Olen sairastanut kaksisuuntaista jo kymmenisen vuotta (siis diagnoosilla) oireita on varmaankin ollut jo aiemmin. Ensimmäiset masennukset kun on hoidettu 90-luvun alussa.
Nyt olen ollut jatkuvalla lääkityksellä reilun 6 vuotta.
Ihmettelenkin, miksi ihmeessä nyt mieliala heiluu koko ajan (parin vuoden ajan) jonkin verran. Ja lisäksi olen nyt sairastunut masennusjaksoon, lääkityksestä huolimatta.
Miksi nyt lääkityksestä huolimatta oireet tuntuvat olevan koko ajan riesana. Kiinnitänkö niihin herkemmin huomiota, vai
eivätkö lääkkeet enään pure?
Lääkkeiden mahdollinen vaihto on ongelma. Minulle on kokeiltu yli 10 eri lääkeyhdistelmää, mutta vain nykyisellä olen jotenkin työkykyinen. Toisista tuli niin suuria haittavaikutuksia, että en voinut toimia nykyisessä ammatissani.
Nyt olen ollut jatkuvalla lääkityksellä reilun 6 vuotta.
Ihmettelenkin, miksi ihmeessä nyt mieliala heiluu koko ajan (parin vuoden ajan) jonkin verran. Ja lisäksi olen nyt sairastunut masennusjaksoon, lääkityksestä huolimatta.
Miksi nyt lääkityksestä huolimatta oireet tuntuvat olevan koko ajan riesana. Kiinnitänkö niihin herkemmin huomiota, vai
eivätkö lääkkeet enään pure?
Lääkkeiden mahdollinen vaihto on ongelma. Minulle on kokeiltu yli 10 eri lääkeyhdistelmää, mutta vain nykyisellä olen jotenkin työkykyinen. Toisista tuli niin suuria haittavaikutuksia, että en voinut toimia nykyisessä ammatissani.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ootko miettinyt koskaan mistä kaikesta sinulle on tullut masennusta? Silloin olisi sinun helpompi ehkä vaikuttaa vähän ja kuunnella itseä. Ja stressi pois.
Ja onko sinun ammatti oikea ala ja kiva, vai teetkö liikaa töitä kuuntelematta kehoa ja itseä?
depressiiviset kaudet, siinä ei silloin auta miettiä miksi masentaa. Sinulla ed.vastaaja ei taida olla alkeellisimpiakaan tietoja bipoudesta.
Minulla jotkut lääkkeet auttavat, mutta psykiatrini kategorisesti kieltäytyy niitä antamasta. Koska olen ollut joitakin kertoja maniassa.
Lääkäri ajattelee että masennuslääkkeillä ja manialla saattaa olla syy yhteys. Aika varma olen että minun tapauksessani näin ei ole.
Mutta lääkkeitä en saa.
Ongelmani johtuu lähinnä siitä että totaalimasennuksessa olen niin masentunut että en jaksa enkä kykene ottamaan yhteyttä edes hoitotahoon.
Ja kun menee kovaa niin se kyllä sitten huomataan joka puolella.
Lääkkeet kuin lääkket saattavat tosiaan menettää tehoansa ajan kuluessa. Miten olisi nykyisten lääkkeittesi annoksen nosto? Vaikka sitten ihan pienimmällä mahdollisella määrällä aloittaen. Ja yksi lääke kerrallaan. Hitaasti siis, ettei tule yllätyksiä. Ja kaikkien annosta ei tietenkään tarvitsi nostaa jos jo yhden lääkkeen pikkuruinen lisääminen tehoaisi.
Minulla lääkkeinä menevät tällä hetkellä Seronil 60 mg, ja Seroguel Prolong.
Seronil on ylimmällä tasolla, ja tämä pitää pakko-oireet kurissa.
Tosin tämä on taas suuri riski tehostamaan mahdollisia hypomaanisia kausia.
Mutta Seronil on ainoa lääke, joka on pakko-oireisiini jotenkin purrut.
Serogue vaihdettiin jokin aika sitten Prolong versioon, jotta kärsimäni väsymyt olisi vähäisempää. Lääke auttaa kuitenkin hyvin pitämään nousukaudet kurissa, ja pystyn nukkumaan säännöllisiä yöunia. Ainoastaan tämän lääkkeen nosto on
mahdollista, mutta pelottaa tuo väsymyksen määrä...
Tuota Seroniliä olen syönyt jo lähes 10 vuotta, joten on varmaankin elimistö hiljalleen alkanut tottua siihen, ja vaikutus laskee... (oma päätelmä)
Huomenna on terapia aika, sitä nyt aluksi koitetaan tiivistää.
Täällä on vain vaikeaa päästä lääkärille, kun on vain yksi osa-aikainen psykiatri... Ja sielläkin kävin viimeksi heinäkuun alussa.
Otat kai koko annoksen Seroquelia illalla ennen nukkumaanmenoa? Jos et, niin sitä kannattaisi kokeilla. Ja toi ketiapiinihan saattaa tosi isoilla annoksilla paradoksaalisesti piristää väsyttämisen sijaan. Ja siihen tosiaan kehittyy joillakin toleranssi, eli tehot hiipuvat. Jos sinulla suinkin on varaa, niin mene yksityiselle lääkärille.
Mitä Seroquel Prolongiin tulee, niin katsoppa alempana oleva keskustelu otsikolla "Seroquel Prolong-aivomyrkkyä". Eli lääkevaihtosi syy voi olla aivan muu kuin sinulle uskoteltiin. Valitettavasti.
aika monet / 30.7.09 / klo 12:20
on vaihtanu seroquelin seroquel prolongiin. Multakin lääkäri kysyi, haluanko vaihtaa, koska lääketehdas oli suositellut vaihtamaan. Miksikö? Siksi, että keväällä otettiin käyttöön tämä lääkkeiden viitehintajärjestelmä, joka "pakottaa" ostamaan halvinta rinnakkaislääkettä. Tämä vähentää seroquelin käyttöä. Seroquel prolongille taasen ei ole rinnakkaislääkkeitä. Härskiä hommaa! En halunnut vaihtaa. Viimeksi antoivat apteekista seroquelin rinnakkaislääkettä Quetiapin Mylan, jota siis popsin tyytyväisenä nyt.
Minulla on ollut oireita 10 vuotta. Ensin kokeiltiin SSRI-lääkkeet (Seronil, Cipramil, Zoloft), sitten MAO-estäjä (moklobemidi) ja lopulta trisykliset (Triptyl). Erilaisia psykoosilääkkeitä ja mielialantasaajia on ollut, nykyisin käytössä Seroquel 100 mg ja Xanor 1,5 mg/ vrk. Triptyliä on pitänyt jo kerran nostaa 100 mg:sta 150 mg:aan. Jos teho laskee tätä tahtia, on pari vuotta elinaikaa jäljellä.
Pari vuotta sitten huomasin, että mieliala laskee aina kuukautisia edeltävällä viikolla. Perinnöllisen verenpainetaudin vuoksi en saa käyttää yhdistelmäehkäisyä (voisitkohan sinä käyttää?) ja gynekologin määräämistä B6-vitamiinikuureista ei ollut apua. PMS on mennyt itsemurhayrityksiin asti, eikä sille mitään voi, jos joku kerta oikeasti saan itseni hengiltä. Yritän mennä kuntosalille rehkimään ja vaikka hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä, mutta joskus en pääse sinne asti ja jään kotiin hajottamaan tavaroita tai itseäni.
Noin vaikeiden oireiden hoitoon olisi otettava järeämmät aseet käyttöön kuin B-vitamiini. Lienetkö kokeillut pelkkää keltarauhashormonia sisältävää ehkäisyä? Tai parempaa vielä olisi luonnollinen keltarauhashormoni, jota ei siis raskaudenehkäisyyn vaan PMS-oireisiin.
Endokrinologi on hormoniasiantuntija, jolla sinun tulisi oireittesi vaikeudesta päätellen käydä. Julkisella se lienee mahdotonta, mutta ehkä rahasi riittäisivät yksityiseen lääkäriin?