moips mä oon 13w likka...
Tota mul meni just poikki mun jätkä kamunkaa!!!
Me oltii 4kk yhes!!!
Ja mä rakastin sitä yli kaiken tai rakastan edellee!! Miten pystyisin unohtaa sen, ku tiiän etten voi saada sitä takas!!!??
Mä itkin sen koko yön ku me erottii, sit ku me ollaa viel samal luokal, ni se tekee tosi kipeetä!!
Auttakaa mua pliis!!!
Miten voin unohtaa!!!???
Ja sinä iltana ku me erottii ni mä aattelin tehä itsarin, mut ei mul ollu sit kuitenkaa sisua tarpeeks....
Tota mul meni just poikki mun jätkä kamunkaa!!!
Me oltii 4kk yhes!!!
Ja mä rakastin sitä yli kaiken tai rakastan edellee!! Miten pystyisin unohtaa sen, ku tiiän etten voi saada sitä takas!!!??
Mä itkin sen koko yön ku me erottii, sit ku me ollaa viel samal luokal, ni se tekee tosi kipeetä!!
Auttakaa mua pliis!!!
Miten voin unohtaa!!!???
Ja sinä iltana ku me erottii ni mä aattelin tehä itsarin, mut ei mul ollu sit kuitenkaa sisua tarpeeks....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niih. Sure rauhassa, kylla se siita, ennemmin tai myohemmin.
Nii kai ne ajan kanssa, mut en kestä....
tota saaks kysyy et onks sul ollu samanlaisii tapauksii??
Nämä rakastumisasiat on niitä elämän rajuimpia juttuja. Kukapa ei olisi kerran tai kahdestikkin kärsinyt sydänsuruissaan.
En tiedä miten neuvoisin, kun itsekkin olen käynyt vielä vanhalla iällä rajun rakastumisepisodin ja pettymyksen jonka yli en meinannut päästä. Aika "parantaa" tai auttaa unohtamaan.
Rajua koulua, mutta kyllä se varmaan kasvattaa ja voi jo muutaman vuoden kuluttua nauraa sille että miksi otti asian niin vakavasti.
Sitä on niin kuin jossain haavemaailmassa kun rakentaa omassa päässään liian suuria rakkauskuvitelmia ja järki unohtuu matkasta. Kaveri vaan ei ollut tarkoitettu sulle.
Aika menee nopeasti ja jo ennen kuin olet esim. 20 vuotias olet varmasti kohdannut uuden suuren rakkauden...
Yhden kundin takia ei kannata elämän iloaan menettää. Ei muuta kuin tsemppiä ja nokka pystyyn!
Elämä on kuiteskin sulla edessä päin!
Voi kun olisikin vielä nuori ja olisi tämä elämän kokemus matkassa. Kyllä osaisi elää rennommin!
Moi!....mie oon 14wee tyttö....ja haluun sanoo alux ihan samaa kun noi edellisetkin et aika todellakin parantaa haavat,mut ei kyllä välttämättä aina lopullisesti! Mä olin pari vuotta ala-asteella nuorempana rakastunu erääseen poikaan...sekin sano tykkäävänsä musta...mä tiedän et seurustelu ei oo sama asia kun se et tykätään toisista mut ei olla yhessä....mut on se silti melkein sama asia jos toista rakastaa...! Tää kyseinen poika asu niin sanotusti mun naapurissa ja me oltiin joka päivä tekemisissä...sitten kun se muutti kauemmas meidän kylällä, niin se ei enää käynykkään meillä....!! Mun sydän murtui kun me ei oltu enää missään yhteyksissä sen jälkee. itkin varmasti kuukauden joka yö sen perään...rukoilin Jumalalta että se tois mun rakkaan takas ja et me voitas jälleen olla yhessä!....mut ei...! Siitä on nyt aikaa n. 5-6 vuotta....ja se on paljon...mut mie muistan edelleen noi tapahtumat kuin eilisen päiwän, ja ikäwöin vieläkin vähän tätä poikaa....luultavasti rakastankin,enkä varmasti pysty ikinä uhontamaan häntä...mut pikku hiljaa sydämen kipu on koko ajan laimentuun,eikä muhun enää satu niin paljoo! Nään poikaa vieläkin aina silloin tällöin kylällä, mutta en muistele häntä pahalla vaan aina hyvällä mietin niitä kauniita muistoja! Ja toivon että hänellä menee hyvin...!! Älä ikinä ajattele itsaria....kun tiedät et se ei oo hywä ratkaisu....älä ajattele vaan itteäs vaan läheisiäs....ne jäis ainiaax kärsimään maan päälle vielä suuremmasta tuskasta kuin sinä joka et enää sitten tuskaa tuntisi!....toivon että jaksat ja koita pärjätä....! :)
kiitti oikeesti teille kaikille!!!
Varsinki sulle "hemuli" toi sun viestis jotenki autto mua,ehkä mä täst selviän ajan myötä....
Ja kiitti jos voin pitää suhun jatkossaki yhteyttä, sä ainaki ymmärrät mua ku et oo mua niin hirveeesti vanhempi!!! :)
Kiitti viel ihan hirveesti kaikille!!! :)
P.s
Oli Hemuli toi sunki juttu aika surullinen!!!
Ole hyvä! Kiwa jos se helpotti sun oloos! Joo oli se pikkasen surullinen, mut ei se enää niin pahalta tunnu kun sillon...!! Mä tiedän et sullakin alkaa mennä jonkun ajan päästä paremmin. Et ikinä varmastikkaan unoha häntä, mutta pystyt kyllä jatkamaan elämääsi vielä täysissä voimissa...kunhan aika on parantanu haavat...! Hyvää jatkoa sulle...ja kyllä mä mielelläni siun kanssa mailailisinkin!! Mut moro!
No kyl varmaa tää täst selkenee ajan myötä...
Juu en kyllä tuu ikinä unohtaa sitä!!!
Ja hyvät jatkot sullekki!!!
Kiitti viel kerran!! :)