Leikki-ikäinen ja vauva

Meillä kakkonenkin on kai jo taapero, mutta muistan minä vielä jotain :) Ikäeroa meidän tytöillä on 2v 3kk.

En minä kovin paljoa aikaa ole käyttänyt esikoisen kanssa leikkimiseen, tai vauvan kanssa lepertelyyn koskaan. Esikoinen keksii leikkejä hyvin itse, eikä ole koskaan kysellyt mitä tekisi. Toki luen kirjoja, autan askartelemaan, ja saatan olla osana roolileikkiä muiden hommieni ohessa, mutta hyvin harvoin istun missään leikkiteekutsuilla tai rakentelen legoilla. Sensijaan otan häntä paljon mukaan tavallisiin kotitöihin, ripustetaan pyykkiä tai laitetaan ruokaa tai siivotaan yhdessä. Hitaamminhan se usein niin sujuu, mutta mieluummin teen silti niin. Vauva taas kulki suuren osan päivästä kantoliinassa, eli sai sitä tarvitsemaansa läheisyyttä koko ajan vaikka tein muita juttuja. En minä pienen vauvan kanssa juurikaan erikseen lepertelyhetkiä pitänyt, mutta vaipanvaihtojen ja röyhtäytysten ym. yhteydessä tuli loruteltua ja lauleskeltua ja sellaista.

Tuo kantoliina oli meillä kyllä ehdoton arjen pelastaja. Esim. aamuisin laitoin vauvan liinaan kun aamutoimet oli tehty, ja hän sai nukahtaa sinne sitten omaan tahtiinsa, usein jo ennen uloslähtöä, vähän isompana sitten vasta puistossa (tai kerhossa tai kylässä tai missä nyt oltiinkaan). Vauvaa ei tarvinnut pukea ulos, riitti kun laittoi vähän pipoa ja sukkaa ja viileämmällä käytin sitten takkia jonka alle vauvakin mahtui. Kantoliina antoi kyllä "lisää käsiä" ja nopeutti uloslähtöjämme tosi paljon. Ulkoilimme ja liikuimme siis lähes aina niin että vauva oli liinassa ja isommalle sitten joskus otettiin rattaat jos oli pitempiä matkoja kuljettavana tai kiire. Varsinaista nukuttamista en koskaan harrastanut, vauva nukahti sinne liinaan silloin kun nukutti, tai laitoin tissille nukahtaneen vauvan sänkyyn jatkamaan uniaan.

Mutta siitä huolimatta monesti tuli tilanteita joissa molemmat vaativat huomiota samalla hetkellä. Isompi esim. tietysti meni aina kakalle silloin kun vauva oli tissillä. Tasapuolinen en ole edes yrittänyt olla, en siis ole yrittänyt antaa molemmille yhtä paljon, vaan molemmille sen mitä he tarvitsevat. Ja molemmat ovat joutuneet vähän odottamaan ja venymään tietysti.

Itse olen jaksanut hyvin. Molemmat lapset ovat olleet hyviä nukkumaan, joten mitään suurta väsymystä ei ole koskaan ollutkaan. Ulkoiltu, kyläilty ja kerhoiltu on ahkerasti, koska tiedän että se on itselleni jaksamisen ehto. Jos jäämme (esim. sairastamisen vuoksi) muutamaksikin päiväksi kotiin, alkaa pinnani kiristyä pahasti. Mutta kun isommalla on leikkikavereita ja minulla aikuisseuraa, sujuvat päivät mukavasti.

Kyllä siitä selviää. Ylimääräistä aikaa ei sitten vain juuri enää ole. Nyt sitä ihmettelee miten sai päivät pelkän yhden vauvan kanssa sujumaan, vaikka silloinkin muka oli kädet täynnä työtä. Mitenkähän sitten jos lapsia on vielä usempia...

tuli ikäeroksi alle 2v ja ensimmäiset puoli vuotta meni paaaaljon leppoisammin mitä odotin. Sehän tietenkin riippuu paljon siitä, miten vaativa tapaus vauva on ja miten öitä valvottaa. Meillä oli helppoa ja vauvathan nukkuu alkuun niin paljon, että aikaa jää vallan mainiosti leikki-ikäiselle. Vauva meni oikeastaan siinä sivussa, kun vanhempi vei enemmän huomiota. Eikä alkuun ollut ollenkaan mustasukkainen. Rytmitkin meni ihan mukavasti. Ulkoilimme tai kerhoilimme aamupäivän kun vaavi nukkui. Ruoka-aikaan heräili. Sitten isompi nukkui päikkärit ja ehti oleen vauvan kanssa. Iltapäivällä toinen ulkoilu vauvan toisten päikkäreiden aikaan. Nukkumaan menivät vaihtelevasti riipuen vaavin iästä. Välillä oli tuskanhetkiä, kun eivät malttaneet mennä nukkumaan, jos toinen vielä valvoi eivätkä yhtäaikaa olisi menneet.

Niin mutta tilannehan muuttuu sitten, kun vauva alkaa vaatimaan eli viimeistään siinä vuoden iässä. Vauva-aika toisen lapsen kanssa on vielä helppoa, kun vauvat nukkuvat. Meillä nyt 1v. ja 3,5v. kotona, silti ei valittamista, mutta välillä meno käy aika villiksi, kun kävelemään lähti 10 kk iässä.

Tässä on meidän päivärytmi:

7.00 herätys aamupalaa kakkosen lastenohjelmia

9.30-10.00 puistoon (kun kuopus oli pikkuvauva, hän nukkui ekat päiväunet vaunuissa ja minä leikin esikon kanssa)

12.00 lounas

13 tai 14.00 päiväunet (väännä rytmi semmoiseksi, että lapset nukkuvat päikkärit yhtä aikaa)

15.00 välipaia

17.00 Lastenohjelmat perään iltaruoka

n. 18.00 Iltaulkoilu (kun kuopus oli vauva, mies ja esikko olivat kaksin ulkona)

20.00 Iltatoimet ja nukkumaan

Ei se vauva välttämättä tarvitse jatkuvaa hoivaa! Meillä kuopus oli hyvin iloinen saadessaan seurata esikoisen leikkejä. Ja vaikka esikoisenikin oli tosi vaativa ja sylinkipeä vauva, hänkin rauhoittui kummasti, jos kylässä oli muita lapsia, joiden menoa saattoi seurata. Tiukkaahan se ensimmäinen vuosi on, mutta sen jälkeen helpottaa. Rohkeasti vaan tulta päin!