1. Mooseksen kirja 27
12 Mitämaks, isäni sivelee minua, ja luulee minun häntä pettävän: ja minä saatan päälleni kirouksen, ja en siunausta.
13 Niin hänen äitinsä sanoi hänelle: sinun kiroukses tulkoon minun päälleni, minun poikani: ainoastansa ole minun äänelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle.
Tulipahan vain sellainen ihmetyksen aihe tässä tänään. Että kun tuossa vl opin mukaan lukee että Rebekka on esikuva seurakunnasta. Ja kun luemme tuota kohtaa niinä tämä menisi silloin näin:
Jos seurakunta neuvoo Jumalan sanan vastaisin tekohin kirous lankeaa seurakunnan päälle. Toisaalta jos seurakunta neuvoo tekemään Jumalan tahdon se toisaalta saa siunauksen.
Kuitenkin lupaus on annettu jokaiselle ihmielle erikseen kuten myös siunaus joka Jumalan tahdon mukaisesta elämästä seuraa. Nyt jos tätä raamatun paikaa luetaan näin seurakunta haluaa ja tahtoo omia siunuksen ja myös kirouksen itselleen.
Hyvä mutta miksi se ei sitten kanna myös vastuuta vaan sysää sen yksilön kannetavaksi?
12 Mitämaks, isäni sivelee minua, ja luulee minun häntä pettävän: ja minä saatan päälleni kirouksen, ja en siunausta.
13 Niin hänen äitinsä sanoi hänelle: sinun kiroukses tulkoon minun päälleni, minun poikani: ainoastansa ole minun äänelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle.
Tulipahan vain sellainen ihmetyksen aihe tässä tänään. Että kun tuossa vl opin mukaan lukee että Rebekka on esikuva seurakunnasta. Ja kun luemme tuota kohtaa niinä tämä menisi silloin näin:
Jos seurakunta neuvoo Jumalan sanan vastaisin tekohin kirous lankeaa seurakunnan päälle. Toisaalta jos seurakunta neuvoo tekemään Jumalan tahdon se toisaalta saa siunauksen.
Kuitenkin lupaus on annettu jokaiselle ihmielle erikseen kuten myös siunaus joka Jumalan tahdon mukaisesta elämästä seuraa. Nyt jos tätä raamatun paikaa luetaan näin seurakunta haluaa ja tahtoo omia siunuksen ja myös kirouksen itselleen.
Hyvä mutta miksi se ei sitten kanna myös vastuuta vaan sysää sen yksilön kannetavaksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kristuksen seuraaminen ei ole vaatimusten tie. Mitään ei voi toinen ihminen asettaa toisen kuormaksi. Kannamme jokainen omaa ristiämme, jonka Kristus itse asettaa päällemme, kun me Häntä seuraamme. Tämä koskee myös seurakuntaa. Ihminen ei voi kuoleman hetkellä vedota siihen, että "en tiennyt, ettei seurakunta minua voikaan pelastaa". Vain henkilökohtainen elävä usko Kristukseen pelastaa.
Seurakunnan osa on neuvoa, opettaa ja lohduttaa. Se on niinsanottua sydämen maan muokkausta ja kylvöä. Sillä ei näin ollen voi olla vastuuta korjuusta, eli ihmisen sielun "kypsymisestä" ajallaan. Seurakunnalla on kuitenkin vastuu opetuksestaan, kova ja raskas vastuu onkin Raamatun mukaan. Raamatun vastaisesti opettavia ei kiitetä.
Kun opetuksen kyseenalaistaminen tai omakohtaisen uskonkäsityksen mukainen elämä onkin kiellettyä, niin miten ilmapiiri voi olla enää vapaa? Eikö se ole silloin lainalainen? Kuinka seurakunta voi silloin olla terve?
1. Joh. 4:1
1 Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. [Matt. 24:11; 1. Kor. 14:29; Ilm. 16:13]
1. Tess. 5:19-21
19 Älkää sammuttako Henkeä, [Ef. 4:30; 2. Tim. 1:6]
20 älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. [1. Kor. 14:39]
21 Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.
Seurakunta pitää opettajiensa käsiä ylhäällä rukoilemalla. Jumala antaa seurakunnan kautta jäsenilleen sen, mitä he pyytävät. Jos kuulijat ovat puolinukuksissa, eivätkä suinkaan rukouksessa, voi olettaa, että puhe on samaa laatua. Mutta sehän ei ole silloin puhujan vika.
Minusta hengellinen opetus tulee voida kyseenalaistaa, muuten kysessä on itsevaltainen hallintouskonto, jonka tarkoitus ei ole muu kuin pitää kuulijat kurissa. Opetus tulee olla sellaisella pohjalla, että se kestää kriittisen tarkastelun. Jos se ei ole, syntyy turhaa kyselyä ja epäselvyyksia, joita on vaikea korjata. Itse lähden siitä oletuksesta, että puhdasta opetusta ei ole missään seurakunnassa. Minulle riittää seurakunnan opetukseksi Kristuksen kirkastaminen. Siinä on Raamatun mukaan kaikki, mitä me tarvitsemme. Jos vaadimme siihen jotakin lisää, se on silloin Raamatun opetuksen ohi, ja kyseessä on jokin muu kuin kristinusko.
Seurakunnan muodostaa ihmiset, oli se uskossa tai ei, oli Kristus sen pää tai ei, mutta seurakunta on ohjeellisesti sitä, mitä johtajat ja vanhemmisto edustaa.
Ensinnäkään, SRK;lla ei ole vahemmistoa, josta Raamattu puhuu, ei myöskään Kristusta seurakunnan päänä, ainoastaan SRK;n työvaliokunta.
Raamatun opetuksen mukaan seurakunnassa tulee olla vanhimmisto. Apostolit Paavali kirjoittaa näin Tiitukselle seurakunnan vanhimmista: Tiit.1:5
”Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit siellä kaiken, mikä vielä oli järjestämättä ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat niiden ohjeiden mukaan, jotka annoin sinulle!.”
Seurakunta joka ei opetuksesasan pysy Jumalan sanassa ei ole seurakunta ensinkään...
Toisaalta olen samaa mieltä siitä että missään ei opeteta täysin oikein. Mutta... meillä oli toinenkin asia mielen päällä. Kun Martta hyysäsi ja passasi Jeesusta ja Marja vain istui Jeesuksen jalkojen juurella. Niin ajatelisin että kun Jeesus nuhtelee Martaa hän muistutaa meistä siitä arvojärjestyksetä. Oppi ja oikeassa oleminen ei saa olla tärkempää kuin Kristuksen armo ja sen esillä pitäminen.
Tässä ruumiillistuu juuri VL viisas.
-60 luvulta lähtien liikettä on hallinneet maallikot, sillä papit heitettiin ulos, sitoen heidät osin saatanaan. Jäljelle jäi rupusakki, kuten konsanaan maiden kommunistisissa vallankumouksissa, intellektuellit ja fiksut tapettiin tai ajettiin mäkeen.
Nämä maallikot tunsivat Raamatusta vain kannen, ja leikkivät viisasta ottamalla siletä yksittäisiä lauseita ja rakensivat niiden päälle SRK;n koko luonteen.
Nyt vain kalahti omaan nilkkaan tämä korvakuulo saarna, Rebekka olikin luikki ja Jumala siunasi SRK;ta juuri tällä siunauksella, mitä siunasi Rebekkaa. Käytännössä otti Pyhän Hengen ja siunauksen pois, siitä johtuu, että lahko pienentyy, kun kyy maailmanlopun edellä ja ihmiset voivat pahoin.
He saivat tekojensa mukaa.
vertauskuva seurakunnasta (tai jumalanvaltakunnasta)?
Tässäa aina ajankohtainen likki saara-äidin opin kulmakiviin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5821199/thread
tuosta ketjusta löytyy mys toinen mielenkiintoinen kommentti.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/5821199/30610886
Oliko tämä yhden saarnamihen tulkinta vai opettiko joku jo aikaisemmin näin.
"Saaren kirjassa: ”Iisak ja Jaakob todetaan, sivu 23: Iisakilla, Kristuksen esikuvalla, oli vain yksi Rebekka. Jaakob ja koko hänen paimentolaiselämänsä oli esikuva Pyhän Hengen virasta.”
"Kirjan mukaan Iisak oli esikuva Kristuksesta, mutta sitten Saari selittää että tämä esikuva oli eriseuran hengen saastuttama: sivu 59: ”Iisakiakin täytyi hoitaa ja ojentaa. Hänet täytyi erottaa siitä eriseuran hengestä, jolla hän oli itsensä saastuttanut.”
Minusta olemme hieman ohuella jäällä, jos otamme VT:stä vain Rebekan seurakunnan symboliksi. Olisin ainakin valmis esittämään kysymyksen, eikö silloin olisi tärkeää, että tämä symboli olisi kulkenut samanlaisena kaikkien sukukuntien joukossa? Näin ei kuitenkaan ole, muun muassa Juudan sukukunta, josta Vapahtaja polveutuu, on "useasta eri vaimosta". Nopeasti se yhden seurakunnan oppi ainakin unohtuu, sillä Iisak oli Juudan isoisä. Muutamassa sukupolvessa.