sektio ja parantuminen

Esikoisestani oli alavatsa "hullua lihaa" vailla tuntoa ja hermotusta ja vatsalihakset eivät pelittäneet lainkaan vielä 10kk leikkauksen jälken.
Seuraavat 2 kertaa ovat selkeästi nopeammin parantuneet.
Muista nyt ottaa rauhallisesti. Sectio on MASSIIVINEN leikkaus. mieti nyt kuinka syvälle siinä mennään. kuinka moni kysyy esim viikko suoleen tehdyn avoleikkauksen jälkeen, että eikö jo ala paraneen???
Kipuilua saattaa kestää siis pitkäänkin. Kipulääkkeiden käyttö on jopa suotavaa, sillä se helpottaa toipumista.
Älä rehki. Älä kumartele, älä nouki kevyitäkään taakkoja ei edes nenäliinaa lattialta, vältä kiertoliikkeitä kuten esim siivousta, vältä turhaa nostelua ja kantamista (vauvojen kanssa yli helppoa ;) ), pienenkin kivun tunteen tullessa lopeta siihen johtanut toiminta HETI!!! Silloin on toiveita nopeasta paranemisesta. Kävely, pieni keveä toimiminen on ok. Mutta älä kuvittelekkaan urheilevasi tms vielä hetkeen. Ajattele oikeasti sinulle tehdyn ison leikkauksen, vaikka siitä harvoin isona puhutaan. Sitä se on kuitenkin. paraneminen vaatii aikaa ja LEPOA!!!

neuvolaan ja terveydenhoitajaan kannattaa olla yhteydessä,jos epäilyttää onko kaikki ok.kyllä siinä oma aikansa menee,kun paranee.toiset nopeammin kuin toiset.itse jo sairaalasta lähtiessäni (5-6 pv) jälkeen olin kunnossa kotona.terveydenhoitaja tarkisti ekalla kotikäynnillä minunkin voinnin ja haavan,paineli mahaa ym.

myös.pidä kallea jääkaapissa ja laita vatsalle sinne missä kipu on.itse pidin monta kertaa päivässä kylmää vatsalla ja kyllä helpotti.

Kuitenkin jo 5 päivän päästä kävelin, joskin vaikeasti. 3 kuukauden ajan piti miehen auttaa ylös sängystä kun omat voimat eivät riittäneet. Puolen vuoden jälkeen alkoi olemaan suurin piirtein terve.

Nuoret ehkäpä paranevat nopeammin minulla ikää oli jo 42v

ja menin suihkuun ja vaihtaan omat alusvaatteet. ei kipupumppuja, muutama särkylääke. Seuraavana päivänä lähdin kotiin, viikon päästä ei tuntunut enää mitään erikoista. niin meni eka sektio, nyt toinen kohta tulossa, toivotaan ettei mitään komplikaatioita tuu....

tehtiin n.1,5 viikkoa sitten ja nyt vasta olo rupeaa olemaan hyvä. kahteen päivään ei itse ylös päässyt ja section vaikeuden vuoksi (avattiin 2kertaa) oli kovia kipuja lääkkeistä huolimatta. Kun hoitajat tulivat sitten kolmantena päivänä sanomaan et nyt olis aika nousta ylös kun katetri otettava pois, niin rupesi tosissaan pelottamaan kun kivut olivat todella suuret. Myöhemmin samana päivänä nousin jo itse ylös ja käveln omin jaloin ilman apua koska motivaationa toimi se että pääsisin vierihoitoon poikani kanssa joka ollut tulehduksen takia keskolassa kaksi päivää.
Kyllä se äidin rakkaus voittaa kaikki maailman kivut.

Eilen kotiuduimme sairaalasta kun minun oloni oli parantunut ja tulehdus arvot olivat viimein laskeneet. Todella raskas kokemua henkisesti ja fyysisesti. nyt vaan toivon että haava paranee hyvin eikä tule takapakkeja. Itse pääsen sängystä ylös ja käveleminen luonnistuu jo lähes normaalisti.

sektiostani kipujen puolesta nopeasti. Voimat palautui vatsalihaksiin kuitenkin vasta 3kk:n päästä. Toisella kertaa vauva oli alipainoisuuden vuoksi 1vrk tehovalvonnassa kunnes alkoi syömään. Ensimmäisenä päivänä en vielä tuntenut kipua mutta toisena kyllä. Kolmas päivä oli helvettiä kun haava tulehtui. Vauva oli silloin jo vierihoidossa eikä naistenklinikalla enää muita vaihtoehtoja ole. Kun pyysin yöksi apua vauvan hoitoon kun en päässyt sängystä ylös iltavuoron kätilö pyysi soittamaan kelloa kun tarvitsen maitoa ja että yököltä pitää kysyä miten yö hoidetaan. Yhdeksi yöksi vauva otettiin kansliaan (klo 23-5.30). Meidät kotiutettiin aika nopeasti kun pyysin siirtoa oman paikkakunnan sairaalaan tai kotiinpääsyä. Naistenklinikalle jouduin epilepsian vuoksi eli olisin tarvinnut normaalia enemmän lepoa ennen kotiinpääsyä.