan venkoilee vetämällä tassuaan pois kädestä. Se ei pure, murise, kitise, kiemurtele, tms. Tassujen otteesta kiskomisesta murahdetaan ja yleensä se tepsii ja saa koiran lopettamaan toimintansa. Koira vapautetaan kun se on rentoutunut syliin sen jälkeen kun operaatio on suoritettu tai palkataan suoraan taistelemalla riehakkaasti lelulla ja antamalla neidin voittaa. Kaikki paha unohtuu sen siliän tien.. ;)

Uroksen kanssa olemme saaneet taistella huomattavasti enemmän. Kun ensimmäinen uhma alkoi olla tuloillaan, se teki kaikkea yllä mainitsemaani: puri, murisi, irvisteli, kiemurteli, taisteli kunnolla vastaan. Sille ei auttanut muu kuin napakka ote koirasta siten että se ei päässyt nousemaan tai vaihtamaan asentoa (kynnet leikattiin joko koiran selkä omaa rintaa vasten tai lattialla koiraa kyljellään pitäen) ja kova ärähdys/ karjaisu "nyt loppuu" ellei pelkkä pitäminen saanut poikaa rauhoittumaan. Kun koiruus rauhottui edes hetkeksi, leikattiin kynsi (aluksi vain yksi per leikkauskerta) ja vapautettiin koira kehujen saattelemana. Toisinaan leikkuun yhteydessä oli herkkuja -> koira oppi nopeasti että saksien napsaus tarkoittaa palkkaa ja malttoi mielensä ja odotti kärsivällisesti sylissä. Kun koiralle ei antanut mahdollisuutta tai tilaa kyseenalaistaa toimintaa, senkin rähinät loppuivat suhteellisen lyhyeen. Nykyään uros tulee jo sakset nähdessään istumaan jalkoihin ja ojentaa tassunsakin valmiiksi pyytämättä. Takatassut leikataan laittamalla koira kyljelleen.

Kynsien leikkuun opettaminen on pitkälti kiinni siitä, millä mielellä koira on: onko se uhmakas/ turhautunut/ vihainen vai epävarma/ pelokas/ ahdistunut. Uhmaan vastaisin pakottamalla koiran paikalleen ja ärähtämällä hiljaiseksi, ja etenisin ihan hiljakseltaan esim. kynsi/pvä. Näyttäisin ettei koiran tehtävä ole päättää siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Mikäli kyseessä taas on epävarmuus/ pelko tilannetta kohtaan, pitäisin otteet rauhallisina ja hellinä, äänen pehmeänä. Rauhoittaisin koiran kunnolla syliin ennen leikkaamista ja kynsien leikkuun välillä, kehuisin paljon (mutta edelleen rauhallisella äänensävyllä). Silittelisin ja pitäisin hyvänä. Aran ja pelokkaan koiran kanssa taistelu ei tuota tulosta vaan lisää koiran ahdistusta. Meidän tyttömme on toisinaan ollut lähellä nukahtamispistettä kunnes olen alkanut leikkaamaan. Kun koiran ottaa sen selkä omaa rintaa vasten, voi hyvin tarkkailla myös hännän asennosta milloin ollaan oikealla tiellä!

Meillä myös ongelma koiran kynsien kanssa. Ensimmäisellä kerralla kynsien leikkuu onnistui eikä aikaa mennyt juuri lainkaan. Toisella kerralla kun otin kynsi leikkurin esiin alkoi jo murisemaan. Pidän yleensä sylissä sillä leikkurissa on toisella puolella läppä joten koiran on pakko olla itseensä päin. Kynsiä leikatessa puree käsiä, rimpuilee ja haukkuu. Makupalat ei auta sillä ne eivät kiinnosta siinä vaiheessa. Miten saisin kaikki kerrat yhtä helpoiksi kuin ensimmäinen?

Minulla on 5-kuukautinen pentu. Alussa napasaisin pennultani vain hyvin vähän mahdollisimman usein. Usein vain koskettelin saksilla kynsiä leikkaamatta.

Kerran sitten tietenkin sattui niin, että nappasin liian paljon. Tämä johtuu paljon siitä, että koiran kynnet ovat täysin mustat ja en nykyisillä laseillani pysty kohdistamaan katsetta oikeaan paikkaan (pitäis vissiin ostaa kaksitehot).

Tämän tapauksen jälkeen pentu ei sitten antanut leikata kynsiään. Kynnet pääsivät kasvamaan aika pitkiksi, kunnes ostin kynsitrimmerin. Tähän olen taas pennun vähitellen totutellut ja homma sujuu oikein hyvin. Tehdään asiaa kaksi kertaa päivässä. Ainoastaan se on vikana, että trimmerillä ei pysty kovin suuria määriä hiomaan kynnestä on siis niin hidasta. Mutta positiivinen puoli sitten, että ei voi sattua vahinkoja, että ottaa vahingossa liikaa.

Ajattelin käydä leikkauttamassa kerralla koirani kynnet mahdollisimman lyhyeksi eläinlääkärillä rauhoituksessa. Tämän jälkeen uskoisin vähittäisen kynsien lyhentämisen trimmerin avulla olevan hyvä ratkaisu. Joten kokeilkaa trimmeriä.

Meillä opetetaan nyt toista koiraa samalla menetelmällä. Isäntä pitää päättäväisen varmasti koiraa sylissä ja minä leikkaan kynnet. Palkka tulee kun kaikki kynnet on leikattu. Tärkeintä milestäni on, että itse pysyy rauhallisena ja äänettömänä. Oma jännittäminen kuuluu helposti puheesta. Ja muutenkin on helpompi psyykata itseään rauhalliseksi kun ei puhu.
Rimpuilevan koiran kynsiä leikatessa on paha pysyä rauhallisena kun siinä pitäisi olla vähintään se kolme kättä.
Kun koira oppii, ettei kynsien leikkaus ole maailmanloppu, se onnistuu jo sitten ihan yksinkin tehtynä.

No onpahan prosesseja. Tuollaiseksi on mennyt, kun joka asiassa pentua vain houkutellaan namien kanssa. Meillä kun ei sellaisia ollenkaan käytetty pikkupennulle, vaan keskityttiin johtajuuteen, eli opettamaan, että pitää tehdä niinkuin omistaja tahtoo. Ihan pienestä pitäen.
Ensimmäiset protestit kynsienleikkuussa (n. 3 kk iässä ) ohitettiin topakasti pakottamalla, vaikka hampaat iskettiinkin käteen. Se oli ainoa kerta, jolloin meidän koira hampaitaan ihmiseen käytti. Meni kerralla jakeluun.
Kaikki toimenpiteet onnistuu nyt venkoilematta, koira suhtautuu täysin luottavaisesti ja rauhallisesti kynsienleikkaukseen, pesuun, harjaamiseen, pukemiseen, hampaiden katsomiseen, korvien puhdistuksiin, rokotuksiin tai haavahoitoihin, mitä nyt vaan on ollut tarvis.
Kynsienleikkuun jälkeen muuten minäkin viilaan vielä koiran kynnet, ettei jää karkeata reunaa.

Kaksistaan onnistuu paremmin. Toinen syöttää nameja ja toinen leikkaa. Kaveri auttaa myös turhautumiseen ja hermostumiseen, kun rupattelette samalla jostakin leppoisan arkisesta. Kaikille miellyttävämpää.

Koira täytyy vaan alistaa sille, että nyt leikataan ne kynnet. Meillä meni ensimmäiseen kynsien leikkuuseen melkein 2h, yllätävän pitkään jaksaa 8vkoinen pentu taistella. Sitten alistui kohtaloonsa, kaikki kynnet leikattiin ja palkittiin, nykyään ei mitään ongelmaa. Melkeimpä sama projekti kaikessa, silmätipat, korvattipat ja putsaus jne.

mun bordercollie ei pidä kynsienleikkuusta, kaiken varalta pidän kuonokoppaa sillä ku leikkaan niit, ukko pitää koiraa kii et pysyy paikallaa ja mä leikkaan, minuutti ja leikkuu ohi, palkitsen koiran herkuilla, nyt on jääny jo rimpuilu pois, kohta jätän kuonokopan pois. helppoa ku mikä, kuonokoppa auttaa, niin yksinkertasta

Meidän koiramme on niin mahdoton kun kynsien leikkuusta on kyse, ei vain millään anna leikata. Ollaan jouduttu muutaman kerran käymään eläin lääkärillä , että ne nukuttavat koirammeja sitten leikkaavat kynnet. Muita vaihtoehtoja ei ollut...

Pirteänä miedän koira ei millään antaisi leikata, ja rimpuilee niin vietävästi, ettei sitä yksi ihminen ainakaan pitele. Ärähdyksillä ei ole tässä tilanteessa mitään tehoa.
Mutta kun illalla ottaa koiran syliin makoilemaan ja se venyttelee raukeasti nukahtamisen rajoilla, olen alkuun vain käsitellyt tassuja ja sitten hiljalleen siirtynyt siihen, että napsitaan muutama helpoimmista alkaen lyhyemmäksi. Ei vastustele enää siinä tilanteessa yhtään.

mieheni pitää koiraa sylis ku leikkaan kynnet, meillä tyyni koira ei satuta ketää, mut varmuuden vuoks kuonopanta,s e on vastaus moneen. kuonopanta ni johan onnistuu, meilla ei mee enää ku nykyää minuutti koko hommaan ku ennen tapeltii tunti asian kanssa ja kynnet vuoti verta, ei nykyää. kaikkee se tuo se ku onnistuu

Aikaa ja kärsivällisyyttä tässä asiasssa tarvitaan, mulla meni puoli v. ennen kun koira antoi periksi, nyt kynnet leikataan suht rauhallisesti,joskus vieläkin kokeilee, josko se rimpuilu auttais,vaan ei auta ,kynnet leikataan viikon tai kahden välein sanoo koira siihen mitä vaan,nyt mulla täällä 9vko pentu,olen 2 kertaa leikannut,yritää sekin rääpäle pistää kampoihin,vaan ei auta,leikattu on.Siis aikaakuluu,muttei saa ikinä lopettaa kesken,muuten se ei opi koskaan olemaan tilanteessa rauhallinen.

meillä on koiria, joiden aikuis paino on 35 kg tai yli. 13 viikkoiselta pennulta leikataan kynnet kun on suht rauhallinen/väsynyt, mutta kuitenkin hereillä. Pentu pidetään maassa, niin kauan kun on rauhallinen rapsutellaan samalla ja kehutaan, jos yrittää pois niin sitten pidetään väkisin ja kun taas rauhoittuu kehutaan. Kaikki kynnet leikataan kerralla. 5 kk ikäisen kanssa sama metodi, vaikka sitten istun kaulan päällä,mutta a) kynnet leikataan b) meillä johtajalle ei tarjoilla hampaita eikä pärrätä. Ja sillon kun on nätisti kehutaan, mutta pois siitä ei pääse ennen kuin kynnet on leikattu ja koira on rento. Koko operaation jälkeen mahdottoman hyvät super herkut. Tällä metodilla on oppi mennyt perille, aikuisilla koirilla alkaa hännät heilumaan kun otan kynsisakset esille. Eli johtajuutta ja kunnon palkka halutusta käytöksestä! Hermostuminen ei yleensäkään vie mihinkään koiran koulutuksessa. Ja jos sitä koiraansa alkaa pelkäämään niin ollaan jo metsässä ja syvällä.

Kynnet leikataan ja sillä hyvä.Minä en ole enkä harrasta koiran kanssa keskustelua miten haluat,mistä pidät ja saako sinua koskea.Koira on koira ei pikkulapsi vaikka kyllä minöä senkin pidin väkisin paikoilla,kun ei halunnut parturissa pysyä paikoillaan.Johtajuus tärkein ei mikään lässyn lässy ja toimii lastenkin kanssa.

Oma pentuni kun minulle tuli, niin se ei tykännyt kynsienleikkuusta lainkaan, joten se oli tärkeimpiä opeteltavia juttuja, että tuo antaa rauhassa leikata, kun jos sitä se ei oppisi niin kun tuo sitten alkaisi olla täysikasvuinen, lähes 50-kiloinen jötkäle niin kynsienleikkuu tuskin tulisi onnistumaan yksin (tai ainakaan ilman kuonokoppaa, enkä siihen pisteeseen haluaisi mennä, ikinä).

Ensin lähinnä opeteltiin se, että tassuun saa koskea ja siitä päästetään irti vasta, kun koira ei itse sitä nyi vaan pitää tassua rauhallisesti paikoillaan. Sen jälkeen mukaan otettiin kynsileikkurit, joita koira sai ensin haistella (ja myös hieman maistella) ja todeta, että niissä ei ole mitään pelättävää. Sitten vaan samalla tavalla tassusta kiinni ja leikkurit _kiinni_ (eli siis lukitusnappi paikoillaan) tassuun/kynteen, vähän sitä liikutellen tassua pitkin/kynttä vasten kolistellen ja jos tassun nykiminen alkoi, pysäytettiin liike mutta leikkuri pysyi paikoillaan eikä lähtenyt minnekään ennen nykimisen loppumista.

Siitä sitten pikkuhiljaa edeten leikkurit ensin auki ja niitä kynnen ympärille ja jos näytti siltä, että koira ei siitä välitä, napsaus ja yksi kynsi oli siinä. Siinä vaiheessa yleensä alkoi nykiminen, joten edelleen tassusta kiinni pidettiin ja odotettiin rentoutumista, jonka jälkeen tassusta voitiin päästää irti ja pitää pikkuinen leikkituokio koiran kanssa, jonka jälkeen edettiin seuraavaan kynteen.

Aina ei leikattu kaikkia kynsiä kerralla, vaan mentiin koiran ehdolla (kuitenkin aina niin, että ennen ei tassusta irti päästetty, kuin vasta rauhoituttua), joskus kynsi, joskus tassu kerrallaan. Tätä nykyä, koiran ollessa 7 kk:n ikäinen ollaankin siinä tilanteessa, että kynnet saa leikata kaikki kerralla, kunhan muistaa ennen leikkauksen aloittamista näyttää koiralle leikkurit ja antaa sen haistaa (ja maistaa..) niitä. Yleensä sitten tehdäänkin niin, että jos koira makoilee ketarat ojossa, mutta hereillä, ja huomaan kynsien kaipaavan leikkaamista, leikataan ne siinä ja usein tuo ei välttämättä edes huomaa asiaa.

Ite laitan pennun makaamaan selälleen lattialle jalkojen väliin, ja aina ekan kynnen aikana tulee hampaista. Sit se vissiinki oivaltaa ettei se satu, ja rimpuilu ei auta, pentu rauhoittuu, ja rauhoituttuaan saa kovasti kehuja miten hienosti osaa olla, ja loput kynnet menee ilman mitään ongelmaa. Yleensä se laittaa pään kainaloon piiloon, mutta on ihan kiltisti, ja selkeesti hyvin ylpeä itestään kun homma on hoidettu. :) En oo lähteny millekkään herkkulinjalle, kun työt on tehtävä, kaikkien, oli se sitten kivaa tai ei. Kehuja vain ja kovaa tahtoa. :)

Pienemmälle koiralle kengitysasento on hyvä. Eli koiran seistessä lattialla laitetaan käsi rinnan alta pantaan kiinni, niin että pää jää rintakehän ja käden väliin. Toisella kädellä pidetään leikattavaa tassua, toinen henkilö leikkaa kynnet. Etutassu vedetään melkein suoraksi ja aika ylös, niin että anturat osoittavat kattoon. Takatassuilla melkein sama juttu, kämmenpohjalla polvesta ja peukalolla anturoista. Pointtina saada jalka suoraksi niin, että vaikka koira rimpuilisi, niin ei pääse pois. Jos koiraa pitelee oikein, niin voi vaikka kuinka rimpuilla ja yrittää purra, ei tule onnistumaan.

Muutamia kertoja tällä tavalla, ja koira tajuaa, että rimpuilusta tai puremisesta ei ole mitään apua, ja alistuu. Herkkuja perään, ja kehuja aina, kun koira on rauhallinen. Huutaa ei pidä, vaikka koira olisi kuinka kiukkuinen, pitää vain pysyä rauhallisena. Ja satuttaa ei myöskään pidä.

Koiran pitäisi siis ymmärtää, että rimpuilu, pureminen jne. eivät saa aikaan mitään reaktiota, ja alistuminen palkitaan kehuin ja namuin. Tämän otteen tarkoitus onkin takoa koiran päähän, että se ei mahda mitään, eikä kiukuttelusta ole koskaan apua.

Meilläkin eka kääkkä antoi pentuna nätisti leikata kynnet, noin vuoden iässä alko kenkkuilu. Kauhea rimpuilu ja näykkiminen alkoi, ihan kun olisin joskus leikannut hermoon. Pelkäsi niin paljon?
No joskus tuli sitten 5€:lla kynsien leikkaaja eläinkauppaan, mentiin sinne tän ongelman kanssa. Eihän siitä mitään tullut: koira pissasi alleen, korvat menivät sisältä ihan punaisiksi ja tärisi. Leikkaus jäi siihen.

Mentiin kotiin, viikko myöhemmin aloitin leikkaamaan koiran kynsiä, sillä ne alkoivat olemaan jo liiankin pitkät.. Koira ei ollut milläskään! Voisikohan se olla, että pelästy tuntematonta ihmistä mikä oli leikkaamassa kynsiään? Ihankun se olisi aatellut ' No annetaan kotona leikata ni ei jouduta sen pelottavan naisen luokse;)'? En tosiaankaan tiedä vaikuttiko tähän, testasiko koira minua ns temppuiluiässä, mutta tänäpäivänä se sujuu ongelmitta. Koira makaa jalkojeni päällä ja minä leikkaan. :)

meillä ainakin päädyttiin loppujen lopuksi myös kuonokoppaan kun pentu vähän kasvaessaan tuli ihan mahdottomaksi, puri täydellä voimallaan ja kiemurteli itsensä ulos tilanteesta.
Pureminen tosin oli se kaikista inhottavin osuus... ja kokeiltiin kans kaikki lelut ja naksut sun muut että huomio keskittyisi muualle, tai että antaisin jokaisen kynnen jälkeen namin..
Itseasiassa ennen kuonokopan kokeilin pitää hihnassa kiinni ettei pääse karkuun ja sitten niin että siinä oli toinen pitämässä koirasta kiinni, kun itse ei meinannut saada.
Parhaimmillani sain siinä vaiheessa vain yhden tassun läpi käytyä sen leikkaus session aikana, usein kuitenkin vain pari kynttä onnistuin lennosta leikkaamaan.

NO aika nopeeta kuonokopan ottamisen jälkeen koira tajusi että hommahan hoidetaan vaikka väkisin ja sehän rauhottui. Nykyisin se makaa kyljellään ja kunnet saa leikattua muutamassa minuutissa, joskus saattaa yrittää vetää tassun pois, mut helppoo se on nykyisin.

tässäpä ohjeita kaikille http://koirakoulukompassi.com/kynnenleikkuu.html

Kuollut koira ei näyki

Koila lauhoittuu kun hänelle puhuu koilakieltä.

Kynsien leikkuu on helppoa näin.
Otat koiran,koiran kynsiskaset ja riittävästi herkkuja.
Koira tukevasti syliin tai lattialle,ja tassusta pitävä ote.Leikkaat kynnen,ja palkkaat,etkä päästä koiraa otteestasi Jokaisen kynnen jälkeen kehut,ja annat herkun.Jatkat määrätietoisesti vaikka koira pistäisikin hanttiin.Kun kaikki kynnet on leikattu kehut ylitsevuotavasti ja annat useamman herkun.
Leikkaa kynsiä alkuun kerran viikossa,jotta koira tottui opetaatioon .Kun koira on tottunut,leikkaat kerran kk.
Älä koskaan jätä leikkuuta kesken,se aiheuttaa vain sen että ensikerralla koira laittaa enemmän hanttiin.
Meillä koira pentuna rimpuili,kuten yleensä kaikki pennut .Mutta jo parin kk harjoittelun jälkeen koira hakeutuu heti syliini kun otan kynsisakset ja herkun.Nykyään en palkitse joka kynnestä,enkä joka tassullisesta kuten alussa.Vaan ihan lopuksi annan herkun.Koira ei pelkää kynsienleikkuuta,vaan hakeutuu siihen herkkujen toivossaSuosittelen tätä tapaa,se toimii😋

Oma terrieri oli pentuna aikamoinen kiemurtelija ja kaikenlainen alistaminen tai huutaminen vain lisäsi kierroksia muutenkin energisellä koiralla. Parhaiten meillä toimi aluksi harhautus (apuri pitää herkkuluuta nakerrettavana) ja kun pikkuinen oli hieman kasvanut, niin siirryin rentoutumistaktiikkaan. Eli koira selälleen syliin pää polviin päin ja sitten hierotaan masua ja silitellään kylkiä, kunnes koira on täysin rento. Pikkuhiljaa otetaan kynnet käsittelyyn yksi kerrallaan ja masuhierontaa välissä. Nykyään koira rentoutuu samoin tein sylissä ja masuhieronta on palkkio toimenpiteen lopuksi.

Tuolla aiemmin mainittu hiomalaite toimii monella hyvin, mutta vaatii oman totuttelun käytössä. Itse harkitsin myös konetta mustien kynsien takia, mutta kunnon lasiviila on ainakin pienellä koiralla hyvä vaihtoehto. Aluksi käytin sitä vain kynsien siistimiseen leikkaamisen jälkeen, mutta nykyään lyhennän kynnet kokonaan viilaamalla. Lasiviila on hyvä, koska sillä voi vedellä huoletta eestaas ilman että kynsi lähtee liuskoittumaan. Kynsien lyhentäminen kestää kyllä vähän pidempään, mutta toisaalta viilausta voi tehdä esim. telkkaria katsellessa, koska katseen ei tarvitse olla naulittuna kynteen koko ajan.

Aika harva koira nauttii kynsien leikkuusta alussa, mutta tottuvat siihen kyllä ajan kanssa. Joillakin se vain kestää pidempään. Kun pysyy itse rauhallisena (!), tekee leikkuun osissa ja palkitsee pienetkin edistysaskeleet, niin yleensä edistystä tapahtuu.

Meillä kolme koiraa ja kaikilla vähän erilainen tapa reakoida kynsien leikkuuseen. Toinen antaa helpommin, yks kiemurtelee ja kolmas siltä väliltä. Luonne kysymys ja on toki kipuherkkyys erilainen kuten ihmisilläkin, uskoisin

Ensinnäkin, leikkurit tulee olla terävät. Vähintään 1x vuodessa ostan uudet. Kunnon valaistus, ikkunan edessä luonnon valossa näkee parhaiten kynnen rakenteen. Talvella, kun on pimeää päivälläkin riittävästi lamppuja päälle. Kunnon ote tassusta ja "sormi kerrallaan" etenen. Ihan ilman apu voimia. Varuulta meillä on veren vuodon pysäyttävää jauhetta kotona, jos leikkaan veriuraan. 2 kertaa köynnyt eikä ole kuitenkaan koiraa säikäyttänyt. Enempi itseni. Muutama minuutti menee per koira. En anna palkkaa tästä, mutta pesun ja trimmauksen jälkern annan.

Jos olisi enempi vaikeuksia esim. näykkisi, laittaisin kuonokopan. Ei ole tosin nöille tarvinut. Mutta en ymmärrä sellaista kommentointia, että ei voisi laittaa. Kyllä ne trimmaajatkin kuonokoppia käyttävät jos tarve on. Yksi el neuvoi, että kynnet kannattaa leikata ulkoilun jälkeen koska kylmä supistaa verisuosta. Ei vuoda niin herkästi. Talvella hyödynnän sitä.