kuollut

No ei must tunteita voi tosta noin vaa lopettaa...?!!
Mut kyl kaikki aikanaan... luulisin...
Mulla meni just poikki mun poika ystävän kans ja rakastan sitä yhä, mut kai aika parantaa haavat...

Kuten edellinen jo totesi, niin aika parantaa. Mutta joskus vain on päätettävä, että nyt saa riittää. Ei tunteita voi yks kaks nappia painamalla lopettaa, mutta voi tehdä päätöksen, että "nyt saa riittää tämä perään haikaileminen" ja kieltäytyä antamasta, niille tunteille toivoa. Päättää, että nyt minä keskityn muihin asioihin ja karistaa "hänet" pois ajatuksista. Ajan kanssa ja itselleen järkeä takomalla("että hän on aivan väärä tyyppi, eikä ajatusteni ja tunteitteni arvoinen")pääsee niistä turhauttavista tunteista. Ihastus ei ole ikuista. Rauhassa ja ajan kanssa vaan. Tsemppiä sinulle. Jokainen meistä on jossain vaiheessa samassa tilanteessa. Kenties minäkin kohta.=)

Koettele häntä jotenkin. Todellinen rakkaus kestää.

-jääköön pois mikälie...

Vaikka on se hankalaa. Se on vain patistettava itsensä eteenpäin, mutta ei ne tunteet heti unohdu.Mutta kyllä ne aikanaan jäävät unohduksiin..Yritä keskittyä itseesi ja mistä muualta saat hyvän olon kuin vain hänen lähellään. Jatkat vaan vaikka väkisin..

minulla kesti puoli vuotta päästä eroon tunteistani, jotka liittyi ensirakkauteeni...
ja nyt kävi saman tyyppinen juttu olen ihan helvetin ihastunut yhteen vapaaseen äijään, hän sanoi eilen minulle että on ihastunut minuun ja on kiinnostunut tapaamaan... -> myöhemmin tuli sitten selville että hän onkin ihastunut erääseen toiseen, ja ollut ihastunut tähän jo pitemmän aikaa... :,(
that's my life, my life sucks and then i die..

Ite oon aina ollu sitä mieltä että tunteita ei sais kieltää. Se on niin väärin ittiä kohtaan. Mullakin sellanen tilanne että rakastan kihloissa olevaa ystävääni, joka melkein rakastaa minua ja mä kaipaan sitä joka päivä. Sen kanssa on välillä vaikee olla kun se yrittää olla viilee vaikka kilometrin päästä näkee että sil ois nii paljon asiaa, ja kun ite oon sellanen ku oon....en esitä välinpitämätöntä jos haluan olla lähellä ja en sano asioita mitä en tarkota. Ollaan puhuttu asioista, mutta se on vähän yks puolista totuutta. Se kertoo mitä uskaltaa myöntää kun kai luulee että mä luulen liikoja. Vituttaa välillä koko tilanne, mutta mä aijon elää elämääni...kumminkaan en kiellä mitä tunnen ja jos joskus se mulle avautuis nii....Että jos me ehkä päädytään yhteen ja oikeesti rakastetaan toisiamme joskus. Mukava toive, mutta se siitä. En tiiä kannattaako väkisin yrittää keskittyä elämän muihin asioihin jos tuntuu että se toinen täyttää sun pään. Anna sen täyttää niin kauan että huomaat ajttelevas jotain muuta.