härkä m vesimies n

en usko horoskooppeihin, mutta voin kertoa, että avioliittoni härkämiehen kanssa oli täysi katastrofi. alkoi tulisella rakastumisella ja "en voi elää ilman häntä" tyyppisellä suhteella ja loppui iankaikkiseen kyräilyyn ja vittuiluun ...

mutta oliko horoskoopeilla asian kanssa tekemistä, en tiedä minä :)

Kesällä tuli ihme kyllä 10 v hääpäivä vastaan härkämiehen kanssa. En minäkään tiedä onko horoskoopeilla mitään tekemistä meidän vaikeuksien kanssa.

Seurustellessa oltiin tietenkin aivan tolkuttoman rakastuneita, ja kuljettiin yhdessä ja erikseen sinne tänne. Naimisiin mentyä ja kun lapsia alkoi tulla, minusta tuntui että jäin yksin kotiin, kun taas miehen menot jatkuivat. En osannut puhua siitä miten pahalta tuntui, en osaa nalkuttaa enkä riidellä. Tunsin itseni todella yksinäiseksi, kun en osannut ystävillekään kertoa muuta kuin hyvät kuulumiset. Niinpä kävikin niin, että kuuntelija ja välittävä ihminen löytyi muualta, ajauduin toiseen suhteeseen. Ei siitä sen enempää.

Kun kaikki paljastui, ja oli valittava kumman kaa elämää jatkan, valitsin mieheni. Kaikesta huolimatta hän sanoo edelleen rakastavansa minua, ja haluaa jakaa elämänsä kanssani. Omaan päätökseeni vaikutti myös taloudelliset seikat, en yksinkertaisesti voi heittää kaikkea menemään, mitä olen tyhjästä saanut aikaiseksi (mieheni kanssa tietenkin). Lisäksi vaakakupissa painoi lasten tulevaisuus.

Eli tässä sitä mennään, kohti seuraavaa kymmenlukua. Nyt opetellaan puhumaan toisillemme ja luottamaan toisiimme uudestaan. Joskus on niin ikävä vanhaa salarakasta, että sydän pakahtuu, mutta kaikkea ei voi saada.

No enpä tiiä... Äitini on härkä ja isäni oli vesimies, eikä se suurta onnea ollut, vaati paljon kulissien pitoa. Eka poikakaverini on syntynyt samana päivänä (paitsi 32 vuotta myöhemmin) kuin äitini, eikä siitä kehkeytynyt pidempää juttua. Jotenkin oli niin omahyväinen ja ei arvostanut/ymmärtänyt mua. Ylipäänsä koen, että samalla aallonpituudella olevia on harvassa.