tyttöä: Ei juo paljon, ei polta, huolehtii ulkonäöstään, opiskelee tai käy töissä tunnollisesti, harrastaa liikuntaa, on kiinnostunut kulttuurista esim. taiteesta, tykkää eläimistä, käy mielellään elokuvissa, teatterissa ja ravintoloissa kanssani treffeillä ja tapailee minua mielellään monta kertaa ennenkuin alkaisimme mahdollisesti seurustelemaan...
Olen vasta 19-vuotias, mutta haluaisin silti tutustua näinkin kypsään tapaukseen. Olen seurustellut aikaisemmin aikamoisten kakaroitten kanssa, enkä enää jaksa sitä. Muut sanovat että olen liian vaativa, mutta en mielestäni ole..
Olen päättänyt että etsin tällaista ihmistä vaikka koko loppuelämäni, mutta paskaan suhteeseen en enää ala.
Olen vasta 19-vuotias, mutta haluaisin silti tutustua näinkin kypsään tapaukseen. Olen seurustellut aikaisemmin aikamoisten kakaroitten kanssa, enkä enää jaksa sitä. Muut sanovat että olen liian vaativa, mutta en mielestäni ole..
Olen päättänyt että etsin tällaista ihmistä vaikka koko loppuelämäni, mutta paskaan suhteeseen en enää ala.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei todellakaan ole mahdotonta löytää tuollaista!!!
Minä nyt olen yli 10 vuotta sinua vanhempi ja varattu, mutta kaikki nuo osuu minuun - paitsi taiteesta en taida pahemmin ymmärtää! :D
Olet vielä nuori, jaksa odottaa ja hakea sopivaa, huonoihin suhteisiin ei TODELLAKAAN kannata alkaa! Tsemppiä!
Olen aina ajatellut, että tällaisia ihmisiä ei enää löydä mistään. Tuntuu että kaikki ikäiseni vain sekoilevat, ottavat rautaa naamaansa ja käyttäytyvät kuin 5-vuotiaat.. Toki arvostan ihmisiä, joissa asuu sisäinen lapsi, mutta nämä yliampuvat tapaukset on koettu .__.
En myöskään tykkää siitä, että ikäiseni tytöt korostavat lesbouttaan. Entinen tyttöystäväni suuttui siitä, kun en esitellyt häntä tyttöystävänäni kaikille. Haluaisin sellaisen ihmisen, jolla on oikeasti järkeä päässä ja tajuaa sen että kaikkea ei tarvitse ylikorostaa. Kaikista ihmisistäkin kun ei tiedä miten he asiaan suhtautuvat..
Harmi ettei rautanaamat kiinnosta. Muutoin sovin kuvaukseesi :D Vinkkinä: kannattaa katsoa ulkonäköä syvemälle.
Sikäli mikäli kun löydät tuollaisen "valmiin unelmien pakkauksen",löytyy siitä kuitenkin joku puoli josta et pidä(ulkonäkö,luonteenpiirre,ystävät...)
Mutta jatka toki etsimistä.Ota kuitenkin huomioon se,että vaikkei tutustumasi nainen ole kiinnostunut taiteesta/kulttuurista/teatterista/ravintoloista/eläimistä kohdatessanne,voi hän niistä kiinnostua sinun kanssa!
näitä juttuja mistä minä tykkään, se on jo plussaa!
On kai sulla jotain ulkonäkökriteerejä,vaalea,tumma,lyhyt,pitkä,femme,poikkis...?
Missä päin Suomea neito vaikuttaa?
Muuta kuin, että ei saisi olla ihan ääripäätyylinen kuten esim punkkari tai gootti yms... Mielellään ihan tavallinen mukava, omanlaisensa tyllerö :)
Hiustenvärillä sun muilla ei oikein ole minulle merkitystä. Mielellään naisellisempi tapaus kuitenkin.
Asun Jyväskylässä.
sivuseikkoja siinä vaiheessa kun, ihastus tai jopa rakkaus iskee. Jos etsit vain vaaleaa hoikkaa ruskeasilmää, niin ehkä yksin tallaat vuosikaudet. Mitä hemmetin väliä on hiusten värillä jos muuten iskee? Minulle ainakin merkitsee ihmisen sisäinen olemus, arvomaailma ja yleensä ajatusmaailma enemmän kuin hiusten väri tai pituus, säärien paksuus yms. Oikeassa elävässä elämässä noilla ei ole mitään arvoa. Näin se vaan menee, huomaatte sen kunhan hiukan vartutte ja elämän kokemus näyttää suuntaa aikanaan. Haaveet ja todellisuus harvoin kohtaavat...
Tyttö ja oon seurustellu kahden täysin erilaisen ihmisen kanssa ja ei se mun mielestä oo niin kiinni siitä, et mistä ihminen pitää. Toinen rakasti heviä ja rokkia ja toinen mieluiten Bashangaa :D toinen rakasti eläimiä ja toinen ei niinkään piitannu (oppi kyllä tykkäämään mun kissoista :) ) Yritän vaan sanoa, että mun mielestä hyvässä suhteessa ei oo niinkään kysymys siitä mistä toinen tykkää vaan, siitä miten te pelaatte yhteen ja opitteko ikinä kunnioittamaan toistenne elämäntyyliä ja mieltymyksiä.
Tokikin siitä oon samaa mieltä, et ei täysin eriasioista tykkäävän ihmisen kanssa voi seurustella :) joo joo en tiiä :D
Ihana kuulla että haluat kypsemmän suhteen. Mutta kannattaako haluta kumppanistaan juuri samoja asioita kuin mitä itsekkin on. Tottakai joitakin asioita, mutta erinlaisuushan vain täydentää meitä, opettaa meitä pitämään muistakin asioista. Eihän siinä ole mitään järkeä kun tehtäisi aina sitä samaa mistä kumpikin tykkää, eikö olisi kiva opettaa toista tykkäämään sellaisista asioista joista sinä tykkäät ? Ja että se toinen opettaisi sinulle sellaisia asioita joista hän tykkää ? Vaan eihän sekään toimi jos ei ole yhtään mitään yhteistä.
Haittaako että olen sinua 30 vuotta kokeneempi?
Minua ei haittaa ikäero jos henkisesti olet aikuinen. Moni keski-ikäinen on kypsymätön ja holtiton kun haluavat pitää teineydestä ikuisesti kiinni. En jaksa katsoa sellaista. Hassuttelen ja olen säilyttänyt lapsen uteliaisuuden, mutta en ole koskaan holtiton.
Jos olisin yli 20-vuotias, niin sitten voisin harkita tapaavani sinut, mutta tällä hetkellä en ole valmis mihinkään noin rohkeaan :)
mutta harvemmas kuites.enmpi törmää vanhoihin alkkiksiin, röökaajiin tai mielenterveys tyyppeihin, niitä on ja helppo saada.eri asia tsit yytyykö tommosiin vai oottaako parempaa.
Täältä ainakin löytyy yksi kuvausta vastaava tyttö. Ikää 22 vuotta. :)
en ihan vastannut noita kriteerejä, mutta melkein :D En juo paljon, poltan joskus kun juon, opiskelen, harrastan joka päivä jonkin näköistä liikuntaa (en kylläkään mitään tiettyä lajia säännöllisesti), olen erittäin kiinnostunut kulttuurista, haluaisin useammin käydä teattereissa, keikoilla, elokuvissa, mutta opiskelijan vähäisen varannon vuoksi jäänyt vähemmälle, tapailisi mielummin monen monta kertaa ennen varsinaista seurustelua etten rynni suin päin suhteeseen. Ja olen 21. Ja ei, et ole liian vaativa, mutta koko pakettia tuskin saat.
En minäkään ole mielestäni vaativa. Olen 30-vuotias, mutta tuntuu, että suurin osa itseni ikäisistä on täysin pentuja. Ja ehkä näen asian noin vahvasti senkin takia, että itse olen aika rauhallinen luonne. En halua naista joka arkena saattaa lähteä kaljalle ja tulla kotiin kahdelta yöllä. Eikä sitten enää seuraavana aamuna jakseta nousta sängystä ylös, vaikka työt tai opiskelut kutsuisivat. Tahdon aikuisen naisen. Naisen, jonka kanssa herätä sunnuntaisin aikaisin ja lähteä puistoon kävelylle tai mennä katsomaan jotain uutta näyttelyä, kävisimme teatterissa, keilaamassa, pelaamassa biljardia, ehkä silloin tällöin parilla jossain kivassa baarissa. Kokkailisimme viikonloppuisin yhdessä hyvää ruokaa ja vähän viiniä siinä samalla... Tai vain olisimme... Tuntuu kuin ihmiset eivät osaa nauttia siitä arjesta, ja nähdä ihanuutta niissä pienissä asioissa.
Itseni ikäisissä porukoissa on paljon selän takana puhumista, selkään puukottamista ym. Ei tuollaista negatiivisuutta kiitos. Tai sitten olen nähnyt vääränlaisia ihmisiä liikaa. En tarkoita, että tarvitsee olla pikkuvanha, vaan fiksu käytöstavat omaava aikuinen nainen jolla on kuitenkin tietty lapsenmielinen pilke silmäkulmassa. :)
Tiedän, että todennäköisesti olen yksin seuraavat kymmenen vuotta. Niin, tuollaiseen butchiin kun törmäisin. Voih...
missä tuollaisia naisia voi kohdata, jos ei halua mennä baariin?
Noh ku ei oikee naisia löydy baareistakaan tai jos löytyy, niin ihan vääränlaisia.
itse en ole tavannut ikinä elämässäni, sellaista naista ketä olisi ollut minun makuuni tai edes mieleeni. Tuntuu vaan että näitä juottoja ja lapsuuden traumoista kärsiviä naisia o aina ympärilläni. Olis edes joskus mukava tavata, hieman omalaisempi nainen, joka pitää edes hieman samoista aiheista kuin minä. Kuten osa aikasemmista vastanneista. Itse olen vasta 20v ja tuntuu että olisin nähnyt kaikki suomen naiset, ei oikee enää jaksa edes kiinnittää mitään huomiota, ku tuntuu et kaikki o samasta puusta veistetty. Olisi hyvä jos vielä joskus törmäisi kypsempään ja mielenkiintoisempaan naiseen, jonka elämä ei niin pyörisi alkoholin ympärillä tai sohvaperuna elkeissä liikkuisi. En silti ole kylläkään vielä luovuttanut naisunelmastani, aina vaan jaksaa etsiä sitä itselleen omaa seuralaista. Menköön siihen sitten seuraavat 10 vuotta. Toiveistaan ei saa luopua, olkoon kuinka kamalia naisia matkan varrella.
Onneksi liikunnalla, ystävien ja eläinten parissa menee aikaa.
Kuten aikasempi vastaaja kysyi, mistä ihmeestä tälläisiä naisia löytyy? Ovatko ne kaikki vaan piilossa vai sitten kateissa
Onhan meitä rauhallisempiakin tapauksia olemassa. Mutta kenties meitä on vähän vaikeampi löytää, baareissa kun ei esimerkiksi tule juurikaan kulutettua aikaa. Hyvällä tuurilla käyn baarissa muutaman kerran vuodessa, jolloin olen aina jonkun hyvän ystäväni seurassa - jolloin häntä luullaan tietenkin poikkeuksetta naisystäväkseni.
Terveelliset elämäntavat kyllä rajoittavat kumppanin etsimistä, mikäli haluaa toisen samanlaisen. En ole koskaan polttanut ja juon erittäin vähän. Ruoan kanssa on hauska juoda joskus pari lasia laadukasta viiniä, tai maistella esimerkiksi jotain sellaista olut- tai siiderimerkkiä, jota en ole ennen kokeillut. Siihen alkoholinkäyttöni oikeastaan rajoittuukin.
Opiskelen ja käyn töissä säntillisesti. Sellaisissa paikoissa minuun on siis helppo törmätä - yliopistolla tai töiden merkeissä. Opiskelijariennoissa en sen sijaan viihdy, ne ovat yleensä liian alkoholipitoisia minun makuuni.
Minut saa kuitenkin liikkeelle jokin hyvä esiintyjä, keikka tai konsertti. Viihdyn myös teatterissa, runo-illoissa, tanssiesityksissä, taidenäyttelyissä, kirkkokonserteissa, stand-up-illoissa ja erilaisissa kulttuuritapahtumissa. Minusta on hauskaa pukeutua hyvin, käydä jossain tapahtumassa ja mennä ravintolaan syömään. Sitä hauskempaa, jos voin viedä jonkun ulos kanssani.
Minuun voi toki törmätä myös luonnossa: vaeltamassa, kalastamassa, marjassa tai nuotiolla metsän keskellä. Urheilua harrastan monipuolisesti. Minuun saattaa bongata aikaisin aamulla aamulenkiltä, tai illalla jonkin lajin reeneissä, juoksupoluilla, hiihtoladuilla, uimassa tai punttisalilla. Loma-aikoihin minut tavoittaa leikkipuistosta laskemasta liukumäkeä kummipojan kanssa.
Usein viihdyn ihan kotosalla arkisten askareiden parissa, kuten ruokaa laittaen tai leipoen. Kiinnitän huomiota ruoan laatuun ja syön hyvin. Samalla kuuntelen hyvää musiikkia. Saatanpa nyhjätä itsekseni myöskin piirtäen, laulaen, soittaen tai kirjoittaen, tai hyvän kirjan parissa. Keskiviikkoillat ovat poikkeuksia, silloin viihdyn ranskan keskusteluryhmässä. Torstaisin puolestaan teen puukäsitöitä. Ja jos väsyttää, katson mielelläni erilaisia sisustusohjelmia ja loikoilen sohvalla viltin alla.
Minua on vaikea hukata, sillä nautin läheisyydestä ja yhdessä tekemisestä. Rakastan pieniä hetkiä ja pyrin olemaan niissä läsnä. Minulla on vahvat perusarvot ja olen monien asioiden suhteen melko "vanhanaikainen". Luonteeltani olen tasainen ja rauhallinen. Ulkonäköni puolesta olen melko maskuliininen, vaikkakin läheisimmät tietävät, että minusta löytyy myös herkempi puoleni.
Varattu olen, myös. Naiseni bongasi minut aikoinaan saman harrastuksen parista, ja kaveruudesta kasvoi vuosia myöhemmin rakkaus. Niinkin voi käydä! :)
Oho, melkein osui kuvaus minuun. Vaikkakaan en harrasta pahemmin liikuntaa ja lisäksi pidän juomisesta (kohtuudella tietenkin). Tuskinpa tulet tuollaista pakkausta saamaan, ja mitä sitten vaikka saisitkin? Monet luulevat löytäneensä unelmakumppaninsa, koska tämä "täytti kaikki vaatimukset", mutta suhde ei siltikään toiminut. Avoimuutta peliin hei, oikeasti...
"Olen päättänyt että etsin tällaista ihmistä vaikka koko loppuelämäni, mutta paskaan suhteeseen en enää ala. "
Onnea yritykselle. Kuten joku jo sanoikin, "haaveet ja todellisuus harvoin kohtaavat..."
... joten kannattaa vain alkaa paskaan suhteeseen?
minkälainen tahansa. Ne ovat just näitä tyyppejä joilla naisia riittää, koska kaikki kelpaa. Ja mulle ei kelpaa! Mulla on tasoni ja sen aion pitää, ja samaa vaadin toiseltakin. Ei kelpaa piiri pieni pyörii lortot. Voiko olla mitään etovampaa tapausta kuin nainen joka on suhannut melkein jokaisen kaverinsa kanssa? Hyi yök. Fiksut aikuiset naiset eivät kohtaa, koska he tietävät baarissa hyvän tason olevan lähempänä nollaa. Itse olen mielummin yksin kuin huonon naisen kanssa huonossa suhteessa.
En meinannut sitä paskaa suhdetta (sellaiseen ei tietenkään kannata ryhtyä), unohdin vain pyyhkiä sen pois sieltä lopusta. Meinasin, että jos yrittää käyttää elämänsä juuri tietynlaisen ihmisen etsimiseen... No, päättäkää itse onko se sitten järkevää.
Älä huoli, on meitä täällä ja Jyviksessäkin vieläpä! Etkä tosiaankaan oo ainoa, joka ei halua ns. paskoihin suhteisiin enää lähteä (vaikka niihin saattaa joutua puolivahingossa...), eikä kannatakaan. Ei tietty pidä vaatia mahdottomia toiselta ihmiseltä, mut ei mun mielestä tarvi myöskään seurustella, siinä tilanteessa jos se ei täysin oikealta itsestä tunnu, vain sen takia et oletuksena tuntuu olevan se et kaikki haluaa ja kaikkien pitää seurustella oli se toinen sit kuka vaan.
Kerranki mielenkiintoinen keskustelu aihe, niin pakko vie vastailla.
Huonooseen suhteeseen ei kannata jäädä, sillä siitä vaan tulee huono olo. Miellummin sitten on yksin ja sinkkuna.
Se on hienoa että löytää harrastusten parista oman suhteensa, itse käyn aika paljon joka paikassa ja harrastan paljon erillaisia liikuntaa, joukkue ja yksinäni. Mutta epäonnekseni olen huomannut, että ei niissä piireissä pahemmin kaltaisiani naisia. Noh voipi johtuu ettei meikäläisen kaupungissa pahemmin olen lesboja, ja tuntuu ettei kovin lähellä satakuntaakaan.
Monilla on kylläkin kovat vaatimuksen tulevasta kumppanistaan ja onneksi harva on niinstä täysin tiukkoja vaatimuksistaan, mutta on niihinkin törmätty. Valitettavaa kuin se on, et maanpäällä ole ketään välttämättä se 100% täysin unelma nainen.
Unelmia on oltava. Ne pitää ihmisen hengissä. Niiden takia jaksaa tsempata ja nousta ylös. Jos ei ole mitään mitä tavoitella, miksi edes yrittää?
Joten, mahtavaa että uskallat "vaatia" ihannekumppaniltasi asioita. Lähes jokainen kriteeri ylläolevista on saavutettavissa. Ainoa ongelma on, että löytyykö ihmistä joka ne kaikki täyttäisi
Todennäköisesti löytyy. Vastauksistasi päätellen olet valmis joustamaan osasta asioita, joka varmasti helpottaa "etsintää". (En tiedä miten aktiivisesti varsinaisesti etsit)
Harvat ihmiset oikeastaan ovat liian vaativia. Useimmiten kyseessä on oman arvonsa tunteva ihminen, jollaiselta sinä vaikutat. Kun tietää mitä tahtoo ja tavoittelee, miksi edes tyytyä vähempään. Jos tiedostaa jo valmiiki että se tuskin riittää.
Vielä yhteen asiaan haluaisin kiinnittää huomiota. Henkilökohtaisesti allekirjoitan suhteessa omia juttuja, omia asioita joita tehdä ihan itse, tai ystävien kanssa. Inhottavaa ajatella, että niin monesta suhteesta minunkin kaveripiirissäni on muodostunut täysi symbioosi. Minusta se on väärin. Eli, sinun tapauksessasi, voi olla että taide ja kulttuuri on niitä sinun omia juttujasi, joita voit tehdä vaikka samanhenkisten ystävien kanssa. Jos ihannekumppanisi sattuu niistä pitämään, niin mikä ettei, mutta mielestäni oman tilan luominen suhteessakin, on todella tärkeää. Jos joku kolahtaa, mutta vaikka inhoaa taidetta, niin älä sulje ovea, vaan anna mahdollisuus :) Anna mahdollisuus omalle ajalle rakastamiesi asioiden parissa, ilman rakastasi! :)
Tsemppiä syksyyn!