Haluaisin kuulla teidän mielipiteenne siitä, minkä sortin häiriö minulla on. Olen 18 vuotias.
Kaikki alkoi siitä, kun laihdutin terveellisin avuin 82kg:sta n.70:een. Olen 166,5cm. Sitten elin jossain hämärässä sumussa omena per päivä ja painoinkin 49kg.
Hälytyskellot soivat, kun menkat jäivät pois. Sain lääkkeet tähän, hoito on kesken.
Nyt olen lopettanut laihduttamisen, painan n.50 kg. Paino heitelee kahden kilon haitarilla, ei enempää. Näin on ollut nyt puoli vuotta.
Nykyään en laihdu tai liho, mutta ajattelen ruokaa ja syömistä/sen poisjättämistä koko ajan. Olen koko päivän syömättä, illalla syön tonnikala/katkarapusalaatin ja joskus leivän, sekä varmaan puolitoista kiloa omenoita. Joskus kevytjäätelöä.
Mutta kerran viikossa (joskus useimminkin) AHMIN varmaan 6000kcal edestä kaikkea. En oksenna, jälkeenpäin on huono omatunto.
Kysymykseni onkin, mitä helvettiä tämä on? Onko normaaliksi katsottavaa?
Voinko elää näin koko loppuelämäni? Lihonko, jos alan syömään normaalisti? Haluaisin syödä normaalisti, olla ilman, että ruoka hallitsee mielialojani, koko elämääni, rajoittaa menojani, mutta EN tahdo lihoa. Please, sanokaa edes joku jotakin. Tulen hulluksi.
Tänäänkään ei voi tehdä mitään kivaa, kun eilen tuli ahmittua. Poikaystävä ehdotta kauppaan-tai ravintolaanlähtöä, mutta minä vain tiuskin hänelle. Prkl.
Kaikki alkoi siitä, kun laihdutin terveellisin avuin 82kg:sta n.70:een. Olen 166,5cm. Sitten elin jossain hämärässä sumussa omena per päivä ja painoinkin 49kg.
Hälytyskellot soivat, kun menkat jäivät pois. Sain lääkkeet tähän, hoito on kesken.
Nyt olen lopettanut laihduttamisen, painan n.50 kg. Paino heitelee kahden kilon haitarilla, ei enempää. Näin on ollut nyt puoli vuotta.
Nykyään en laihdu tai liho, mutta ajattelen ruokaa ja syömistä/sen poisjättämistä koko ajan. Olen koko päivän syömättä, illalla syön tonnikala/katkarapusalaatin ja joskus leivän, sekä varmaan puolitoista kiloa omenoita. Joskus kevytjäätelöä.
Mutta kerran viikossa (joskus useimminkin) AHMIN varmaan 6000kcal edestä kaikkea. En oksenna, jälkeenpäin on huono omatunto.
Kysymykseni onkin, mitä helvettiä tämä on? Onko normaaliksi katsottavaa?
Voinko elää näin koko loppuelämäni? Lihonko, jos alan syömään normaalisti? Haluaisin syödä normaalisti, olla ilman, että ruoka hallitsee mielialojani, koko elämääni, rajoittaa menojani, mutta EN tahdo lihoa. Please, sanokaa edes joku jotakin. Tulen hulluksi.
Tänäänkään ei voi tehdä mitään kivaa, kun eilen tuli ahmittua. Poikaystävä ehdotta kauppaan-tai ravintolaanlähtöä, mutta minä vain tiuskin hänelle. Prkl.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En osaa sanoa mitä toi on, mutta normaalia se ei ole. Vaikuttaa samalta, mitä itse harrastin yhteen aikaan. Myöhemmin se muuttui bulimiaksi.
Ei, et voi elää noin loppuelämääsi. Hanki apua, ennen kuin tilanne muuttuu pahemmaksi.
Tarvitset ravinto-ohjelman, joka kertoo, mitä sinun tulee syödä ja mihin aikaan. Näin et koe omatunnontuskia siitä, mikä on oikea ruokamäärä. Ravintoterapeutti tekee sinulle viikottaisen ohjelman, joka alkaa kevyellä ruokavaliolla. Pikkuhiljaa päivittäistä kalorimäärää lisätään, jolloin elimistö tottuu suurempaan energiamäärään, ja näin et liho. Nythän elimistösi elää säästöliekillä ja jos alkaisit heti syömään tuhteja aterioita, alkaisit myös lihomaan.
Eli pikku hiljaa kohti normaalia ruokarytmiä ja paino pysyy kurissa. Varaa aika ravitsemusterapeutille. Hän auttaa.
Halauksin,
Liisa
Kyllä sulla taitais olla diagnoosina anorexia nervosa, jos syöt kerran noin älyttömän vähän päivittäin.
Mutta koska mikään ei yksiselitteistä, voi myös syömishäiriö olla erittäin monitasoinen ja sen oireet ja ilmentymät. Bulimian vaara on todellakin suuri tuollaisessa, mutta vielä vaarallisempaa on jos et syö mitään. Taidat olla aikamoisessa puutostilassa. :(
Mullakin on syömishäiriö mutta ei anoreksiaa eikä bulimiaa - syömishäiriöhän tarkoittaa jollain tavoin häiriintynyttä suhdetta ruokaan. Ja me tapellaan joka päivä ja joka ainoasta asiasta, minä ja ruoka. :)
Voi meitä naisia, ollaan me niin hulluja.