Monet vanhoilliset täällä väittävät, että vain äänellinen evankeliumi tuo uskon. Ja ettei Raamatusta löydy esimerkkiä, että lukemalla voitaisiin tulla uskoon.
Apostolien tekojen 17:11,12
"Nämä [Bereian juutalaiset] olivat jalompia, kuin Tessalonikan juutalaiset, he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti, JA TUTKIVAT JOKA PÄIVÄ KIRJOITUKSIA, oliko asia niin. Ja monet heistä uskoivat (KR-32)"
"Juutalaiset oliva täällä avarakatseisimpia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan, ja tutkivat PÄIVITTÄIN KIRJOITUKSISTA, pitikö kaikki paikkansa. Monet heistä tulivatkin uskoon" (KR-92)"
Molemmat käännökset ovat heikkoja yhdessä kohtaa. Alkutekstin mukaan nuo jakeet kuuluvat:"Beroiassa olevat juutalaiset oliva jalomielisempiä, kuin Tessalonikan. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja TUTKIVAT KIRJOITUKSIA PÄIVITTÄIN,olivatko asiat niin. SEN TÄHDEN (SIKSI) MONET HEISTÄ TULIVAT USKOON. (alkuteksti Wescott&Hort).
Siis he tutkivat kirjoituksia päivittäin, ja tulivat tämän johdosta uskoon, niin alkuteksti antaa ymmärtää.
Moniko vanhoillislestadiolainen on noudattanut tuota erinomaista esimerkkiä? Onko tullut tutkittua Raamatuita esim. seurojen jälkeen, puhuiko puhuja omiaan, vai Raamattuun perustuen? Verukkeeksi ei käy ymmärryksen puute.
Jaak 1:5:"Jos kuitenkin joltakulta puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä SILLÄ JUMALA ANTAA AULIISTI K A I K I L L E, ketään soimaamatta."
Jumala antaa ymmärrystä. Ei ole niinkuin vl:t opetavat, että vain puhvelit osaavat Raamattua.
Nyt eriseuran edellä on aika takertua lujasti Raamatun totuuksiin, ja unohtaa isien perinnäissäännöt ja syntilistat. Tulevassa myrskyssä on kyse kristityn vapaudesta ja evankeliumin ehdottomuudesta.
Aina eriseuran edella jumalanlasten ruoka-annoksia on pyritty pienentämään. Nyt on esim. evankeliumin saarnaaminen kirjallisessa muodossa. Raattamaa ja muut vanhimmat aikanaan olivat yksimielisiä siitä, että sekä puhuttu, että kirjoitettu sana vaikuttaa.
Apostolien tekojen 17:11,12
"Nämä [Bereian juutalaiset] olivat jalompia, kuin Tessalonikan juutalaiset, he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti, JA TUTKIVAT JOKA PÄIVÄ KIRJOITUKSIA, oliko asia niin. Ja monet heistä uskoivat (KR-32)"
"Juutalaiset oliva täällä avarakatseisimpia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan, ja tutkivat PÄIVITTÄIN KIRJOITUKSISTA, pitikö kaikki paikkansa. Monet heistä tulivatkin uskoon" (KR-92)"
Molemmat käännökset ovat heikkoja yhdessä kohtaa. Alkutekstin mukaan nuo jakeet kuuluvat:"Beroiassa olevat juutalaiset oliva jalomielisempiä, kuin Tessalonikan. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja TUTKIVAT KIRJOITUKSIA PÄIVITTÄIN,olivatko asiat niin. SEN TÄHDEN (SIKSI) MONET HEISTÄ TULIVAT USKOON. (alkuteksti Wescott&Hort).
Siis he tutkivat kirjoituksia päivittäin, ja tulivat tämän johdosta uskoon, niin alkuteksti antaa ymmärtää.
Moniko vanhoillislestadiolainen on noudattanut tuota erinomaista esimerkkiä? Onko tullut tutkittua Raamatuita esim. seurojen jälkeen, puhuiko puhuja omiaan, vai Raamattuun perustuen? Verukkeeksi ei käy ymmärryksen puute.
Jaak 1:5:"Jos kuitenkin joltakulta puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä SILLÄ JUMALA ANTAA AULIISTI K A I K I L L E, ketään soimaamatta."
Jumala antaa ymmärrystä. Ei ole niinkuin vl:t opetavat, että vain puhvelit osaavat Raamattua.
Nyt eriseuran edellä on aika takertua lujasti Raamatun totuuksiin, ja unohtaa isien perinnäissäännöt ja syntilistat. Tulevassa myrskyssä on kyse kristityn vapaudesta ja evankeliumin ehdottomuudesta.
Aina eriseuran edella jumalanlasten ruoka-annoksia on pyritty pienentämään. Nyt on esim. evankeliumin saarnaaminen kirjallisessa muodossa. Raattamaa ja muut vanhimmat aikanaan olivat yksimielisiä siitä, että sekä puhuttu, että kirjoitettu sana vaikuttaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Paras kirjoitus aikoihin.
"Aina eriseuran edella jumalanlasten ruoka-annoksia on pyritty pienentämään. Nyt on esim. evankeliumin saarnaaminen kirjallisessa muodossa on kielletty. Raattamaa ja muut vanhimmat aikanaan olivat yksimielisiä siitä, että sekä puhuttu, että kirjoitettu sana vaikuttaa."
Täällä on kirjoitus "SRK kieltänyt synninpäästön julistamisen tekstissä", jossa kerrotaan kiellon synnystä.
http://freepathways.wordpress.com/2009/04/13/srk-kieltanyt-synninpaaston-julistamisen-tekstissa/
Jokainen joka hiemankaan syvällisemmin tuntee Raamattua, luterilaisen kirkon tunnustusta ja herätysliikkeitä, tulee väistämättä siihen johtopäätökseen että vanhoillislestadiolaisten paikka ei todellakaan ole evankelisluterilaisessa kirkossamme.
Vl-liikkeen opit eroavat totaalisesti ev.lut.kirkkomme opeista.
Vanhoillislestadiolaisilla on totta kai oikeus
omaan uskoonsa, mutta rehellistä ja suoraselkäistä olisi, että he perustaisivat oman kirkon.
Nykyinen kirkko kirkossa -tilanne on todella omituinen. Mainittakoon vielä, että herätysliikkeistä rukoilevaisuus, herännäisyys ja evankelisuus nojaavat selkeästi luterilaiseen tunnustukseen, toisin kuin vl-liike.
sanan suhteesta on muuttunut jo 1930-luvulla.
Väinö Havaksella oli raamatullinen ja raattamaalainen käsitys, että myös luettu sana vaikuttaa uskon. En tiedä taustoja, mutta hän teki julkisen parannuksen käsityksestään Oulun Rauhanyhdistyksellä, ja sanoi, ettei hän nouse puhumaan jolle hänelle anneta anteeksi! Tietenkin annettiin, ja Havas puhui...
Hava oli vielä pitkälle luterilainen opetuksessaan. Tilanne eskaloitui opin väännösten suhteen 60-luvulta lähtien.
opin väärentäminen alkoi jo -30-luvulla (seurakunnan armoneuvot, seurakunnan erehtymättömyys, seurakunnan rakkaudessa oleminen).
Se huipentui Antinpäivän kokouksessa pienen vähemmistön toimesta(kas kumma HS-nimi putkahtaa taas esille). Valtaosa vanhoillisista puhujista joutui tekemään parannusta "antinpäivähengestä". Luulivat raukat, että sopu pikkuesikoisten kanssa on syntynyt. Kokous oli sekasortoinen; rajujen iloliikutusten vuoksi jopa kokouspöytäkija jätettiin kirjoittamatta.
Tässä kokouksessa haavoittuneet, esim:Hannes Leinonen, L.P. Tapaninen olivat kypsiä lähtemään vl-liikkeestä 1960-luvun alussa.(Vaikka kipeää se varmasti teki.)
Vaikuttaa että Sinulla on hyvät tiedot. Näistä ei yleensä puhuta. Mitä tarkoittaa Antinpäivän kokous? Oliko se sovinnontekoyritys?
muistelen että kokous oli Antinpäivänä 1945. Olisiko voinut olla, maahan oli sotatilassa? Minulla ei nyt ole mahdollisuus kirjallisten lähteiden käyttöön, mutta tieto löytyy kyllä kaikista lestadiolaisuuden historiaa käsittelevissä teoksissa. Tämä siis vain hatara muistitieto.
Kyllä, Antinpäivän kokous oli sovintoyritys.
Espoon tapausta. Siitä on jo paljon kirjoitettu, mutta hirvittää, kun se on totta. Se, että kristityt halusivat vilpittömin mielin tutkia Raamattua, estettiin.
Tämä kertoo vl-liikkeen hengellisestä tilasta, kuin myös se, että johtopaikoille on yleensä valittu sellasia nimiä kuin OV, AH, jne.
hyvä kirjoittaja raportoida säännöllisesti arkkipiispalle, miksei myös kaikille tuomiokapituleille, näistä oppimuutoksista ja muusta mielivallasta.Piispat sitten voisivat verrata näitä luterilaiseen tunnustukseen.
Minusta tuntui, että arkkipiispa oli osittain tietämätön viime aikojen tapahtumista. Tai sitten hänelle on syötetty srk-pajunköyttä.
Toinen vaihtoehto on, että hän kaikesta tietoisena pehmoili ja varoi ärsyttämästä. Kirkon pahin painajaisuni olisi, että SRK lähtisi kirkosta. Sen verran suuresta joukosta on kysymys. Siinä ei muutama helvettiin heitetty mummo paina...
"Toinen vaihtoehto on, että hän kaikesta tietoisena pehmoili ja varoi ärsyttämästä. Kirkon pahin painajaisuni olisi, että SRK lähtisi kirkosta. Sen verran suuresta joukosta on kysymys. Siinä ei muutama helvettiin heitetty mummo paina...""
Tämä on oikea vaihtoehto.
Kirkollisverot ovat Paarmalle ja muille piispoille tärkeintä. Heitä ei hetkauta pätkääkään se, että SRK ja vl-puhujat opettavat läpiä päähänsä ja raiskaavat Raamattua mennentullen. Monet vl-opit ovat suoranaista Jumalan pilkkaa.
Kun raha kirstuun kilahtaa...
"Kirkon pahin painajaisuni olisi, että SRK lähtisi kirkosta. Sen verran suuresta joukosta on kysymys. "
Täsmälleen näin!
Tosin arkkipiispa jukka paarma oli sen verran rohkea, että hän nosti oripäässä pitämässään puheessa esiin vl-liikkeen hengellisen väkivallan ja ehkhäisykiellon.
Tämä Paarman rohkeus johtui siitä että hän ei ole enää kauaa arkkipiispa eikä siten enää riippuvainen SRK:sta. Nyt hän voi puhua mitä oikeasti haluaisi...