Kaikki patistavat hankkimaan lapsia parikymppisenä, kun on vielä nuori ja vetreä. Ääneen jos sanoo, että hankkii (jos voi) lapsia sitten 30 iässä, niin tulee toitottalua, ei niin vanhana, mitä ihmettä, miksi niin vanhana. Onko silloin muka liian vanha? Jos ei nyt nuorena lapsia vain halua..
Hyvä lapsen hankinta ikä?
jepulijee
71326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lapsen hankinta on meille kullekin henkilökohtainen valinta. Itse tein esikoiseni, 36-vuotiaana ja kuopukseni 42-vuotiaana. Tänään kivoja nuoria miehiä joille minulla oli varaa antaa materiaallisesti puutteeton lapsuus sekä pystyin työni puolesta olemaan mukana ja apuna koulunkäynnissä ja samalla panostamaan heidän tulevaisuuteen jatko-opiskelun kannustajana.
Esikoiseni 25-vuotta on seurustellut nyt 8-vuotta tyttöystävänsä kanssa. Lapset aikanaan hän sanoo, jos kysyn, olethan itse ollut mitä parhain esimerkki ; )
Lapsen hankinta on meille kullekin henkilökohtainen valinta. Itse tein esikoiseni, 36-vuotiaana ja kuopukseni 42-vuotiaana. Tänään kivoja nuoria miehiä joille minulla oli varaa antaa materiaallisesti puutteeton lapsuus sekä pystyin työni puolesta olemaan mukana ja apuna koulunkäynnissä ja samalla panostamaan heidän tulevaisuuteen jatko-opiskelun kannustajana.
Esikoiseni 25-vuotta on seurustellut nyt 8-vuotta tyttöystävänsä kanssa. Lapset aikanaan hän sanoo, jos kysyn, olethan itse ollut mitä parhain esimerkki.
En tunne itseäni vanhaksi vieläkään ja mummuksikaan en vielä halua itseäni nimiteltävän : )
Vastaukseni ilmestyi kuin ilmestyikin toistuen vaikka ensimmäinen tuntui hävinneen : (
"Onko silloin muka liian vanha? "
no ei 30, mutta 35v on jo liian paljon,
varsinkin jos olet hiemankin raskaassa työssä tai vuorotyössä,
tai joudut aina oppimaan uutta asiaa, tai yleensä on syömisesi hieman hakusessa, siis ylipainoinen.
sillä ei tuo 35v, mutta lapsi on vasta 15v kun olet viisikymppinen, silloin on jo ehkä 5% kuollut ja vähintään 20 % on jaksamisongelmia omissa töissään.
lisäksi, sekin tressaa kun nelikymppiset sanovat kuinka heidän lapsensa muuttivat pois opiskeleman heti lukion jälkeen
(kuten meikäkin, kaikki alle yhden kuukauden aikana(
Ota selvbää kuinka nykyiset 50v jaksavat, kuinka omat vanhempasi.
Ota myös humioon, me nykyiset 55v olemme saaneet tehdä ekat 25 v todella rauhallisissa työpaikoissa, nykyään tehdään sama työ 2-3 tunnissa, ennen 8 tunnissa.
Samoin meillä on työmatkat olleet lyhyitä, nyt voit joutua viisikymppisenä kulkemaan 30km työmatkaa, mieti.
---------------------
lasten oikea aika on, kun varmaan pari toisistan muuallakin pitää kui siinä sängyssä ja kun molemmat pystyvät puhumaan rahankäytöstä oikein,
sillä luulen että raha aiheuttaa ensimmäiset riidat.
Lisäksi, lasta kannatta hoitaa ekat 10v ja elää vain hänen ehdoillaan, unohtaa kaikai omat menot,
niin jos eds 50% todennäköisyydellä haluaa niitä oikeesti kunnollisia lapsia.
----------------
vielä yksi, lapselliset kadehtii aina heitä joila ei ole lasta, koska lapsi kuluttaa hyvin paljon, lapsilisä korvaa korkeintaan neljäsosan kuluista.
lapsettomat lapsellisia.
SIITÄ IÄSTÄ vielä,
lapset eivät halua että heillä on 50-60v mummu vanhemmat, eivät ilmaise kun eivät voi vaihtaa mutta kylä ajattelevat.
lisäksi, et sinäkään varman haluaisi vielä' kolmekymppisenä että vanhempasi kuolevat ja kavereiden vanhemmat kuolevat vasta kun lapset pääsevät eläkkeelle.
(minäkin pääsin terveenä keväällä eläkkeelle, kun syksyllä vanhempani kuolivat:
voin vielä toistaa,
että ei kaikki, mutta suurin osat on tavalla toisella todella vanhoja jo 60 v,
vaikka ei se päällepäin näy,
Parikymppinen on fyysisesti hyvä synnyttäjä. Siinä kaikki.
Saimme esikoisemme, kun täytimme 31, siis minä ja vaimoni. Viisi vuotta sen jälkeen toinen lapsi ja siitä vielä parin vuoden kuluttua yksi. Naimisiin mennessämme meillä oli kaksi lasta. Olimme siis alkuun susipari.
Kummastakaan meistä ei olisi ollut vanhemmuuteen yhtään aikaisemmin. Minä join välillä reilusti ja sitkoilin töissä ja opinnoissa. Vaimoni juoksi ihmissuhteesta toiseen, työpaikasta toiseen. Molemmat teimme täyskäännöksen elintavoissa tavattuamme. Kipuilu oli yllättävän pientä - toki sitä oli.
Eka lapsi syntyi puolentoista vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen ja selvästi seesteiseen elämäntilanteeseen. Lapsista saatu palaute on ollut ylistävää oli kyse sitten päiväkodista tai koulusta. Vanhin jo teini-iässä.
Uskollisuus ja luottamus, toisen huomioiminen on selvää. Kaikki se on selvää, mikä ennen oli meille hämärää tähtitiedettä. Miten ihmeessä olisimme aikaisemmin pystyneet, minä, jota kiinnosti vain viina ja seksi ja vaimoa duuni ja kovin lyhyiksi jääneet seurustelusuhteet.
Ei ole mitään tiettyä ikää joka olisi hyvä kaikille. Ihmiset voivat olla eri elämäntilanteissa saman ikäisinä. Onko löytynyt sopiva kumppani? Miten muuten on elämäntilanne? Oletko valmis saamaan lapsen? Itse oli parikymppisenä vielä ihan lapsellinen ja lisäksi biletin rankasti. Ja hyvä kun sain ruokaa itsellenikään (ei ollut rahaa ja en osannut laittaa) ja laskut maksettua, oli p-auki. Ja siskoni taas oli mielestäni kypsä saamaan lapsen.
Kaikki parikymppiset ei ole vetreitä. Voi olla 20-30 kg ylipainoinen vetelys, joka ei jaksa kävellä 100 metriä hengästymättä. Tai voi olla juoppo tms. Itse olen liki 35 ja yritämme lasta. Menimme vasta pari vuotta sitten naimisiinkin. Olen hyvä kuntoinen ja nuorekas. Ja parisuhde on kunnossa. Omat vanhempani oli n. 38 ja 45, kun saivat minut. Ja olen ihan ok!
haluutko edes tähän maailmaan lapsia. Jos vielä voisi palata ajassa taakse päin ja muuttaa..