Olen väsynyt kolmen murrosikäisen lapsen yh-äiti. Olisin ikionnellinen jos lasten isä olisi mies, joka huoltaisi lapsia joka toinen viikko. Mutta hänellä on oma elämä, johon lapset ei sovi. Harvoin hän edes viikonloppuisin tapaa lapsia.
Tiedän, että tämä aika loppuu joskus, mutta en tiedä jaksanko siihen saakka, olen aivan puhki lasten keskinäiseen jatkuvaan tappeluun ja nälvimiseen. Onneksi he ovat kodin ulkopuolella fiksuja, koulussa menee hyvin, mutta kotona on jatkuva nokkapokka. Tahtoisin muuttaa Australiaan ja jättää nuot tänne!
Sallinko heidän olla huoneissaan tietskalla päivästä päivään ja syödä huoneissaan, että talo pysyisi rauhallisena? Olisinko ihan kamalan huono äiti, jos sillä saisin rauhan taloon?? Vai vaihdanko työvuorot niin, että olen illat ja viikonloput töissä? Silloin olisin omasta mielestäni vieläkin huonompi äiti...
Tiedän, että tämä aika loppuu joskus, mutta en tiedä jaksanko siihen saakka, olen aivan puhki lasten keskinäiseen jatkuvaan tappeluun ja nälvimiseen. Onneksi he ovat kodin ulkopuolella fiksuja, koulussa menee hyvin, mutta kotona on jatkuva nokkapokka. Tahtoisin muuttaa Australiaan ja jättää nuot tänne!
Sallinko heidän olla huoneissaan tietskalla päivästä päivään ja syödä huoneissaan, että talo pysyisi rauhallisena? Olisinko ihan kamalan huono äiti, jos sillä saisin rauhan taloon?? Vai vaihdanko työvuorot niin, että olen illat ja viikonloput töissä? Silloin olisin omasta mielestäni vieläkin huonompi äiti...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla sama tilanne eli lasten isä pääsi sinkkuelämän makuun erottuamme ja löysi lapsettoman naisen jonka kanssa muuttivat yhteen.
Mutta valitettavasti lapset eivät sovi siihen kuvioon eli viettävät aikaansa kaksin sillä aikaa kun minä hoidan lapset.
Ovat olleet isän luona yötä neljän vuoden aikana noin viisi kertaa yhteensä ,, illalla menny ja aamúlla jo kotiin takaisin nälkäisenä,, eli ei siinä minulle paljon vapaata jäänyt.. muuta kuin että sain nukkua yön yli..
Viimeksi ovat olleet yökylässä isänsä luona noin vuosi sitten..
Ja toisekseen se että itse asun pikkutalossa kolmen lapsen kanssa ,, mutta lasten isä yli sadan neliön talossa kaksin . eli tilaa olisi.. jossain muualla siis mättää..
Reissuissa ei isä ole käyttänyt lapsia /lasta missään.. meille antoi yhdelle lapselle 20e matkaan kun pyydettiin rahaa linnanmäelle,, (asumme suomen pohjoispuolella.. eli matkaa sinne on,,).. lapsi pääsi kaverin perheen mukana..mutta itse piti toki kustantaa..
Kaikkia tällaisia törkeyksiä en edes kehtaa samaan kirjoitukseen laittaa..
Onpa ihastuttava mies....oikein kateeksi käy nykyistä naistansa kun on noin hyväsydämisen, epäitsekkään, huolehtivaisen ja lapsirakkaan miehen löytänyt...
Ole onnellinen että itse pääsit hänestä eroon!!
Murkut on murkkuja, samalla lailla ne linnoittautuisi huoneeseensa, vaikka isä asuisi vielä kanssanne. Laita lsten huoneen ovi kiinni ja palaa muutaman vuoden päästä asiaan. Anna olla rauhassa. Voit silti olla läsnä, kun murkku kaipaa.
Hyvä, että ovat vain päivät netissä. Jos ovat yötkin, ota sulake pois yöksi.
Eikö ole ketään muuta aikuista, mummoa tai kummia joka vahtaisi lapsia, että saisit hengähdystauon. Tai ota omaa aikaa vaikka pari tuntia päivässä, kun murkut mököttävät huoneissaan. viikonlopuksi niitä ei uskalla jättää yksin.
Ettekö voisi lasten kanssa mennä juttelemaan jonnekin kasvatusneuvolaan tms vaikka ovatkin noin isoja...ihan vain sen vuoksi, että lapset ymmärtäisivät ehkä ulkopuolisen avulla, että tuossakin iässä on mahdollista tulla toimeen ja kotona voi kaikilla olla hyvä olla.
Ainut joka oikeasti vaatisi keskusteluapua on isä joka ei tajua rooliaan.. ei lapsistaan ole hyväksyttävää erota ja jättää röyhkeästi kaikki toisen niskaan.. isä saisi HÄVETÄ.. inhottaa tuollaiset isät jotka ei kanna vastuutaan siittämistään lapsista vaan pakenevat.. siis HALOOO!!!!!
Ei kannata ruveta tappelemaan nuorison kanssa.. on elämisen kannalta ihan sama missä syö ruokansa.. itsekin 44-vuotiaana syön ruokani olohuoneessa tv;n äärellä ja olisin kyllä kiukkuinen jos joku määräisi minut muualle.. eli minun neuvo on.. voin olla väärässäkin,, että pankaa pois kaikki TURHAT säännöt ja eläkää oman mallinne mukaan eli luotte omat tavat ym.. ja tehkää niinkuin on helpoin koska arki on niin raskasta jo muutenkin.. ei tarvita sellaisia sääntöjä.. jotka on vaan ulkopuolisen mielestä hyviä,, mutta teistä itsestä ne on niuhotusta,, itse olen myös murrosikäisten äiti.. 19-vuotias muutti juuri opiskelemaan hyvillä lukion papereilla.. mulle ei ollu tärkeetä missä kukin syö tms.. vaan se että meillä on mukavaa ym.. on oltu omalla porukalla ja tavallaan mitään sääntöjä ei oo ollu.. ja hyvin on menny,, kaikki lapset on tuonu hyviä todistuksia ym.. mun ajatus on ollut että elämä on jo muutenkin täyttä sääntöjä ja rajoituksia joita noudattaa niinpä olen tehnyt kotona niinkuin on ollut helpointa ja mukavinta..